Olen intohimoinen lukija ja hyvän kirjan jälkeen haluan joskus puida lukukokemusta jonkun toisen kanssa. Yli kymmenen vuotta sitten aloin miettiä sopivia tyyppejä ystäväpiiristäni, hankin liput kirjamessuille ja lähetin kirjeet, jossa ehdotin tapaamista kirjakahvilassa. Siitä se sitten lähti.

Kokoonnumme muutaman kerran vuodessa. Kokoonpano on vaihdellut jonkin verran eri elämäntilanteista johtuen, ja meillä on joskus ollut ns. vierailevia tähtiä. Lukemiemme kirjojen yleisin laji on ollut kaunokirjallisuus. Tapaamisissa puhumme muustakin kuin sen kerran kirjasta, ja niihin liittyy aina syömistä ja juomista. Yritin tässä taannoin ehdotella ”kevyempääkin” tapaamista, mutta se ei juurikaan saanut kannatusta.

 

Kirjoja, lukemista 
ja jälkipuintia

Kukin kirjallisuuspiiriläinen saa vuorollaan valita luettavan kirjan. Hän ilmoittaa sen muille, ja alamme samalla käydä kiivasta päivämäärän sovittelua. Aina eivät kaikki pääse mukaan, mutta pyrimme että suurin osa olisi paikalla. Nykyään sosiaalisen median aikana meillä on myös oma ryhmä Facebookissa.

Kulloisenkin kirjan valitsija järjestää myös kirjan jälkipuinnin haluamassaan paikassa. Jos kokoonnumme valitsijan kotona, mikä on meillä aika yleinen käytäntö, hän järjestää tarjoilua. Muut tuovat mukanaan juotavaa ja kenties jotain herkkuja. Monesti tarjoilut liittyvät luettavana olevaan kirjaan.

Olemme syöneet niin lenkkimakkaraa Harjun saunassa (Saisio, Elämänmeno), afrikkalaista ruokaa (Hirvonen, Kauimpana kuolemasta) ja Pekaanipähkinäkakkua (Wells, Jumalaiset Ja-ja siskot) vain muutama ruoka mainitakseni.

Olemme myös saunoneet Käpylässä (Gutierrez, Etelän Peto), Kumpulassa (Neruda, Andien Mainingit) Oulunkylässä (Hämeen-Anttila, Tapetinvärinen)  ja Lammassaaressa (Linderborg, Minua ei omista kukaan), uineet Kumpulan maauimalan kuutamouinnilla (Snellmann, Parvekejumalat), luistelleet Väinö Auerin kentällä (Onkeli, Ilonen talo), käyneet kahviloissa, piirtäneet silmät sidottuina (Saramagon, Kertomus Sokeudesta) ja  olemme myös käyneet katsomassa lukemamme teoksen näytelmänä (Nousiainen, Vadelmavenepakolainen).

Meillä on myös yhteinen kirja johon jokainen kirjoittaa, piirtää tai leikkelee kaikenlaista aiheeseen liittyvää aina omalla vuorollaan. Yleensä meillä on vielä tapana ottaa yhteiskuva kameran itselaukaisijalla. Tuo yhteinen kirja on meidän kaikkien suosikki, ja joka kerralla sitä luetaan samalla intohimolla kuin aiemminkin.

 

Sotilaspojan muistoissa

Oheinen kuva on otettu kerralla, jolloin luimme Dalton Trumbon Sotilaspojan. Kirja on kertomus amerikkalaisesta Joesta, joka ensimmäisen maailmansodan viimeisenä päivänä menettää kätensä, jalkansa ja kasvonsa – mutta jää henkiin. Hän sydäntäsärkevä tarinansa on vahva pasifistinen kannanotto sodan mielettömyydestä.

Kokoontumispäivänä kävelimme ensin Taivaskalliolle, jossa toimi sotien aikana, vuosina 1939-44, raskas ilmatorjuntapatteri Taivas. Muistona niistä ajoista kallion laella on mm. sinetöity ilmatorjuntatykki Skoda, jonka kanssa kuvautimme itsemme.

Sen jälkeen menimme kotiini ja keskustelimme kirjasta, ja siitä mitä tuntemuksia se oli herättänyt. Keskustelu laajeni siihen, miten sota on vaikuttanut kunkin meistä elämään mm. vanhempien ja isovanhempien kautta.

Kirjassa oli erityisen paljon Joen ruokamuistoja. Hän muistelee äitinsä ruoan valmistusta; hilloja, lihoja ja jokasyksyistä säilöntää. Erityisen rakas hänelle oli hetki lauantai-iltaisin, jolloin syötiin äidin ja isän kanssa kolmistaan hampurilaisia, hän kuvailee sitä juhlahetkekseen. Joten kuinka ollakaan, illan ruokana tarjoilin itse tehtyjä hampurilaisia.

Yhteistä matkaa emme vielä ole toistaiseksi tehneet, vaikka se aika ajoin pujahtaakin keskusteluihimme. Kenties sekin vielä toteutuu, kun oikea teos sekä aika ja paikka kohtaavat. Odottelemme jäitä Helsingin edustalle ja matka Harakan saarelle Tove Janssonin seurassa voi alkaa…

 

Kirjallisuuspiireistä

Kirjallisuus- tai lukupiirit, miten niitä nyt halutaankin kutsua, ovat yleistyneet todella paljon. Niitä järjestetään mm. kirjastoissa, kodeissa ja ystäväpiireissä. Käytäntöjä on varmaan niin monia kuin piirejäkin.

Kirjallisuuspiiri on innostava ja edullinen harrastus. Kirjoja ei aina tarvitse ostaa, niitä voi lainata kirjastosta tai kierrättää kaveripiirissä. Tapaamiset voi järjestää vaikka ulkokävelyn merkeissä. Tulee tartuttua myös kirjoihin, jotka muuten olisivat saattaneet livahtaa ohitse. Kun on ikään kuin pakko lukea joku tietty kirja tietyssä ajassa, silloin motivaatio kirjakokemuksen jakamisesta voi auttaa innostuksessa kirjaa kohtaan.

Lukupiirit.fi –sivustolta löytyy kaikennäköistä tietoa piireistä. Tänä vuonna ilmestyy myös toimittaja Suvi Aholan kirja Ystäviä ja kirjoja joka käsittelee aihetta.

Perusta kirjallisuus- tai lukupiiri. Suosittelen lämpimästi, etenkin näin Kirjan vuonna 2015.

Kuvat ja teksti
Eine Kakkonen