Eeti (Edward Olavi) Nieminen syntyi Kivennavan Jalkalan kylässä 29.3.1927. Hänen isänsä Vesa Nieminen oli alkujaan Mikkelistä, mutta hankki armeijan soittajakoulutuksen Viipurissa.

Vesa Nieminen avioitui Jenny Backmanin kanssa, joka oli Kivennavan Jalkalasta. Jennyn isä Joachim Backman toimi alkuaan Keyserin huvilan vorniekkana, talonmiehenä. Hänen juurensa menevät puolestaan Savonlinnaan ja Rantasalmelle.

Vallankumouksen pyörteissä pietarilainen teollisuusmies Keyser jäi Venäjälle, mutta onnistui kuitenkin toimittamaan Backmaneille kauppakirjan, jossa hän myi talon Eeti Niemisen isoäidille Olga Backmanille. Kauppahintakin saatiin jollakin keinoin hoidetuksi.

Eeti ehti viettää runsaat pari vuotta Jalkalassa, ennen kuin hän vanhempiensa ja isonveljensä kanssa muutti Suojärven Kaipaan kylään. Suojärvellä isä toimi 1929-30 varuskunnan ammattisoittajana. Hänen soittimiaan olivat klarinetti ja saksofoni. Sitten tuli muutto Nokialle, missä kumitehtaalla oli ammattisoittokunta. Vesa Nieminen pestautui sen soittajaksi. Eeti ehti asua Nokialla noin 20 vuotta ennen naimisiin menoaan. Vaimo Katikin on Nokialla asunut evakkotyttö Uuraasta, missä hänen isänsä toimi Uuraan yhteiskoulun rehtorina. Helsinkiläistyttyään perhe asettui Käpylään. Eeti toimi osastonjohtajana ja Kati hammaslääkärinä.

 

Kesät isovanhempien luona Kivennavalla

Eeti vietti 1930-luvulla kesät Keyserin huvilassa isovanhempiensa luona. Viimeisenä kesänä 1938 ollessaan 11-vuotias hän matkusti yksin Sortavalasta Viipurin kautta Kivennavalle. Alkumatkan Nokialta Sortavalaan täti oli tullut samaa matkaa, mutta paluumatkan Kivennavalta Nokialle hän teki yksin. Lähtö Jalkalasta 1938 tuntui Eetistä tavallistakin murheellisemmalta ja häntä itketti kovasti, ikään kuin hän olisi aavistanut, että tämä oli ollut siellä viimeinen kesä.

 

Vanhaa huvila-aluetta

Keyserin huvila oli 2-kerroksinen, hyvin kaunis rakennus, jossa oli lisäksi torniosa. Olohuoneessa oli lasi-ikkunallinen erkkeri, jonne kokoonnuttiin istumaan illan hämärtyessä. Noin 50 – 70 metrin päässä talosta oli Kaukjärvi.

Eeti Nieminen omistaa Pekka Patokallion maalaaman taulun Keyserin huvilasta.
Jalkalanjoen varressa, lähellä Lintulaan menevää tietä sijaitsivat Rolovan huvilat. Siellä asui mm. Terijoen etsivän keskuspoliisin päällikkö Valdemar Salo perheineen. Kerrotaan, että rakennukset toimivat ennen sotaa myös suomalaisten vakoojien etappipaikkana.

Eetin isovanhemmilla Joachim ja Olga Backmanilla oli 12 lasta. Jenny-äiti oli heistä seitsemäs. Lapsista Saimi oli erittäin älykäs, mutta fyysisesti vammainen, molemmat kädet olivat vain tynkiä, samoin toinen jalka. Hän opetti muita lapsia ja puhui ja kirjoitti vammastaan huolimatta suomen lisäksi sujuvasti saksaa ja venäjää. Parviaisen talon asukkaat hakivat maitonsa Backmaneilta. Eetin suvussa kulkee suullisena perintönä seuraava tapaus:

V.I. Lenin piileskeli Parviaisen talossa ennen bolshevikki­vallankumousta. Eräänä päivänä hän tuli hakemaan tinkimaitoa Parviaisten puolesta. Mies jutteli Saimin kanssa mukavia venäjäksi ja otti hänet polvelleen.

Korkealla Kauhmäellä sijainneiden Schoultzin huviloiden ja Backmanien talon välissä oli Dahlbergin arkkitehtiveljeksillä Aleksanderilla ja Didolla melkoinen lomakylä, 10 huvilaa, joita vuokrattiin kesäasukkaille. Heitä olivat mm. Ivanoffit, Makaroffit ja von Baghin perhe, jotka ennen vallankumousta asuivat Pietarissa. Rouva Senja von Bagh oli Eeti Niemisen kummitäti ja hänen poikansa Sergei Eetin Rudolf-enon hyvä ystävä. Makaroffeilla oli ainakin Aleks, Tanja ja Olja -nimiset lapset. Aleks oli myöhemmin töissä Finnairilla Seutulassa, missä Eeti tapasi hänet muutamia kertoja mennessään työmatkoille.
Eetin äidin setä Albert Backman toimi puolestaan Dahlbergien huviloiden vorniekkana.
Kaukjärven etelärannalla oli Rautateiden ylilääkäri Leppälän huvila. Eeti kertoo, että sen asukkaiden rauhaa kunnioitettiin eikä koskaan soudettu lähelle rantaa. Sama Leppälä piti ilmeisesti vastaanottoa myös Terijoella, joka oli alueen toiminnallinen keskus.

Amiraali Schoultzin huvilat olivat komealla paikalla Kauhimäellä. Niiden vorniekkana toimi puolalaistaustainen Viktor Driksna perheineen. Eeti Niemisellä on muistikuva, että amiraali Schoultz, jonka kerrotaan esiintyneen usein vaaleassa kesäpuvussa, oli Jalkalassa enemmän omissa oloissaan.
Eeti Nieminen muistelee, ettei Schoultzin huviloita enää 1980-luvulla ollut. Sen sijaan jatkosodan aikana Schoultzin huvilarakennuksissa oli kenraali Pajarin divisioonan esikunta komentopaikkoineen. Kaukjärven alueelle oli majoitettu myös vapaaehtoisia virolaisia sotilaita.

 

Ammusvaraston räjähdysonnettomuus

Eversti Eero Kivelä, joka oli kenraali Pajarin joukoissa, on kertonut Eeti Niemiselle, että Eetin isovanhempiensa talon tontilla oli jatkosodan aikana lepopaikka rintamalinjasta lepäämään tuoduille sotilaille. Suomalaiset sotilaat olivat rakentaneet rantasaunankin Keyserin huvilan rantaan.

Eräässä Keyserin huvilan rakennuksessa oli varastoituna panssarimiinoja. Ne oli todettu vaarallisiksi ja ne oli päätetty poistaa, mutta huonon sään johdosta sitä ei tehty välittömästi.

17.4.1944 syttyi tulipalo. Suuri joukko sotilaita, myös alueelle sijoitettuja virolaisia, kerääntyi katsomaan tulipaloa. Ammusvarasto miinoineen räjähti ja kymmenittäin sotilaita kuoli.

 

Muistomerkki kaatuneille virolaisille vapaaehtoisille

Käpylän Lions Klubi oli aloitteentekijänä, kun Malmin hautausmaalle pystytettiin muistomerkki virolaisille vapaaehtoisille vuonna 1979. Tuolloin suomettumisen vuoksi tällaiseen suhtauduttiin meillä varovaisesti. Vuonna 2001 laajennetun muistomerkin sankarivainajien nimien kohdalla monella on tämän Jalkalan onnettomuuden johdosta sama kuolinpäivä. Klubi tekee vuosittain kunniakäynnin virolaisten vapaaehtoisten muistomerkille.

 

Kesäisiä harrastuksia

Eeti muistelee, että Jalkalasta poljettiin kesäisin usein polkupyörillä Terijoelle, mentiin meren rannalle uimaan tai hyvälle kaakaolle Aula-nimiseen ravintolaan. Terijoella oli 1930-luvulla yli 50 tenniskenttää. Mutta myös Jalkalassa harrastettiin tennistä. Dahlbergin huvila-alueella ollut tenniskenttä oli jäljellä vielä 1980-luvulla.

Eeti Nieminen on käynyt Jalkalassa 6 tai 7 kertaa 1980-luvulta alkaen, joskus myös omalla autolla. Ensimmäisellä kerralla pääsi Jalkalan kylään, muttei vielä Keyserin huvilan alueelle. Siellä oli tuolloin lasten pioneerileiri. Parviaisen taloon, jonka asukkaat olivat muiden kyläläisten arvion mukaan kylässä ainoita kommunismin kannalle taipuvaisia, on tehty Lenin-museo.

Eräällä omalla autolla tehdyllä matkalla olivat mukana myös Eetin eno Rudolf  ja Sergei von Bagh. Eetiä ihmetytti kovasti, etteivät kaverukset olleet yhtään katkeria, vaikka olivat joutuneet jättämään kauniin Jalkalan, vaan muistelivat vain kaikkea mukavaa, mitä siellä oli tapahtunut ja mitä he olivat tehneet.

Eetin viimeisin vierailu Jalkalaan ja Terijoelle tehtiin vuonna 2005. Tuolloin mukana olivat lapsena Terijoella kesänsä viettänyt professori Tarmo Kunnas ja Eetin poika Juha. Suurin muutos Kaukjärvellä oli Keyserin alueelle noussut valtava taatsakylä aitoineen.

Teksti Maijaliisa Kalliomäki
Kuva Antti Kalliomäki