Puhuvat sakset hiljenee
Helka on aina käyttänyt työasua, joka aikanaan vaadittiin kaikilta alalla työskenteleviltä. Nykyisin tuskin kukaan hiusalan työntekijöistä pukeutuu työasuun.
Kannelmäkeläisen parturi-kampaamo Puhuvat Sakset- yrityksen omistaja Helka Hartikan työsarka saksien parissa tulee nyt tiensä päähän ja on aika siirtyä nauttimaan ansaituista eläkevuosista.
– Nyt on hyvä lähteä, sillä muutoksen tuulet ovat puhaltamassa, sanoo pitkän linjan parturi Helka Hartikka.
Tällä hän tarkoittaa perinteisen parturiammatin tulevaisuutta, joka hänen mielestään on ainakin pääkaupunkiseudulla jäämässä katoavaksi kansanperinteeksi.
Muutoksen tuulet puhaltavat myös Helkan omassa elämässä, sillä hän on pian jättämässä taakseen lähes 50 vuotta kestäneen työsarkansa hiustenleikkuun parissa.
– Tahti ei kuitenkaan hidastu. Nyt minulla on viimeinkin vapaus ja aikaa tehdä sitä mitä rakastan, kuten ulkoilla, Helka huokaa.
Pitkän linjan parturi
Iitistä kotoisin oleva Helka valmistui parturiksi Kouvolan ammattikoulusta vuonna 1971. Pääkaupunkiseudulle tie vei vuonna 1974. Vuotta vanhempi parturi kävi hakemassa siinä vaiheessa vielä ujon ja aran nuoren naisen työkaveriksi Martinlaaksossa sijaitsevaan liikkeeseen.
Kuten monet vanhemman polven kaarelalaiset muistavat, ennen oman kampaamon perustamista Helka työskenteli vuosia Ekasalongissa.
Puhuvat Sakset- nimi keksittiin yhteistyössä lähipiirin kanssa. Helka kertoo, että ajatus yrityksen nimestä lähti liikkeelle sakset-sanasta. Sopivaa sanaa kaveriksi ääneen miettiessään, katsoivat hänen tyttärensä ja pojan tyttöystävä toisiansa ja tokaisivat yhdestä suusta: Puhuvat Sakset.
Nimi on sittemmin herättänyt hilpeyttä, sillä suorasanainen Helka ei puhumista pelkää.
– Joskus on asiakaskin kysynyt parturiaikaa puhelimitse lausahtamalla, että puhuvatko sakset tänään, muistelee Helka nauraen.
Asiakas on tärkein
Helka suhtautuu jokaiseen asiakkaaseen yhtä arvostavasti.
– Asiakas on aina tärkein. Kun palvelen asiakasta, niin silloin muu on vähempiarvoista. Tyytyväinen asiakas palaa myös uudelleen, sanoo Helka.
Helka on aina käyttänyt työasua, joka aikanaan vaadittiin kaikilta alalla työskenteleviltä. Nykyisin tuskin kukaan hiusalan työntekijöistä pukeutuu työasuun. Helka kertoo, että vielä 70-luvulla ei ilman sukkia voinut olla töissä ja terveystarkastaja kävi usein tarkistamassa työtilat.
Eläkkeelle jäämisestä hän kertoo tehneensä päätöksen vuosi sitten. Viisitoista vuotta omaa liikettä pyörittänyt Helka sanoo vakituisten asiakkaiden suhtautuvan vaihtelevasti eläkkeelle lähtöön. Toiset onnittelevat ja toiset tiedustelevat, että aikooko hän vielä jatkaa työskentelyä kotona.
Helka ei kuitenkaan aio enää huolehtia muiden kuin aviomiehensä hiuksista.
Suunnitelmat elävät
Helka ylistää junarataa, jonka ansiosta työmatka Kannelmäen ja Ruskeasannan välillä on sujunut kätevästi. Hän on vuosia kävellyt aamuisin kaksi kilometriä juna-asemalle. Reipas kävely aamuisin herättää mukavasti.
Nyt työmatkareippailut saavat jäädä. Viimeinen työpäivä osuu samalle päivälle, kun hän täyttää 65 vuotta eli 30.11.2018. Sen jälkeen koittaa ansaittu vapaa-aika.
– Alun perin oli tarkoitus muuttaa maalle metsään asumaan, sanoo Helka hymyssä suin.
Suunnitelma saanee kuitenkin jäädä hamaan tulevaisuuteen, sillä kolmannen lapsenlapsen on määrä syntyä joulukuussa.
Nuorekas Helka pitää metsässä liikkumisesta. Ja mustikoiden keruu on hänen yksi lempitoimista.
– Kun muistaa vetää olkapäät taaksepäin, niin ryhti säilyy, neuvoo ryhdikkäänä eläkkeelle siirtyvä Helka.
Teksti Nina Eriksson
Kuvat Jauri Varvikko