Rehti kilpa – urheilu ja politiikka
Varhain Loppiaisaamuna heräsin viiden aikaan ja uteliaisuuttani avasi TV:n. Suomi USA. Menossa oli poikien jääkiekon MM-kisojen loppuottelu. Tilanne oli kutkuttava — 3. erä oli puolivälissä, numerot 0 – 0, mutta sitten tilanne muuttui yhtäkkiä — Suomi johti 2 – 0. USA tasoitti nopeasti 2 – 2. Kiihkeä nopeatempoinen peli jatkui, puolin ja toisin maalintekoyrityksiä, kunnes puolitoista minuuttia ennen loppusummeria Suomi teki vielä maalin, pojat pitivät pintansa, peli päätyi vajaan minuutin kuluttua numeroin 3 – 2. Seurasi voitonriemuinen tanssi kentällä ja jenkkipoikien suru ja pettymys paistoi kasvoilta.
Uteliaana sohvaperunana, minua sykähdytti, kun lipputankoon nousi kolme lippua: Venäjän, Suomen ja USA:n, Suomen sinivalkoinen keskellä korkeimpana. Jotenkin mielessä välähti, että näinhän sen pitäisi olla oikeasti elämässä rehdin kilvan jälkeen paras voittaa. Salkoihin nousivat kahden suurvallan ja välissä pienen Suomen liput. Pronssiottelussa vastakkain oli suurvalta Venäjä ja pieni Sveitsi. Kilvan ratkaisi nuorten poikien taituruus ja fyysinen kestävyys.
Maailmassa valtioiden suhteet määräytyvät niiden taloudellisen ja sotilaallisen voiman ja poliittisen ja diplomaattisen taidon pohjalta. Niin urheilussa kuin politiikassakin vallitsevat tietyt yhteisesti sovitut säännöt, joiden rikkomisesta on omat seuraamuksensa. Urheilu ja politiikka kietoutuvat monin tavoin yhteen. Kansainväliset poliittiset päätökset vaikuttavat siihen, mitkä maat saavat oikeuden kansainvälisten arvokisojen järjestämiseen. Päätösten valmistelussa ovat mukana lobbarit ja suuri raha.
Politiikan alueella pitäisi periaatteessa noudattaa demokraattisia sääntöjä, joista keskeisin on yleinen, yhtäläinen ja salainen äänestysoikeus ja oikeus asettua ehdokkaaksi ja tulla valituksi vaaleissa. Poliittisiin perusoikeuksiin kuuluvat yhdistys-, kokoontumis-, sanan- ja uskonnonvapaus ja lisäksi taloudelliset, sivistykselliset oikeudet. Näitä ovat oikeus ihmisarvoiseen elämään, oikeus saada koulutusta varattomuuden estämättä, oikeus sosiaaliturvaan, oikeus omaan kulttuuriin ja työhön. Käytännössä näitä demokratian perusperiaatetta rikotaan kuitenkin monin tavoin eri maissa. Edelleenkin on maita, joissa näitä demokratian elementtejä ei ole lainkaan tai ne koskevat vain määrättyjä etuoikeutettuja kansan ryhmiä ja eliittiä.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö hehkutti uudenvuoden puheessaan tyytyväisyyttään siihen, että Suomea pidetään maailman onnellisimpien ihmisten maana, jossa tuloerot ovat pienet ja tasa-arvoinen yhteiskunta on vakaa.
Presidentin puhe herätti välittömästi laajan keskustelun mediassa. Monet muistuttivat, ettei Suomi ole onnela monille pienituloisille, työttömille, sairaille ja vammaisille, lasten huoltajille tai yksinäisille köyhille vanhuksille, joiden varat eivät riitä tarpeellisten lääkkeiden ja ravitsevan ruuan ostoon. Monet opiskelijat ovat vaikeuksissa, kun opinnot venyvät työssäkäynnin vuoksi, sikäli kuin työtä on edes saatavilla.
Helsingin Sanomien lukijakyselyyn – miten niukkuudessa eläminen on vaikuttanut heidän elämäänsä vastasi yli 4000. Monien vastauksissa näkyi viha päättäjiä, yhteiskuntaa tai jopa koko elämää kohtaan. Moni yksinhuoltaja kertoi harkitsevansa itsemurhaa. Silti Suomen sosiaaliturvamenot ovat Euroopan korkeimpia. Vuonna 2016 keskimäärin henkeä kohden 11 264 euroa, kun EU:n 28 maan keskiarvo oli 7 656 euroa.
Vertailun vuoksi lainaan USA:n presidentinvaalien esivaalissa varsin hyvin menestyneen Bernie Sandersia hänen viime vuoden lopulla suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Mahdollisuuksien maa. Yhdysvaltojen vaihtoehtoinen tulevaisuus. esittämää vertailua.
”Siitä huolimatta, että sillä on maailman kallein terveydenhoitojärjestelmä, Yhdysvallat jää viimeiseksi yhdentoista teollistuneen maan joukossa terveydenhuollon laatua, tehokkuutta, tasapuolisuutta ja ihmisten hoitoon pääsyä ja terveyttä mitattaessa, toteaa uusi Commonwealth Fundin raportti.”
Sanders toteaa, että terveys ei ole hyödyke. Se on ihmisoikeus. Järkevän terveydenhuollon päämääränä tulisi olla ihmisten terveydestä huolehtiminen eikä osakkeenomistajien rikastuttaminen.
Hän siteeraa Martin Luther Kingia ”Tämä maa harjoittaa sosialismia rikkaita kohtaan ja tylyä yksilönvapautta köyhiä kohtaan.”
Sanders kuvaa kirjassaan varsin laajasti paitsi varsinaista vaalikampanjaansa myös ohjelmaansa Näin paranamme maamme, siitä kertovat kirjan toisen osan alaotsikointi: 1. Oligarkia on kukistettava, 2. Keskiluokan ahdinko, 3. Loppu talouselämän peukaloinnille, 4. Terveydenhuoltoa kaikille, 5. Korkeakoulutus kaikkien saataville, 6. Taistelu ilmastomuutosta vastaan, 7. Rikkinäisen rikosoikeusjärjestelmän korjaaminen, 8. Maahanmuuttouudistus välittömästi, 9. Yhteiskunnan heikoimpien puolella, 10. Mediayhtiöt demokratiamme uhkana.
Tätä luetteloa on mielenkiintoista verrata Hesarin julkaiseman kyselytutkimuksen vastauksista poimittuun 10 tärkeintä vaaliteemaa: 1. Sairaiden hoito (erittäin tai melko tärkeänä pitää 90 prosenttia vastaajista). 2. Nuorten syrjäytyminen (89 %). 3 Vanhusten hoito (88 %). 4. Työttömyys (88 %). 5. Koulutusasiat (86 %). 6. Energian saatavuus ja hinta (86%). 7. Köyhien asema (81%). 8. Valtion talous ja velan määrä (81%). 9 Ilmastonmuutos (80%). 10. Työttömien toimeentulo (80%)
Hesarin kysymykseen mitä köyhyydelle, eriarvoistumiselle ja tulojen epäepätasaiselle jakautumiselle pitäisi tehdä, sosiaalialan asiantuntijoiden vastaus oli korottaisi perusturvan tasoa. Saman kannan esittivät myös oppositiota edustavat eduskuntapuolueiden puheenjohtajat. Hallitusryhmän pääministeri, keskustan Juha Sipilä vaati jopa, että perusturvaa on vahvistettava jo ennen sosiaaliturvan kokonaisuudistusta, koska sosiaaliturvan uudistaminen toteuttaminen vie useamman vaalikauden. Valtiovarainministeri kokoomuksen Petteri Orpo tunnusti, että Suomessa, maailman onnellisimmassa maassa, on paljon osattomuutta, ahdinkoa ja syrjäytymistä. Hän vakuutti, että perinteinen kokoomuslainen ajattelu lähtee siitä, että jokaisen työkykyisen pitää voida löytää työtä – mutta pitää voida tulla palkallaan toimeen. Niitä, jotka eivät voi tehdä työtä, autetaan. Sinisten kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho: julkisen puolen tulisi tarjota aktiivisesti tukea jota tarvitaan ja johon oikeus on.
Valtakunnan arvohierarkiassa toisella sijalla oleva eduskunnan puhemies kokoomuksen Paula Sinikka Risikko puhui arvovalinnoista ja kehotti tekemään eduskuntavaalista perusarvovaalit. Tässä yhteydessä viitaan ylempänä mainitsemiini perustuslain perusoikeus määritelmiin. Jos niitä sovellettaisiin tosissaan, niin nykyinen sotekiista olisi jo ratkaistu. Nykyhallituksen monet päätökset ja lakiesitykset ovat periaatteellisesti ristiriidassa perustuslain hengen kanssa. Mielestäni verovaroilla kustannetut perusoikeuksien toteuttaminen ja hallinta tulisi olla yhteiskunnan julkisessa valvonnassa, eikä yksityisen voitontavoittelun ja rikkaiden rikastuttamisen välineenä.
No jokainen arvioikaan vaalipäätöstä tehdessään onko tyytyväinen nykyisen hallituksen linjaan ja toimenpiteisiin vai ei.
Demokraattiseksi sosialistiksi itsensä määrittelevä Bernie Sanders päättää kirjansa toteamukseen ”Emme saavuta päämääriämme, jos pysyttelemme demokratian sivustakatsojina olettaen, että muut toimivat puolestamme. He eivät tee sitä. Tulevaisuus on meidän käsissämme. On aika ryhtyä toimeen.”
Suosittelen Bernie Sandersin kirjaa kaikille demokratiaa, kansanvaltaa kannattaville kansanedustajaehdokkaille ja heitä tukeville äänestäjille. Tulevaisuus on käsissämme.
Oiva Björkbacka