Salto Mortale – Majavan matkassa
Pikkukakarana minua hirvitti kävellä Imatrankosken sillan yli. Sillalla oli tosi hirveä maine takanaan. Venäjän vallan aikana, siis ennen vallankumousta elämäänsä kyllästyneet nuoret parit ajelivat junalla Pietarista Imatralle synkissä merkeissä.
He olivat menossa hyppäämään kuohuvaan koskeen. Siis täysin älytöntä puuhaa, joka pohjautui tuon ajan kummallisiin tapoihin. Nuoret eivät saaneet itse päättää puolisostaan. Kuviteltiin, että tämä olisi ratkaisu jatkuvaan yhdessä oloon. Mahtoivatpa pettyä, tai mistäpä minä sen tiedän. Hyppelystä tuli tuolloin jonkinlainen muoti-ilmiö. Sillalle laitettiin jopa poliisi vahtimaan, turhaahan se oli. Imatran koski oli tuolloin mahtava ilmestys. Saimaan vedet purkautuivat Vuokseen ja tuolloin vapaana kuohuvaan koskeen, joka padottiin joskus 1920-luvulla ja vedet ohjattiin pyörittämään sähköä Suomen tarpeisiin. No, päämäärätietoiset hyppääjät kyllä onnistuivat, kun sulhanen herrasmiehenä auttoi nuorikkoa pääsemään sillan kaiteen yli. Ja ei kun menoksi… hommaa ei tarvinnut uusia.
Hyppääjät olivat venäläisiä, suomalaisista en muista lukeneeni kuin eräästä Valtionhotellin johtajasta, joka oli hypännyt koskeen joidenkin taloussotkujen vuoksi. Nyt kun koski on kuivana lähes jatkuvasti, niin ei sinne uomaan tipahda kuin joku satunnainen kännikala vahingossa. Imatra oli tietääkseni lähes ainoa tandemhyppy-kohde. Soolohyppyjä suoritettiin paljon Stadionin tornista, joten se jouduttiin suojaamaan rautalankaverkolla. Tapiolan Linnunrata-ravintolan näköalaterassi oli myöskin suosittu kohde. Hyppääminen on kuitenkin menettänyt suosiotaan viime aikoina sopivien kohteiden puuttuessa.
Ymmärrän mainiosti, että petetty ja jätetty osapuoli ainakin harkitsee itsaria, suikkaria noin poliisislangissa. Miehet eivät juuri välitä esteettisesti nätistä lopputuloksesta, vaan he suosivat järeämpiä toimintatapoja. He ampuvat, räjäyttävät, hirttäytyvät, hyppäävät metron tai junan alle, ajavat päin vastaantulevaa rekkaa, naiset taasen pelleilevät lääkkeiden kanssa useinkin perin kehnoin tuloksin, koska nykylääkkeillä ei juuri henki lähde, Toista oli ennen, kun sai kunnon rohtoja kuten barbituraatteja ja bladaania… Viinallakin henki lähtee. Se on kuitenkin perin hidas tapa tehdä suikkaria, lopputulokseen pääseminen saattaa kestää jopa 20-40 vuotta. Suikkarin teko on myös taitolaji, alle neljännestä kerroksesta ei kannata hypätä ainakaan ruusupensaaseen. Näin olen lehdestä lukenut.
Kovin moni ikääntynyt tuttavani tai kaverini on jäänyt leskeksi, joka on varsin luonnollinen tapahtuma. Keskimäärin äijät lähtevät ensin, vaimot noin 8 vuotta myöhemmin. Aina ei kuitenkaan mene näin. Naiset ovat paremmin varautuneita leskeyteen. Heillä on harrastuksia ja ystäväpiiriä. He ovat itsenäisiä ja osaavat huolehtia itsestään. Miehillä ei aina ole niin. He putoavat tyhjän päälle, heistä tulee usein täysin avuttomia. Heidän persoonallisuutensa muuttuu, ilo katoaa elämästä. Naama harmaantuu ja askel lyhenee. Syöminen unohtuu.
Tämä on surullista nähtävää. Masennus iskee ja pitkittyy, elämästä puuttuu tarkoitus. Nämä asiat tulevat kaikille yllätyksenä. Sitä mielellään luullaan, ettei tämä minua koske. Kylläpäs saattaa koskea. Ei siihen musertua pidä, asian kanssa voi elää. Täytyy lähteä siitä, että suurin osa entisestä katoaa. Paljon jää kuitenkin jäljelle. Ainakin hyviä muistoja jokaisella on, niitä pitää muistella.
Miksi näitä kirjoitan? No siksi, että koin itsekin todella suuren menetyksen viisi vuotta sitten Tepan poistuttua. Tässä on joutunut itsekin opettelemaan uuden tilanteen tuomia asioita Se, mikä ennen oli itsestään selvää, ei enää sitä ole.
Minulle on selvinnyt vaikkapa se, etten halua matkustaa yksin. Ei se kapakassa istuminenkaan ole yksin mistään kotoisin. Mitä hemmettiä minä siellä yksinäni teen, en sitten mitään. Ei kiinnosta karaoken laulaminenkaan yksin. Aika suivaisaa puuhaa. Tämä on ainoastaan osatotuus. Vanhat hyvät ystävät ovat vielä tallella, eivät kaikki, mutta aika moni.
On olemassa ihmissuhteita, jotka ovat jääneet vähäiselle hoidolle. Moni niistäkin on uudelleen solmittavissa. Sama kato se on monella muullakin käynyt. Terveydestä on syytä huolehtia. Sillä konstilla saa huomattavan monta toimintakykyistä vuotta lisää. Konstit ovat itsestään selviä. Enemmän terveellistä liikuntaa, vähemmän alkoholia, tupakkaa ei laisinkaan, on myös syytä olla realisti. Entinen ei palaa.
Hauskahkona tositapahtumana omasta yritteliäisyydestä seuraava opettavainen juttu. Yritin täässä taannoin kapakan pöydässä kovasti tehdä itseäni tykö eräälle keski-ikäiselle daamille. Putosin maan pinnalle kun hän ilmoitti, että hän on kylläkin kiinnostunut hieman nuoremmista miehistä. Selväksi tuli. Olisi tietysti ollut kiva jatkaa, että minä taas olisin kiinnostuneempi hieman fiksummista naisista… enpä sanonut. …että silleen…
Heikki Majava