Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Maailma ei ole läheskään ankea paikka. Iloa löytyy, kun sitä osaa hakea. Erityistä iloa ainakin minulle on tuottanut Petteri Orpon synkkä naama vaalien jälkeen. Hän tuskin vieläkään ymmärtää, kuinka vaaleissa nyt näin kävi. Ei tule ukosta pokerin pelaajaa. Ei se oikein istu jämäkän oppositiojohtajankaan rooli miehelle, uskottavuus puuttuu. Olisipa vaan aikoinaan valittu Jan Vapaavuori puheenjohtajaksi, niin olisi maalla pätevä pääministeri. No, hänen aikansa vielä koittaa.

Niinistö istuu jo toista kauttaan. Se tässä vielä naurattaa, kunnaistenlehdet valitsivat aikoinaan Orpon Suomen seksikkäimmäksi mieheksi… voi hyvänen aika… lyhyenläntä isopyllyinen miehentappi taitaa olla komeus katsojan silmässä… tämäkin on ainoastaan minun mielipiteeni, joku saattaa ajatella toisin…

Toinen ilonaiheeni on ruotsalaisten ilmastohössötys. Ruotsalaiset ovat ainakin epävirallisesti nostaneet Nobel-ehdokkaakseen tuikeailmeisen Greta Thunberg -nimisen pikkulikan. Sanottakoon nyt kuitenkin, että ei tämä Greta ole ihan kokonaan syyllinen kohuun. Syyllisiä ovat ruotsalaiset ilmastoterroriin hurahtaneet maailmanpelastajat. Pelkäänpä, että likkaraukka saa turhaan rapaa niskaansa, kun hänet laitetaan pelleilemään purjeveneen kyytiin ja laitetaan vielä sanat suuhun. Meilläkin näyttää olevan mahdollista provosoida koululaiset torille heiluttamaan lippuja ja banderolleja. Mahtavat ne kiinalaiset lopettaa kivihiilen käytön, kun näin jämäkästi asioihin tartutaan. Onneksi on näitä hössötyksiä tullut nähdyksi elämän varrella jo useita. Niihin tulisi suhtautua jonkinlaisella huumorilla. Eihän niitä ole aiottukaan vakavasti toteuttaa.

Entisissä diktatuureissa nuorisoa käytettiin häikäilemättömästi hyväksi propagandan teossa. Satusetä Andersen laittoi pikkupojan kertomaan, ettei keisarilla ole vaatteita. Hieno sepite. Vaan eihän se suinkaan tähän loppunut.

Natsi-Saksassa kehiteltiin kertomus, jossa kommunistit olivat katalasti listineen pikkupojan, joka kuului Hitler-jugendiin. Ei jäänyt Neukkulakaan jälkeen natseista. Kansan ihanteeksi ja nuorison esikuvaksi nousi Pavel Morozov -niminen pikkupoika, joka ilmiantoi neuvostovastaisia ajatuksia esittävät vanhempansa. Vanhemmat tietenkin likvidoitiin viranomaisten toimesta ja tämän jälkeen kulakit likvidoivat Pavel-raukan. Uskokoon ken haluaa.

Tuleeko tiedonvälitykseen suhtautua vakavasti? Tulisimmeko edes toimeen ilman lehdistön kertomia tärkeitä tietoja? Kyseessä on todella tärkeä asia, ja kaikki minkä lehdistö kertoo, on totta. Olen intohimoinen lehtien lukija, olen sitä ollut jo pikkupojasta saakka. Siksi tiedän, mitä puhun. Tärkeät uutiset jäävät mielen kestomuistiin. Muutama tärkeä uutinen on kuitenkin noussut ylitse muiden.

Ensimmäiseksi tulee mieleeni ehkä täydellisin otsikko, mitä olen koskaan lukenut: – Kaamea löytö kaatopaikalta, leikkivät pikkulapset löysivät tyhjästä maitotonkasta miehen pään. Poliisi epäilee henkirikosta.

Toinen, lajissaan ylittämätön nykyhetkeen liittyvä uutinen on tämä: – Janne Kataja löysi vasemmasta sieraimestaan suuren räkäklöntin. Katso kuvat. Tämä uutinen viimeistään kertoo, kuinka tärkeistä asioista puhumme. Mahtaisimmeko edes tulla toimeen ilman tätä tietoa?

Tunnen tarvetta osallistua itsekin merkittävän uutistapahtuman kertomiseen. Kertomus perustuu todelliseen tapahtumaan ja se on kaiken lisäksi omakohtainen: – Kakkahätä iski suurkaupungissa. Suomalaisturisti kertoo järkyttävistä hetkistään Lontoossa.

Koska rakentelen vasta tekstiä niin en paljasta sitä, miten tämä järkyttävä tapahtuma päättyi. Löytyikö vessa? Tuliko mieleen jokin muunlainen ratkaisu? Kävikö ikävästi?

Lukeminen kannattaa aina.

 

Heikki Majava