Tehty mikä tehty – ja sillä siisti – Majavan matkassa
Ajan hengen mukaisesti tässä kai kuuluisi pyydellä anteeksi kaikkea. En näe tähän mitään tarvetta. Olenhan minä varmaankin elämässäni virheitä tehnyt, kukapa ei olisi. Olen kuitenkin aina yrittänyt olla reilu oman mittapuuni mukaan. Sananlasku ”niin metsä vastaa…” sisältää totuuden. Niin myös sananlasku ”ihminen ihmisille ja sika sioille” on myös hyvä. Se tosin vaatisi erilaisen perusluonteen. Ei minusta oikein siaksi ole.
Joku saattaa pitää pehmoilua heikkoutena. Ei se sitä ole. En usko koskaan hävinneeni mitään siinä, etten ole koskaan ollut ensimmäisenä vaatimassa oikeuksiani. Päin vastoin, ei minulta ole mitään viety. Sodan aiheuttamista menetyksistä en puhu, koska en ole ollut niitä aiheuttamassakaan. Syytän Molotovia, hän se oli sen ajan menetysteni syyllinen. En rupea tässä enää niitä asioita naukumaan.
Erästä asiaa kyllä pahoittelen. Kuulun siihen sukupolveen, jota ei juurikaan sylissä pidetty. Siksi pidän itsekin pientä välimatkaa ihmisiin. Inhoan teennäisiä poskisuudelmia, tyhjän läyryämistä ja pakolla tanssimista. Minua ei juuri parketeilla nähdä. Musiikista kyllä pidän, tosin ainoastaan sellaisesta musiikista, jota olen aina arvostanut. En ala edes teeskentelemään, että nykymeno minua jotenkin kiinnostaisi. Ei, minä pidän Louis Armstrongista, Nat King Colesta, Elviksestä, Frank Sinatrasta…
Jo ennen kuin feministinaiset keksivät metoo-hömpötyksen, olin heidän kanssaan käytännössä samaa mieltä. En ole koskaan pitänyt liian lähellä nuhjaamisesta ja käpälöinnistä sekä tyhjien latteuksien heittelemisestä. Tykkään naisista ja vieläpä erityisen paljon, ihania ihmisiä ovat.
Nyt alan olla vähitellen siinä elämäntilanteessa, että kohta joudun heittämään pyyhkeen kehään ihan ikätekijöistä johtuen. Ei oikein huvita enää pelleillä vakavan asian kanssa. Antaa nuorempien lyödä vuorostaan päätään seinään.
Elämänkumppanini Tepan menetys heinäkuussa 2014 oli rankka kokemus, josta tuskin koskaan on tarkoitus täysin edes selvitäkään. Minulle jäi 19 vuoden hienot kokemukset. Missään nimessä en halua mörköytyä. Jatkan ilolla hyvää elämääni. Terveyteni on hyvä, luulisin. Koirankopissa möyrötys ei ole ihmisen elämää. Synkkäily on hauskaa ainoastaan hetken. Tapojani en välitä muuttaa, koska ne eivät minua haittaa. Mielestäni muut saavat opetella sietämään pakkomielteitäni.
Olen kutakuinkin tyytyväinen sekä elettyyn että nykyiseen elämääni. Lähipiiriini kuuluu hyviä ihmisiä. Onhan minulle toki joskus tehty ikäviäkin temppuja. Olen päässyt niistä yli ja olen huomannut, etteivät he ole tempuillaan mitään voittaneet. Päin vastoin. Asioista voi aina oppia. Ihmiselle kehittyy ajan myötä vaisto, joka kertoo mitä mistäkin asiasta tai henkilöstä voi todennäköisyydellä odottaa. Virheitä tehdään, virheitä ei pidä toistaa.
Vielä kun oppisi yhden asian. Haluaisin oppia pitämään suuni kiinni, kun kapakan pöydässä aletaan puuhailla jotakin matkalle lähtöä. Tällöin järkeni pettää. Olen lähdössä sillä hetkellä vaikka sitten minne. Oikeasti en minä mihinkään lähde. Olen reissannut elämässäni ihan riittävästi ja käynyt kaikissa haluamissani paikoissa monen monituista kertaa. Ei silti, kyllä minä sinne Puerto de la Cruziin ehkä vielä joskus saattaisin mennä… se on paratiisi maan päällä.
No, onkos minulla joitain uuden vuoden toiveita? On kyllä. Joudun todistamaan vuosi vuoden jälkeen ikkunastani tuhottua, vanhaa idyllistä Kannelmäkeä. Mikään ei tunnu valmistuvan, kukaan ei tiedä… Joudunko minä jumaliste katselemaan tuota lauta-aitaa ja raiskattua maisemaa ikäni kaiken? Purkakaa aita, siivotkaa maasto ja jättäkää jäljelle hyväkuntoiset uudehkot rakennukset.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi, virheet voi kuitenkin minimoida. Otsikon lause tulee vuosien takaa. Bodomin murhia tutkinut poliisi kertoi epäillyn sanoneen tämän lentävän lausahduksen. Mitään ei kuitenkaan selvinnyt… jäihän hieno lausahdus elämään.
Muistan ainakin lasten toistelleen naureskellen tätä … sillä sipuli -kohtaa. Kuulosti kai mukavalta.
Heikki Majava