Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Osuva ilmaisu tulee Kalle Päätalon kirjoista. Kallen isän hummeeti alkoi aika ajoin sassaroida eli hän tuli hulluksi. Tällöin edessä oli reissu Oulun ”piirille” eli hullujenhuoneelle.

Elämme aikaa, jolloin aivan liian monen henkinen kestokyky joutuu turhankin tiukille. Elettiin tällaisia aikoja aiemminkin. Esimerkkini on vuodelta 1962. Tuolloin veteraaninäyttelijä Urho Somersalmi sekosi. Pitkän uran Kansallisteatterissa ja suomalaisessa elokuvassa tehnyt Somersalmi jäi viimeinkin eläkkeelle. Työnantaja järjesti vanhalle mestarille komeat läksiäiset. Hänelle ojennettiin läksiäislahjaksi kirves. ”Tällä Sinä Urho kesällä saunapuita pilkat. Muistele silloin vanhoja työtovereitasi.”

Suuri yleisö muistaa Somersalmen ainakin elokuvasta Väinämöinen. Iso synkännäköinen miehenrohjo, naama oli aina kuin graniittiin veistetty. Kapakassa hän istua jurotti tuolillaan. Ei ollut todellakaan mikään remupetteri tai pöydän vitsiniekka. Ei hän liioin kadullakaan naapureiden kanssa ilmoista puhunut, hyvä kun edes tervehti. Tyypillinen suomalainen mies, sanoisi joku. Hänen vaimonsa Aili oli myös tunnettu ja rakastettu Kansallisteatterin näyttelijä. Hän oli toista maata. Aina iloinen kuin peipponen, hyvä, sydämellinen ihminen. Vastakohdat täydentävät toisiaan, sanoisi joku kyökkipsykologi. Näinköhän pitää paikkaansa, epäilen vahvasti.

No, tässä tapauksessa tapahtui kuitenkin jotakin kauheaa. Tuore eläkeläisemme löi kotiin tultuaan lahjakirveellä sohvassa makaavaa lehteä lukevaa vaimoaan päähän. Tuskin tämä edes ehti tajuta, että kuka sammutti valot. Mitään kamppailun jälkiä ei ollut. Ilmeisesti vasta nyt eläkeläismies tajusi, että mitä oli tullut tehtyä. Oli ainoastaan yksi asia, mitä seuraavaksi piti tehdä. Suikkari, noin ammattikielellä ilmaisten.

Itseään ei lujahermoinenkaan mies pysty kirveellä lopettamaan. Siispä hän päätti hirttää itsensä. Ei ollut helppoa sekään. Mutta missä ja miten? Muistatte varmaan, että aikoinaan WC:n vesisäiliö oli aivan katonrajassa. Säiliöstä sojotti vipu, vivusta roikkui metalliketju, jonka päässä oli keraaminen pulikka. Niinpä sankarimme nousi pytylle, kietoi ketjun kaulaansa ja hyppäsi. Arvasitte varmaan, että eihän se isoa miehenrohjoa kestänyt. Aivan saatanallisella kolinalla taitelija putosi lattialle.

Aikansa mietittyään hän keksi paremman ratkaisun. Hän solmi kaksi vyötä peräkkäin, kiinnitti toisen pään vesisäiliöstä sojottavaan vaakaputkeen ja toisen pään kaulaansa

Uusi yritys, nousu pytyn päälle ja uusi hyppy. Jo piti.

Temppelikatu 17 naapurit hälyttivät poliisit paikalle. Tähän oli syytä, koska jotain epätavallista oli tapahtunut. Normaalisti kämpässä oli hiirenhiljaista. Pariskunta ei riidellyt koskaan. Raha-asiat olivat kunnossa. Alkoholia ei käytetty.

Siis miksi, miksi, miksi?? Työtoverit miettivät kysymystä kauan. Viimein arveltiin, että taiteilijalla oli jäänyt jokin rooli päälle. Pariskunta oli yhdessä näytellyt joitakin Shakespearen näytelmiä, joiden loppu oli tunnetusti surkea. Muistipa joku työtoveri kuulleensa, että mies epäili vaimon juonittelevan häntä vastaan. Hän kuvitteli, että amerikkalaiset elokuvamogulit olisivat halunneet häntä elokuviinsa, mutta vaimo olisi ollut vastaan. Hei, siis, yli seitsemänkymppinen ukko joihinkin sankarirooleihin? Vaiko peräti Tarzaniksi??

Pariskunnan murhenäytelmä on tullut usein mieleeni, kun käyn Hietaniemen hautausmaalla. Joku toinen kulkija saattaisi ehkä ajatella, että onpas kumma, samana päivänä ovat kuolleet…

Jos meni liian synkäksi, niin kerron vielä keventävän jutun 1950-luvulta. Paikkakunta oli Laihia. Sielläkin oli tapahtunut kauheita. Hakalan reipas 11-vuotias Kalle-poika oli surmannut myöskin kirveellä sängyssä nukkuneet vanhempansa. Järkyttynyt nimismies kyseli Kallelta teon motiivia.

– Olivatko välinne huonot? Ei, välit olivat mitä parhaat. – Mutta miksi sitten?? No syy oli ihan selvä. Kalle-poika oli lukenut lehdestä, että paikkakunnalle tulee seuraavana viikonloppuna Suomen Tivoli. Sinne Kalle halusi mennä. Tivolin ilmoituksessa luki, että sisäänpääsymaksu on 10 markkaa, orvot pääsevät ilmaiseksi… Että näin Pohjanmaalla.

Tarkkailkaa kuitenkin naapureitanne, varsinkin sellaisia synkännäköisiä omissa oloissaan jurottavia tyyppejä…

Heikki Majava