Suuremman suojassa – Yhteisellä tiellä
Hämärän talven keskellä olen usein pohtinut, valitsivatko esi-isämme oikean ilmansuunnan vaeltaessaan pohjoiseen asumaan? Valottomuus koettelee meitä karusti täällä vuodesta toiseen.
Keväällä päivän pidentyessä luonto ympärillämme herää eloon. Jotain ihmeellistä tapahtuu silloin ihmismielessä. Näin on käynyt sukupolville ennen meitä, aikanamme ja varmasti meidän jälkeemme syntyville sieluille. On jaloa huomata, miten luonto hurmaavalla tavalla uudistuu ympärillämme ja tuottaa ihailtavaa rönsyilyä. Kypsä ihminen osaa murheen jälkeen sanoittaa kiitollisuuden aiheita. Luomakunnan voiman edessä nöyrä mieli siunaa tulevaa.
Suvivirsi on löytänyt tiensä suomalaisten sydämiin vuodesta 1700 alkaen. Virsi syntyi nälkävuosien aikakaudella. Suurten kuolonvuosien aikana jopa joka kolmas suomalainen menehtyi nälän ja sairauksien heikentämänä. Silti koeteltu kansa yltyi kaipauksessaan ka14ihoisasti laulamaan ”JO joutu armas Aica”.
Edelleen Suvivirsi lauletaan monessa kevätkesän juhlassa. ”Jo joutui armas aika” kajahtaa häissä, hautajaisissa, kastejuhlissa ja jumalanpalveluksissa siinä missä koulujen päätösjuhlissakin. Kulunut työkausi on kuitattu ja vehrein vuodenaika on käsillämme. Laulun myötä laskeudutaan lomalle. Suvivirsi kertoo, kuinka meillä on edelleen, mitä odottaa. Toivo siitä, että sydäntemme valo, Kristus, asuisi aina luonamme. Niin että rakkauden liekki syttyisi rintaamme, antaisi meille uuden mielen ja poistaisi murheemme kuten suven kauneus peittoaa menneen talven.
Suuremman suojassa syksykin saa vielä saapua. Jos nyt keväällä muistamme mennyttä ja onnittelemme sankoin joukoin koulutiensä päättäneitä, syksyn tullen rohkaisemme ja kannustamme heitä, jotka aloittavat oman koulutiensä.
Helsinkiläisissä seurakunnissa järjestetään syksyllä 11.8. juuri ennen koulujen alkamista kouluun lähtevien siunauksia. Kesällä henkilökohtaisen kutsun tilaisuuteen saavat kaikki koulunsa aloittamisiässä olevat seurakuntamme jäsenet. Kutsussa kerrotaan tarkemmin, missä ja miten tilaisuus järjestetään. Kannelmäessä kouluun lähtevien siunausta ovat toteuttamassa kanssani kanttori Leena Lampinen ja lapsityönohjaaja Marjo Visa.
Kysyin Leena-kanttorilta, muistaako hän, miltä tuntui aloittaa oma koulutie. Leena vastasi muistavansa paremmin sen, kun oma lapsi aloitti koulutiensä. Silloin hän äitinä jännitti ehkä enemmän kuin lapsena.
Koulutien aloitus on käännekohta. Koululainen ja hänen perheensä aloittavat uuden elämänvaiheen. Perheen pieni aloittaa jotain hyvin itsenäistä. Hän kasvaa omiin tietoihin ja taitoihin, vahvistuu opinpolulla sukupolvensa mukana vastuunkantajaksi. Lapsi tarvitsee kehittyäkseen turvallisia aikuisia ja myötäelämistä vaiheissaan. Sitä me tahdomme antaa kaikessa rakkaudessa. Siunaaminen tarkoittaa hyvän toivomista. Toivomme toisillemme parhainta mahdollista tulevaisuutta ja jokaisen talven jälkeistä uutta suvea. Suuremman suojassa.
Virpi Koskinen
kikkoherra electa
Kannelmäen seurakunta
virpi.koskinen@evl.fi