Mies kun tulee tiettyyn ikään – Majavan matkassa
Niin, mies kun tulee tiettyyn ikään kuten minäkin tässä taannoin tulin, joutuu miettimään monta asiaa uusiksi.
Turha kiirehtiminen ja joutavien asioiden märehtiminen ei hyödytä ketään. Murehtimisen olen lopettanut jo vuosia sitten. Nyt on sitten turhan kiirehtimisen vuoro.
Olen alkanut harjoitella niin kutsuttua Joe Biden -kävelyä. Se tapahtuu jotenkin seuraavasti: Kävelijän ryhti on suora, tosin hieman eteenpäin kallistunut, siis jotenkin siten kuin mäkihyppääjällä. Askeleita otetaan harvakseen. Kulku on nykivää Jalat eivät juurikaan nouse maasta. Syntyy vaikutelma, kuin kyseessä olisi suuri vieterillä käyvä lelu. Jalka ei liioin nouse korkealle maasta. Tämä taas tue mieleen huonosti voidelluilla suksilla hiihtävän ihmisen. Joe Biden -kävelijä ei liioin ilmehdi turhia. Silmät ovat sirrissä kuten ruumenia väistelevällä puimamiehellä. Suu on vastaavasti ainakin puoliksi auki. Kaiken kaikkiaan, Joe Biden-kävelijän habitus on kuin hän olisi karannut Visulahden vahakabinetista.
Ennen sotia tämän oloisia ihmisiä näkyi katukuvassa varsin runsaasti. Katsojalle tuli mielikuva, että siinäpä menee joko eläkkeellä oleva upseeri tai muu korkea virkamies. Ilmiön aiheutti kuitenkin kuppa, lues 2 recens. Tauti jäykisti selkärangan ja jähmetti aivot. Penisilliinin keksimisen (Alexander Fleming 1928) jälkeen niin kuppa kuin vanhat ryhdikkäät miehet katosivat katukuvasta. Perimätiedon mukaan Helsingin Töölöstä tulikin kaupunkiemme ensimmäinen kuppavapaa kaupunginosa.
Nyt olen siinä elämänvaiheessa, jossa aletaan käyttää pitkiä kalsareita ympärivuotisesti. Muistan nuorempana naureskelleeni näiden papparaisten touhuja. Luulin, että kyseessä oli turha, vapaaehtoinen pudottautuminen elämästä ja sen iloista.
Nyt tiedän, että kyse oli enemmänkin lämmöstä ja hyvästä olosta. Alentunut verenkierto aiheuttaa ikäihmisillä palelun tunteen. Kalsareita ei tarvitse hävetä. Kaupasta saa nykyisin muodikkaita, hyvin istuvia kaliisseja. Enää ei tarvitse kulkea lököttävissä, pierunpolttamissa tekeleissä, joiden persauskin on usein kuin haulikolla ammuttu. Turha on sellaisissa kamppeissa lähteä tekemään mitään järisyttävää ensivaikutelmaa vastakkaiseen sukupuoleen. Toki tällaisiin kamppeisiin pukeutumalla aikaansaatu pakokauhu voikin olla viesti siitä, että haluaa olla rauhassa. Ikääntyvän miehen tulee kuitenkin ensisijaisesti ajatella kalsareiden tuomaa mukavuutta ja lämpöä. Olen huomannut, että vanhempien herrojen siisteydessä ja henkilökohtaisessa hygieniassa on useinkin toivomisen varaa.
Ehkäpä nämä ”kärpästen herrat” ajattelevat myös sitä, etteivät he kaipaakaan seuraa. Meistä on niin moneksi…
Palataanpa vielä niihin poikkeuksellisen ryhdikkäisiin kadulla käveleviin miehiin, jotka eivät ole siis entisiä upseereita tai valtion korkeita virkamiehiä. Heitä vaivaa hoitamaton neurosyfilis eli kodikkaammin aivokuppa. Potilaalta puuttuu sairauden tunne, joten he eivät välttämättä kärsi siitä.
Potilaiden lähipiiri on tietenkin asian havainnut, mutta tahdikkuussyistä ei ole uskaltanut asiaan puuttua. Ilmiöstä täytyy kuitenkin voida keskustella kuten kaikesta muustakin…
Jos lähipiirissänne on henkilöitä, joiden luonne on ikääntymisen myötä muuttunut, ottakaa asia reippaasti esille ja pyytäkää heitä menemään ”kuppasyyniin”. Saattavathan he aluksi suuttua, kun eivät itse tilaansa tajua. On tietysti niinkin, että ikääntyvien luonnemuutokset saattavat johtua aivan jostakin muusta. Tämä on kuitenkin mielestäni se tärkein syy hyvään ryhtiin ja persoonallisuuden muutokseen.
Kerrataanpa vielä ne oireet: Jäykistynyt niska, oiennut selkäranka, köpittävä kävelytyyli, epäluuloisuus ja vainoharhaisuus, yleinen epäystävällisyys ja pahantuulisuus Selvin tuntomerkki on vahamainen kasvojen pöhötys.
Sairastunut välttelee korkeita paikkoja kuvittelemansa putoamisriskin vuoksi. Hän hakeutuu joko kellareihin tai bunkkereihin suojaan… miten tämä alkoikin tuntua niin tutulta…
Heikki Majava