Kyyhkyset Berliinin yllä – Majavan matkassa
Ovatko saksalaiset huumorintajuisia? Umpitosikkoja ovat, väittää moni. Tämä on ehdottoman väärä käsitys ja perustuu siihen, etteivät näin väittävät tunne Saksaa tai saksalaisia. Minä tunnen. Olin lähes kolme vuosikymmentä tekemisissä saksalaisten kanssa työni puitteissa. Ensi-ihastukseni oli Bad Durkheimista kotoisin oleva Sigrid -kaunotar.
Saksalaisten huumori on juurevaa ja maanläheistä. Vakavimmankin saksalaisen naama räytyy hyvään, miellyttävään hymyyn kun hän kuulee sanat scheisse tai furz. Samanlaisia me suomalaisetkin olemme. Ehkäpä tästäkin syystä olemme aina viihtyneet toistemme kanssa historiamme eri vaiheissa.
Olen päätynyt tähän johtopäätökseen autodidaktin besserwisserin varmuudella. Mieleeni nousee tapahtuma 86 vuoden takaa. Ensimmäinen päivä elokuuta 1936 itse Aatu avasi Berliinin Olympiakisat, suomeksi Perliinin olumppialaiset. Menot olivat juhlavat. Aatun lyhyen ja ytimekkään puheen jälkeen vapaaksi päästettiin kymmeniä tuhansia kyyhkysiä symboloimaan kansojen välistä ystävyyttä ja ikuista rauhaa.
Taivaalle päästettiin kymmeniä tuhansia juuri tätä tilaisuutta varten valikoituja ja syötettyjä lintuja Linnut olivat lihavia ja hyväkuntoisia, hyvä kun jaksoivat siivilleen nousta. Tilaisuuden huippukohta oli pian edessä.
Kentälle tuodut suuret tykit laukaistiin. Totta kai kyyhkyset pelästyivät tykinlaukausten ääntä, ja kakkasivat hädissään juhlayleisön niskaan. Kyyhkysten anus-sfinkteri niin sanotusti petti eli siis kruppunaru falskasi kuten saattaa ihmisellekin tapahtua tiukassa tilanteessa. Juhla-asuinen kisayleisö sai valtavan satsin niskaansa. Oliko joku laskenut väärin vai oliko kyseessä ehkä erehdys? Eikä ollut, kaikki oli täysin harkittua.
Kukapas se pääkoreografi olikaan kuin Aatu itse. Näytelmän edistyminen näkyi otetuissa filmeissä hänen naamaltaan. Aatun posket pullistelivat hänen pidätellessään nauruaan. Siinäpä saivat mokomat hienohelmat ja mampsellit, oikein heille. Aatun lähipiiri tiesi, että hän itse asiassa inhosi saksalaisia Tämä johtui maailmansotaa edeltäneistä tapahtumista.
Kuten tiedetään, Aatu eleli nuorena köyhänä taideopiskelijana Wienissä. Edes jotain ansaitakseen hän kantoi matkalaukkuja Wienin läntisellä rautatieasemalla. Ansiot olivat pieniä.
Saksalaiset poikkesivat muista matkustajista. Yleensä he kantoivat laukkunsa itse säästääkseen rahaa tai maksoivat häpeällisen vähän, mikäli käyttivät kantopalvelua. Tämä loukkasi nuorta köyhää taideopiskelijaa suuresti. Odottakaahan vaan, te saatanat, vielä minä teille näytän. Historiasta tiedetään, että Aatu piti lupauksensa. Saksalaiset saivat todellakin maksaa saituudestaan.
Asia jäi mietityttämään minua suuresti. Oliko tällä sinänsä leikkisällä tapahtumassa syy-yhteys tuleviin kamaluuksiin? Mielestäni oli. Ensin järjestettiin upeat olympialaiset, joita koko maailma ihasteli. Mutta sitten, jumalavita järjestettiinkin sellainen scheiss-sturm ettei paremmasta väliä.
Ei tämän päätelmän ymmärtämiseen mitään Einsteineja tai Schopenhauereita tarvittu. Nuoruudessa koetut loukkaukset ja kataluudet jäävät muistiin ja vaikuttavat loukatun elämään ikuisesti. Loukkaukset kostetaan ja vieläpä korkojen kanssa.
Nyt kun ihmettelemme tämän hetken kamaluuksia, niin mieleen tulee, mahtoiko joku ”ukropin” mahdollisesti järkyttää nuoren pietarilaisen katupojan herkimpiä tuntoja? Tehtiinkö nuorelle Vovalle joitakin kataluuksia? Enpä tiedä. Kuinkas me finskitsuhnat? Mikä tulee meidän kohtalomme olemaan?
Uskoisin, ettei meille tässä kuinkaan käy. Suomalaiset ovat reiluja ihmisiä eivät he ketään tarkoituksella loukkaa. Kun nyt itse muistelen tekemisiämme niin ystävällisiä olimme, vaikka sitä sitten ehkä vähän liikaa kännäiltiin. Rehellisiä olimme, emme huijanneet ketään. Veli Venäläinen tosin hieman naureskeli tsuhnalle sitä ominaisuuttamme, että olimme turhan rehellisiä. Rehellisyys ymmärretään naapurissa hölmöytenä, jota se onkin.
Siis kaikki hyvin …
Heikki Majava