Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Yrittäminen on mielenkiintoinen sana kuvaamaan elinkeinonharjoittajaa. Sanaan kiteytyy ajatus, että yritetään nyt tehdä jotain, mutta varmaa ei tuloksesta voi olla.

Sellaista se yrittäjän elämä on. Yritetään ja yritetään. Joskus se voi olla hyvinkin palkitsevaa, mutta riskit kulkevat mukana koko yrittämisen ajan. Joskus yrittäminen ei auta ja silloin joutuu laittamaan pillit pussiin.

Yhä useammalle suomalaiselle yrittäjäksi ryhtyminen on pakkorako. Töitä ei omalla alalla ole, jolloin joutuu miettimään muita vaihtoehtoja. Kaikille ei yrittäminen sovi, sillä se vaatii myös pitkäjänteisyyttä ja kapealla leivällä elämistä. Ilman pääomaa yrittäminen voi osoittautua jopa mahdottomaksi, riippuen hieman alasta.

Yrittämistä on tietysti erilaista. Jotkin alat vaativat vain kädentaitoja tai vaikkapa ajotaitoa. Toisilla aloilla pitää myös tuottaa jotain konkreettisia asioita. Jos ala ei ole tuttu, ovat riskit entistä suuremmat, jos esimerkiksi työkaluihin tai koneisiin joutuu sijoittamaan isoja summia.

On aloja, joilla yrittäjäksi ajaudutaan. Joku yrittäjäksi ryhtyjä päättää pistää oman puljun pystyyn, kun homma sujuu jonkun muun työntekijänä niin hyvin, että tajuaa saavansa enemmän tienestiä aikaan omillaan. Jotkut taas joutuvat pakkoyrittäjiksi tai kevytyrittäjiksi, koska se on ainoa keino saada töitä markkinoilla.

Suomessa ihmisen palkkaaminen on iso rasite, joten kevytyrittäjät saattavat päästä töihin helpommalla, mutta se myös tuo vastuuta ja saattaa pakottaa tekemään pitkiä päiviä pienellä palkalla. Oma on kuitenkin omaa, jolloin työn tekemisen ajankohtaan ja päivien pituuteen voi itse vaikuttaa.

Virka tai pysyvä työsuhde on turvallinen valinta. Niissä voi tarkastella muita vaihtoehtoja ja odotella etenemismahdollisuuksia. Yrittäjällä ei yleensä ole tällaiseen aikaa. Kaikki aika menee uusien asiakkaiden etsintään tai aikaisempien työvelvoitteiden toteuttamiseen.

Yhteiskuntamme on muuttumassa vaativammaksi. Suuryritykset vievät yrittäjiltä asiakkaat. Asiat automatisoituvat, eikä töistä voi velottaa entiseen malliin. Kilpailu on jatkuvaa ja pakottaa pysymään kehityksen kärryillä. Ongelma vain on, että muutokset joillain aloilla ovat pysyviä. Ei auta yrittää, jos uusia töitä ei tule markkinoille tai niistä ei olla valmiita maksamaan.

Jos aiemmin yrittäjä osoitti osaamisensa työn jäljellä, niin nyt tarvitaan näkyvyyttä, hienot nettisivut, myyntiosaamista, vakuuttelua ja referenssejä. Introvertti yrittäjä ei pärjää, koska pitää osata markkinoida. Isot yritykset myös dumppaavat tarvittaessa hintoja. Yhteiskunta pelaa nykyisin ekstroverttien ehdoilla.

Yhä useampi yrittäjä ei tästä syystä kykenekään oman bisnesidean toteuttamiseen, vaan tyytyy toimimaan toiminimellä tai kevytyrittäjänä, isomman yrityksen alihankkijana. Se saattaa kuitenkin johtaa heikkoon palkkatuloon, sillä sosiaalikulut ja eläkkeet jäävät alihankkijan maksettaviksi.

Tänä päivänä on yhä vaikeampi taata tienesti pelkällä työnteolla, sillä menestyvän yrityksen luominen vaatii pääomia, monen alan osaamista ja jatkuvaa hereilläoloa. Se on pidemmän päälle hyvin raskasta, etenkin jos sitä voittoa ei synny.

Mutta onko vaihtoehtoja? Jostain se voi leivän päälle on hankittava. Pitää vain toivoa, ettei sen seurauksena meille synny köyhyysrajan alla työskentelevää kastia, joka on näennäisen itsenäinen, mutta täysin riippuvainen muilta yrityksiltä valuvista roposista.

Jauri Varvikko
jauri.varvikko@eepinen.fi