Pääkirjoitus – Mielipidettä kuunneltava
Pelimannintiellä bussilinja 41 pysäkin siirtoa vastaan järjestetty mielenosoitus keräsi lähes 200 osanottajaa. Pääosin senioreista ja liikuntarajoitteisista koostunut väkijoukko pysäytti spontaanisti poistettua pysäkkiä ohittavan bussinkin. Poliisi joutui hätistelemään innostunutta joukkoa takaisin jalkakäytävälle. Mielenosoittajajoukko marssi siirretyltä pysäkiltä Klaneettitien risteyksessä olevan notkon kautta seuraavalle pysäkille, jonne mielenosoitus päätettiin. Tapaus oli monella tavoin merkittävä Kannelmäessä, koska tämänkaltaiset mielipiteenilmaisut ovat nykyisin varsin harvinaisia. Itse en muista kuin nuorison järjestämän mielenosoitusmarssin pitkin Pelimannintietä nuorisotilojen saamiseksi joskus 70-80-luvun taitteessa.
Mikä merkitys on tällaisella mielenilmauksella? Ihmiset lähtevät harvoin barrikadeille. Jos hyvinvoinnin ja palvelujen taso on korkea, ei ihmisiä kiinnosta nousta taistelemaan omista eduista, vaan he pysyvät kotona. Kertooko ihmisten tyytymättömyys myös yleisestä tyytymättömyydestä palvelujen katoamista ja heikkenemistä kohtaan? Kuulin mielenosoituksessa useiden ihmisten valittavan, että niin kaupat kuin sairaanhoito on viety luvattoman kauas. Nyt vanhusten pitää syödäkseen ja laboratorioon päästäkseen kävellä vielä bussillekin, voimat eivät riitä. Ja nyt eletään sentään pääkaupungissa.
Mikä on HSL:n tehtävä? Ketä ovat HSL:n asiakkaat? Jos asiaa ajatellaan yksityisestä yritysnäkökulmasta, niin palveluhan tuotetaan maksavalle asiakkaalle, asiakasta varten. Eläkeläinen on maksanut eläkkeensä ja veronsa palkastaan, hän ei ole toimeentulotukea saavaan verrannollinen, vaikka näin vanhuksia tuntuu nykyisin arvotettavan. Välinpitämättömyys vanhuspalveluja kohtaan näyttää lisääntyneen. Miksi HSL ei kuuntele asukkaita ja bussilinjaa käyttäviä? HSL laskee kaiken ajassa ja rahassa, bussilinjojen logistiikan lähtökohdista, ei asiakkaiden tyytyväisyysnäkökulmasta; kuten nykysuomalaisessa yhteiskunnassa yleensäkin. Vain työtätekevillä muurahaisilla, heidän kiireellään ja tuottamallaan rahalla on merkitystä.
Tässä on perustavanlaatuisesti jotain pielessä. Oma näkemykseni on, että samaan aikaan kun yleinen sektori on saanut vuosikymmeniä porskuttaa byrokratiasta lihavana, olemme luoneet yhteiskuntasektorin, jossa erinäiset ihmiset ovat olemassa vain järjestelmää varten ja koneistossa toimitaan näennäisesti asioiden parantamiseksi, mutta todellisuudessa kyse on järjestelmän paisumisesta ja monimutkaistumisesta. Samaan aikaan taloudelliset syyt vaativat tehostamista ja kululeikkauksia. Koska byrokratiajärjestelmä ei osaa tehostaa järkevästi itseään, leikataan ja heikennetään mielivaltaisesti palveluita ja kärsijöiksi joutuvat asiakkaat.
En väitä, että tämä pysäkin siirto olisi maailman suurin asia, mutta se kertoo yleisemmin siitä, miten järjestelmä toimii asiakkaita kuuntelematta ja ruohonjuuritasolle menemättä. Helsinki ja sen liikelaitokset pyrkivät tekemään taloudellista voittoa, mutta keneltä voitto otetaan ja miten? Onko HSL:n yleensäkään tarpeen päästä voitolliseksi? Eikö tässä ole kyse asukkaiden palvelemisesta? Netti- ja kännykkäpalvelut ovat kivoja nuorille ja työssäkäyville, mutta entä vanhukset ja henkilökohtainen palvelu?
Annettakoon HSL:lle myös positiivista palautetta. Se on nykyaikainen ja toimiva kokonaisuus. Sähköiset palvelut, aikataulujen täsmällisyys ja monet oheispalvelut tekevät siitä miellytttävän konseptin. Myös kalusto on parantunut. Yhtymän pitää kuitenkin muistaa sen perustehtävä, ja se on ihmisten kuljettaminen mahdollisimman vaivattomasti ja helposti paikasta A paikkaan B. Matkustaja ja hänen pääsemisensä pysäkille on tämän järjestelmän ensimmäinen ja oleellisin asia.
Jauri Varvikko
päätoimittaja