Kannelmäessä 35 vuotta asunut professori Timo Vihavainen: Mainettaan parempi lähiö
Venäjän tutkimuksen professori jatkaa työtään nyt emerituksena ja mereltä käsin.
Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavainen muutti perheineen Kannelmäen Kannelkylään vuonna 1980. Kannelmäessä ja sen ympäristössä on hänen mielestään erinomaiset ulkoilumahdollisuudet. Perheen nyt jo edesmennyt springerspanieli tunnettiin alueella. Kannelkylästä tie vei Larin Parasken polulle Hakuninmaalle. Timolla on kaksi aikuista tytärtä ja poika. Lasten kasvettua aikuisiksi omakotitalossa asuminen alkoi kyllästyttää ja nykyisin professori asuukin Anu-vaimonsa kanssa Helsingin keskustan tuntumassa meren läheisyydessä.
”Kaarelaa on ajoittain ikävä” sanoo Vihavainen tyynen rauhallisesti. Juuret Kaarelaan eivät kuitenkaan katkea, sillä Hakuninmaalla sijaitsevaa omakotitaloa remontoidaan nyt vanhimman tyttären oman perheen käyttöön.
Venäjä kuin varkain
Opinnot Helsingin yliopistossa toivat Sulkavalla syntyneen Timo Vihavaisen pääkaupunkiin vuonna 1965. Helsingin yliopistossa käännettiin venäläisiä dokumentteja harrastusmielessä. Valmistumisen jälkeen hänellä oli kaksi perehtymisvaihtoehtoa: venäjä tai kiina. 70-luvun alkupuolella hän opiskeli yhden lukuvuoden Moskovan yliopistossa.
30-vuotta sitten Venäjän tutkimus oli vähäistä, eikä siihen panostettu. Venäjän tutkimuksessa on sen jälkeen tapahtunut valtava muutos.
Raja hiipuu, kulttuuripiiri hämärtyy
Timo Vihavainen uskoo Venäjän rajan hiipuvan ja kulttuuripiirin rajan jo hämärtyneen. Aiemmin ei kulttuurivaihtoa idän ja lännen vastakkainasettelusta johtuen erityisesti ollut. Suhtautuminen Venäjään on Suomessa muuttunut ja on tapahtumassa selkeä paradigmamuutos, jota nykyinen Putinin kauden politiikka jossain määrin hidastaa, mutta ei pysäytä. Fyysinen raja on ja pysyy yhä.
Miten näet Venäjän lähikehityksen pääpiirteittäin?
”Kun leipä loppuu, nähdään, jatkuuko Putinin suosio. Ja jos lännen ja idän vastakkainasettelu jatkuu, ylläpitää se nykyisen hallinnon suosiota.”
Suomen hallituksen vaihdos ei professori Vihavaisesta tunnu pahalta, koska nyt ei ole NATOon liittyminen uhkana. Yleinen ilmapiiri Venäjällä kansan keskuudessa taas on, että Suomi on jo NATOssa.
Sosiaalisessa mediassa näkyy kiihkeätä pelkoa ja ihmiset ovat kovin aggressiivisia. Onko ihmisten venäjänpeloille aihetta?
”Hermoileminen on tarpeetonta”, suomettumisen historiaa tutkinut Vihavainen sanoo. ”Kepulla on 200-vuotiset juuret ja siten vanha, hyvä linja.”
Tuhoutuuko Länsi?
Vuonna 2009 Timo Vihavainen julkaisi kirjan Länsimaiden tuho, vuonna 2011 Itäraja häviää ja vuonna 2014 ilmestyi Vanhan Venäjän paluu. Miten on, tuhoutuuko länsi?
”Venäjä pysyy ja olisi ihanteellinen liittolainen Euroopalle. USA joutuu taloudellisista syistä lähtemään. Läntinen kulttuuripiiri heikkenee ja talous taantuu. Talousongelmien päätrendi on: miten korvaamme öljyn, maakaasuahan riittää.”
Suomessa on Timon mielestä meneillään selkeä muutos. Euroopassa vasemmisto ei näytä yleisesti tarjoavan mitään, mikä jättää tyhjiön. Maahanmuutto ja perinteisten arvojen katoaminen luovat suuria ongelmia. Konservatiivien ja liberaalien arvokiistat ovat tulleet perinteisen oikeisto-vasemmisto akselin tilalle.
”Yksi aikakausi näyttää päättyneen. Viimeksi kun oli lama, näytti siltä, että tästä ei nousta, sitten tuli Nokia ja noustiin. Tämänkaltainen positiivinen kehityskään ei ole poissuljettu, mutta sitä on vaikea ennalta nähdä.”
Prosessit ovat pitkiä ja niissä on sekä nousuja, että laskuja. Ennustaminen on vaikeaa.
Aika pakata tavarat
Viime vuonna Vihavaiselle myönnettiin yhtenä harvoista suomalaisista Venäjän Ystävyyden kunniamerkki. Tämän vuoden toukokuussa pidettiin taas Helsingin yliopistolla jäähyväisjuhlat.
Nyt on aika siivota työhuone, joka on vuosien varrella täyttynyt kirjoista. Eläkkeelle siirtyminen ei kuitenkaan tarkoita tuottamisen loppua, sillä emeritusprofessorilla on tekeillä parikin kirjaa. ”Teemat pysyvät samoina”, toteaa Vihavainen.
Purjehdus ja lukeminen kuuluvat Vihavaisen vapaa-ajan nautintoihin. ”Olen purjehtinut Tanskaan asti”, kertoo Vihavainen leppoisasti.
Jo 15-vuoden ajan purjehdus on ollut professorin ja Anun yhteinen harrastus.
Purjeveneen omistajalla riittää alati pientä puuhastelua veneensä parissa. Purjehtiminen tarjoaa oivan tavan ”olla hetkessä” ja irrottautua arjesta. Matkustelu kuuluu myös pariskunnan mieliharrastuksiin.
Eläkkeelle siirtymisen myötä on auennut tilaisuus viettää pidempiä aikoja myös kotikonnuilla Sulkavalla, jossa Vihavaisen kotitalo sijaitsee. Tosin kymmenen vuotta nuorempi vaimo on yhä kiinni työelämässä, joten Vihavainen viettää varmasti edelleen paljon aikaa pääkaupunkiseudulla.
Teksti Nina Eriksson
Kuva Jauri Varvikko