Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Kerroin Tanotorven viime vuoden itsenäisyyspäivän numerossa minun sadasta vuodestani. Tuo tarina ulottui 1900-luvun alkuun, kun isoisäni isä Onni Varvikko muutti Petäjävedeltä Helsinkiin työn perässä.

Me kaikki tiedämme, ettei tuo ole koko Suomen tarina, vaan Suomi on huomattavasti vanhempi.
Mitä enemmän meille tulee ikää, sitä pidemmällä aikajänteellä katselemme omaa elämäämme ja menneisyyttämme. Nuorena pidin itseäni ensisijaisesti kantsulaisena ja toissijaisesti stadilaisena. Ne olivat identiteettini ydin, sillä olivathan niin isäni kuin isoisänikin paljasjalkaisia Stadin kundeja.

Hyvin monet kavereistani olivat keskustasta lähiöön muuttaneiden stadilaisten jälkeläisiä ja siksi myös kantsulainen lähiöslangimme pursui stadin slangia. Ei tullut mieleenkään mennä pintaa syvemmälle. En edes miettinyt maalaisia juuriani kuin niissä parin vuoden välein pidettävissä sukuseuran juhlissa, joissa huomasin omaavani yllättävän paljon etäisiä landesukulaisia. Lapsuuden lyhyet vierailut asumattomalla Varvikon torpalla Petäjävedellä eivät jääneet muistiini.

Näin meistä jokainen voi jättää menneensä käsittelemättä ja kiinnittää identiteettinsä nykypäivään. Se voi koskea yhtä hyvin maahanmuuttajaa kuin kantasuomalaistakin. Monet meistä eivät edes tiedä mistä isovanhempamme ovat tulleet ja eikä se meitä edes häiritse. Tänä päivän identiteettejäkin voi olla monia ja vanhemmatkin monikielisiä.

Olen ollut nyt Jussilan sukuseura ry:n sihteeri vuodesta 2009. Varvikot ovat siis kotoisin Jussilan uudistilalta Petäjäveden Kintaudelta. Tuo tila perustettiin vuonna 1793. Aloittaessani sihteerinä, olin jo ehtinyt uusia sukukirjamme. Kirja julkaistiin 1999. Siinä kerrottiin vuonna 1785 syntyneen kantaisämme, pienviljelijä Alexander Joonaanpojan, hänen vaimonsa Anna-Leenan ja heidän yhdeksän lapsensa tarina, ulottuen aina tähän päivään. Väinö Linnan Täällä Pohjan tähden alla ei tuosta tarinasta eroa kuin yksityiskohdittain.

Mutta sukulaisuus ei ole vain kerrottu tarina. Se on myös geneettistä. Voimme vaihtaa kansalaisuutta, kieltä ja kulttuuria, mutta geenejämme emme voi. Ne kertovat oman tarinansa ja se voikin räjäyttää aikajanan todella pitkäksi, mutta myös laajentaa oman tarinan aivan toiseksi. Tein DNA-testin vuonna 2011. Ensin opin, että olen N-M178 savolainen, kuten suurin osa suomalaisista. Ymmärsin, että suomalaiset miehet ovat tulleet idästä tuhansia vuosia sitten.

Seuraava tolppa olikin sitten ymmärtää, että savolaiset kansoittivat Suomen vasta 1500-luvulla. Ennen sitä ei sisämaassa asunut kuin saamelaisia. Siellä käytiin vain erällä. Tutustuin muiden suomalaisten tekemien DNA-testien tuloksiin ja näin sukulaisuuteni heihin. Sain tietää, että testin tehneistä 5000 Suomen kansalaisesta 13 prosenttia on kaukaisia serkkujani useiden satojen vuosien takaa. Pystyin hahmottamaan savolaisten kulkureitit Laatokan laidoilta Pähkinäsaaren rajaa myöten kohti pohjoista ja luodetta.

Kaikki Petäjäveden 1700-luvun kirkonkirjat olivat tuhotuneet pappilan palossa vuonna 1847. En uskonut, että löytäisin konkreettista yhteyttä Aleksanteria edeltäneeseen aikaan. Nyttemmin on syntynytkin yllättäviä sukulaisuuksia. Minulle täysin tuntemattomat ihmiset ovat osoittautuneet tehtyjen testien perusteella sukulaisikseni jo muutaman sadan vuoden takaa, noin 1500-1600 luvun vaihteesta. Kun olen ollut heihin yhteydessä, he ovat ilmenneet olevansa kotoisin naapuritaloista Petäjävedeltä.

Vaikka meillä ei ole selvää sukulaisyhteyttä kirkonkirjojen tai sukupolvelta toisille tulleiden tarinoiden kautta, olemme voineet etsiä yhteyksiä asutuksen yleisluetteloista. Kaikki johtolangat kulkevat tila tilalta ja pojasta isään aina vuoden 1561 veroluetteloon, jolloin asumattomalle Petäjävedelle muutti kaksi savolaista kaskenpolttajaveljestä, Pekka ja Niilo Honkoinen. Oletettavasti Pekka ja Niilo olivat kotoisin Juvan suunnalta, kuten monet muutkin Rautalammin suurpitäjän savolaiset. Jussilan suku saattaakin kasvaaa lähiaikoina 4000 hengestä moninkertaiseksi.

Miten on sinun sukusi laita? Rajoittuuko se Kaarelaan ja lasketko heidät kahden käden sormilla? Yritä selvittää menneitäsi, yllätyt varmasti.

Jauri Varvikko
jauri.varvikko@eepinen.fi