Törkymöykkyjä ja perämiehiä – Majavan matkassa
Jaa-a. Eipä ole Suomikaan säästynyt järkyttäviltä uutisilta. Luin juuri lehdestä, että muuankin 1930-luvun kaunotar on joutunut törkeän Me too-iskun uhriksi nelisenkymmentä vuotta sitten. Joku tunnettu julkisuuden henkilö, mies, on ehdotellut daamillemme törkeyksiä. Odotan kärsimättömästi lisätietoja, toivon että media paljastaa tämän henkilön nimen. Ei silti, epäilyksiä tässä kyllä on, eiköhän se ole se… ei, odotellaan…
Jonkinmoinen sovinisti kun olen, niin tämä hieman yliammutulta tuntuva Me too-hysteria lähinnä naurattaa minua. Ajattelen, että taas ovat nämä yli-innokkaat ruotsalaiset feministiakat olleet asialla. Ilmiö näyttää kuitenkin levinneen ympäri koko maailman. Nämä ilmiöt kestävät oman aikansa kunnes niihin kyllästytään. Siis kaikki muut kyllästyvät paitsi nämä reuhaajat, Muutama kuukausi sitten ei nimi Harvey Weinstein sanonut juuri mitään kenellekään, ehkä joku tiesi, että jonkinlainen filmimoguli se saattaa olla. Nyt hän on superjulkkis omassa sarjassaan.
Hänen ja lukuisten muitten päät ovat pudonneet. Olin suuresti yllättynyt, kun loistava näyttelijä Kevin Spacey on joutunut menettämään työnsä ja maineensa. Miksi? Hänhän oli se loistava näyttelijä joka tulkitsi elokuvassa American Beauty tyttärensä nuorta tyttökaveria jahtaavaa vanhaa likaista miestä. Olihan hyvä harhautus. Kun Spaceyä jahdattiin, niin kävi ilmi, että hän onkin niinsanottu perämies. Maine oli mustattu, hänen uransa USAssa on loppu. Ei pidä kuitenkaan Kevinin synkkyyteen vaipua, toivoa on. Hän on aina tervetullut Suomeen. Hän voi alkaa televisiossamme oman shownsa, täällä häntä ei tuomita.
Suomi voisi antaa pysyvän turvapaikan myös Julian Assangelle. Hänhän on kaveri, joka joutui ruotsalaisten feministinaisten uhriksi. Hän on virunut 8 vuotta Lontoon Ecuadorin lähetystössä. Kenellekään ei ole oikein selvinnyt että mitä hän teki. Ei ilmeisesti mitään muuta kuin että hän kyllästyi ruotsalaiseen naisystäväänsä, joka sitten päättikin, että Julian on käyttänyt häntä hyväkseen. Oikeusoppineetkaan eivät löytäneet mitään sellaista, joka olisi pidätyksen syy.
Itse en ole koskaan joutunut tämänkaltaisten vainojen uhriksi. Saattanee johtua siitä, että olen tavannut melko tervejärkisiä ihmisiä ja myös se, että olen hemmetin arka mies. Nuorempana en uskaltanut hakea naisia tanssilattialle. En myöskään tunkeutunut heidän sakkiinsa enkä liioin syyllistynyt minkäänlaiseen käpälöintiin. Hieman vanhempana uskaltauduin tanssimaan loppuillan hitaita kappaleita eli slovareita. En varmaankaan harrastanut liioin mitään senkaltaista sanallista ilmaisua, jonka olisi voitu katsoa olevan Me too -toimintaa. Uskoin tuolloin, että se oli arkuutta.
Ihailin aina törkimysystäviäni jotka toimivat toisin eli ns. sika limppuun -menetelmällä. Kun ihmettelin heidän käytöstään, niin he vaan naureskelivat ja sanoivat, että kyllähän niitä litsareita ja käsilaukkuja päähän tulee, mutta aika paljon sitä äksöniäkin kyllä kehkeytyy… No, kukin toimii luonteensa ja lahjojensa mukaisesti.
Vaan sittenpä mukavampiin asioihin. Olen aina kunnioittanut ikätoveriani Ilkka Lipsasta, Dannyä ja hänen ainutlaatuista panostaan kevyen musiikimme alueella. Hän on tehnyt uskomattoman elämäntyön. Vaan eipä tässä vielä kaikki. Katselin tässä Maria Veitolan ohjelman Danny ja Erika. Musiikkineuvos Lipsanen todisti, että kyllä vanhempikin herrasmies vielä kisoissa pärjää. Uskon, että hän antaa esimerkillään uutta uskoa ihmisille, jotka luulevat jo kaiken olevan ohi. En tunne vähäisintäkään kateutta Dannyä kohtaan, hän on onnensa ansainnut. Katsokaa ohjelma, niin siinä moni ennakkoluulo hälvenee. Veitola voisi kyllä hieman hioa tyylitajuaan tai paremminkin sen puutetta. Hänen Armi Aavikko -tölväisynsä olivat kiusallista kuultavaa. Vähän respektiä, pliis. Ihme ettei Danny uittanut akkaa jorpakossa, hyvin piti kaveri pokkansa. Hyvin kasvatettu, hieno ihminen. Ohjelmasta jäi hyvä olo.
Ei, ei en minä tietenkään tässä mitenkään itseäni Dannyyn halua verrata. Olen täysin tyytyväinen tähän omaan emeritustilanteeseeni. Musiikilliset tarpeeni tulevat tyydytetyksi kun käyn laulelemassa karaokea. Torvisoitto on jäänyt lähes nollille. Maailmalla olisi tietysti hauska käydä täysijärkisessä seurassa. Yksin en mihinkään lähde.
Heikki Majava