Epäsosiaalinen media – Majavan matkassa
Mistä kumpuaa se ilkeys ja pahansuopaisuus millä media ihmisiä kohtelee? Onko niin, että ainoastaan ikävä uutinen myy?
Jos jokin otus syntyy luonnevikaisena, sen ennuste on melko huono. Kulttuurista riippuen se viedään joko saunan taakse tai eläinlääkäriin piikille. Luonnevikaisuus ei ole sairaus, jonka voisi lääkkeillä parantaa. Se on pysyvä ominaisuus, joka pahenee iän myötä. Tämä on raskasta kanssaihmisille, koska ihmistä ei voida sinne saunan taakse viedä. Häntä joudutaan sietämään. Luonnevikainen ihminen ei tunne itseään sairaaksi koska hänen mielestään muut ovat omituisia ja väärässä. Hän elää normaalin pituisen elämän muitten kiusana. Hän ei edes välttämättä ryyppää, koska kukaan ei halua ryypätä hänen kanssaan. Hän ei pode stressiä, koska hän on mielestään täydellinen. Hän on tyytyväinen itseensä. Hän hakeutuu yleensä ammatteihin, jossa hän voi toteuttaa julmuuttaan kenenkään puuttumatta. Hän on oivallinen virkamies ja noudattaa määräyksiä eikä hän koskaan syyllisty tunteiluun. Hän voi olla opettaja, joka sadistisesti kiusaa avuttomia oppilaitaan. Itselläni oli tällainen kiusaaja opettajana ala-kansakoulussa ennenvanhaan. Jostain syystä jouduin hänen silmätikukseen. Terveisiä vaan Sylvia Hurmeelle sinne alakertaan.
Charles Dickens kuvaa mestarillisesti petomaisia lastenkodin johtajattaria. Pentti Haanpää kuvaa typeriä ja sadistisia kapiaisia Vääpeli Sadon tapauksessa. Väinö Linna käsittelee sadan vuoden takaisia isäntiä ja torppareita. Laki ei ollut tuohon aikaan oikeus kuten ei ole tänäkään päivänä. Väinö Linna kylvi umpimustaan porvarinsieluuni epäilyksen siitä, että mahtaisikohan oikeisto olla aina oikeassa. Onneksi kukaan ei ole, sen on nykytouhu todistanut. Historian suurmiesten kaikinpuolinen pienuus on kaikkien tiedossa .. Voittaja on aina sankari, olipa hän millainen piru hyvänsä.
Olen seurannut suurella mielenkiinnolla muutamaa ikävää näytelmää viime ajoilta. Media tuntuu ottavan raadeltavakseen yleensä kiitettävästi toimineen henkilön. Miksi ollaan näin verenhimoisia? Miksei jahdata todellisia paskiaisia? Kuinka pitkälle halutaan mennä? Ollaanko tyytyväisiä, kun jahdattu henkilö murtuu ja tekee itsarin? Tarvitaanko tässä lisää Jamppa Tuomisia tai Mika Myllylöitä? Ovatko lukija- tai katsojaluvut niin tärkeitä?
Tuottaako tyydytystä, kun jokin yritys saadaan kaatumaan? Onko kivaa, kun sadat tai tuhannet työntekijät jäävät ilman työtä? On mielenkiintoista katsoa mitä tulee tapahtumaan eräänkin yli 100 vuotta toimineen yrityksen kohdalla. Toivon, että yritys saisi asiansa kuntoon ja toimisi vielä sadan vuoden kuluttuakin. Tiedän tunteen siitä, millaista oli olla myrskyn silmässä ilman omaa syytään. Toimin joskus kauan sitten TVK-Venditon palveluksessa. Välillä tuli hieman epätodellinen olo siitä, että onko tämä mahdollisesti pahaa unta. Ei ollut unta. Lehdistö sai erittäin vakavaraisen konsernin nurin.
Harvaa henkilöä on jahdattu yhtä vähin perustein kuin piispa Teemu Laajasaloa. Hänen vioikseen paljastuivat lopulta ne seikat, että hän oli mies ja harvinaisen miellyttävä ja pätevä henkilö. Häntä jahdattiin tosi pontevasti. Mitä tapahtui jahtaajille? No ei sitten mitään, kuten ei missään näissä tapauksissa. Toinen, lähinnä huvittava tapaus oli Brother Christmas- nimellä puutteenalaisille varoja kerännyt henkilö. Hän oli täysin kykenemätön vastaamaan lehdistön massiiviseen hyökkäykseen. Mitä pahaa hän oli tehnyt? Vähentänyt joitain omia kulujaan joita oli syntynyt keräystoimintaa tehdessä. Kuitenkin häntä jahdattiin kuin Jammu-Setää aikoinaan. Tuntuu suhteellisuudentaju täysin kadonneen.
Mitä tulee tapahtumaan Jari Sillanpäälle? Kaveri on syyllistynyt viihdealalla varsin yleiseen pikkurikkeeseen. Hän sai valtavat sakot, joita ei kiistänyt. Mitä vielä halutaan? Herkkä taiteilija saadaan kyllä murtumaan. Onko sitten hyvä mieli? Onko listalla jo seuraava uhri?
Mitä kauheaa teki Isä Mitro? No ei juuri pahempaa kuin että oli paljon suositumpi ja tunnetumpi kuin hänen esimiehensä. No on sitä siinä jo potkuille syytä…
Filmimiesten jahtausnäytelmä on täydessä käynnissä, kuka tuhoutuu, kuka pärjää? Renny Harlin osoitti hienoa jämäkkyyttä kieltäytymällä tulemasta samaan tilaisuuteen kulttuuriministerin kanssa. Miehen teko. Ikävä uutinen lahden takaa. Tukholman kaupunginteatterin johtaja Benny Fredriksson teki itsarin ajojahtinsa päätteeksi. Menikö niinkuin piti?
Heikki Majava