Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Synnynnäisenä besserwisserinä minulle on vaikeaa tunnustaa, että olisin ollut väärässä. Otsikossa siteeraan Stubbin tunnettua lausahdusta. Niin, missäkö asioissa olen sitten ollut väärässä? Olen ollut väärässä ennustaessani tulevia asioita. Olin aikoinaan vakaasti sitä mieltä, että Trump on raikas tuulahdus poliittisessa toiminnassa, totuudenpuhuja. Ei se ihan näin mennyt, ukko valehteli sen kuin kerkesi.

Siinä ei ollut mitään uutta. Viimeisen tikkinsä hän kuitenkin pelasi kutsuessaan todella masentavan roskasakin pitämään hauskaa Capitolin kongressitalolle. Luulisin, ettei hän ihan tätä tarkoittanut mitä tapahtui. Tutkimuksissa selvinnee, keitä nämä riehujat oikeasti olivat. Mielenosoituksiin on aina tullut myös rähinöitsijöitä ja ryöstelijöitä. Demokraateille ei olisi voinut tilata parempaa alkua kuin tämä oli.

Toinen idolini, Putin, on alkanut käyttäytyä Trumpin tapaan omituisesti viime aikoina. Ehkä on niin, että kyse on sisäpolitiikasta ja tarkoitettu venäläisille. Ainakaan ulkopolitiikasta ei liene kyse. Veikkaanpa, että syytön Suomi tulee taas kärsimään tulevista pakotteista. Viola, Oltermanni ja Koskenlaskija jäävät taas varastoihimme.

Samoin veikkaan, ettei Majavan poika tule koskaan muuttamaan Viipurin taloomme tai Terijoen huvilaamme. Toisaalta saattavat olla hieman eri kunnossa kuin mitä 1939 syystalvella jäivät… Elikkä, täällä Kannelmäessä joudun kököttelemään loppuikäni katsellen ikkunastani ostarin rakennustyömaan verkkaisia vaiheita. Satavuotispäiviini on enää runsaat 21 vuotta, joten saapahan nähdä, valmistuuko merkkipäivääni mennessä…

Tunnustan vähätelleeni ja kaikin tavoin pilkanneeni Pikku-Gretaa. Olen toivonut, että hän menee takaisin kouluun torin laidalta nuorisoa villitsemästä. No nythän hän meni takaisin kouluun.
Ei siinä vielä kaikki. Hän järjesti meille kaikille pilkkaajille aivan helvetillisen pakkasen ja sitten ennen näkemättömän lumimyrskyn. Siinä on sitä ilmastonmuutosta sitten. Mieleeni tuli H, c. Andersenin satu Lumikuningatar, myös hänellä oli näitä voimia. Lupaan, etten pilkkaa enää mitään enkä ketään.

Synkkä profetiani koronasta on se, ettei se lopu koskaan. Jos taudin olisi annettu riehua vapaasti, se olisi jo ohi. Sillä olisi tietysti ollut oma hintansa, Monosella olisivat kiireet lisääntyneet, mutta olisihan palvelutaloissa enemmän tilaa.

Marinin hallituksella on alkanut hieman sakkaamaan, ei tämä totisesti mitään paraatimarssia tule jatkossa olemaan saattaa tulla vielä Raatteen tie vastaan.

Luen parhaillaan Barack Obaman muistelmia. Raskas kirja, ei voi selällään sohvassa lukea. Loistava kertomus Jenkkilän historiasta ja nykyhetkestä. Amerikassa ei todellakaan ole kyse siitä, että toinen puoli olisi hyvä ja toinen paha. Kyllä ovat ihan tasavertaisia. Kirjasta ilmeni, että suurin vaara yksityiselle ahkeralle amerikkalaiselle ovat suurpankit. Ne tulevat jyräämään ahneudessaan kaiken, ellei heitä pystyttäisi vahtimaan.

Pankeista löytyy tosi ilkeää sakkia, joista meillä Suomessa ei ole edes käsitystä. Olihan meilläkin Wegeliuksemme ja Lassilat jotka saivat Suomen aika kamalaan kuntoon aikoinaan. Pikkunäpertelijöitä kuitenkin olivat. Meno suurissa teollisuusyrityksissä oli aika mielenkiintoista. Olemattomalla ammattitaidoilla ostettiin kovalla hinnalla roskaa ulkomailta. Samalla kuitenkin myytiin omat puotimme ulkomaille pilkkahintaan. Niin kai tehdään edelleenkin.

Oma lukunsa olivat ns. Kekkosen kaverit. Eräskin peräti kahden jättiläisyrityksen tirehtööri lainasi rahaa oikealta ja vasemmalta ja osti itselleen Nigeriasta värjättyjä dollareita, hänen tarkoituksensa oli rikastua oikein kunnolla… Toisin kävi.

Oli siellä kunnon ihmisiäkin. Otan esimerkiksi todella hienon tyypin, jolla oli rohkeutta ja ammattitaitoa. Hän oli Martin Saarikangas, Iso-Masa. Hän nosti lähes konkurssiin sählätyt telakkamme uuteen kukoistukseen, ehdotan, että Saarikankaalle pystytetään Eduskuntatalon eteen ei nyt ihan ratsastajapatsas vaan jonkinlainen purjehtijanpatsas.

Nostan esiin vielä yhden henkilön, jota arvostin todella paljon. Hän oli ystäväni Jussi Missonen, Suistamon suuri poika. Hän toimi liikelento- ja ambulanssilentoyrittäjänä vuosikymmenten ajan. Jäin aikoinaan työttömäksi yli 30 vuoden työrupeaman jälkeen työnantajani kaaduttua. Kaverit, tai henkilöt, joita sellaisina pidin haihtuivat kuin lutikat saunapalon yhteydessä. Yksi ei lähtenyt karkuun, kysäisipä ikään kuin sivulauseessa, että voitaisiinko tässä jotain tehdä? Olin töissä seuraavana aamuna. Jussi menehtyi joulukuussa pari vuotta hirvittävää ALS-sairautta potien. Siis samaa, johon Pave Maijanen kuoli ja teki tämän parantumattoman sairauden tutuksi suurelle yleisölle. Kevyet mullat, Jussi…

Heikki Majava