Älykääpiöitä ja hengen jättiläisiä
Kari Varvikko jatkaa värikkäitä muistelmiaan. Nyt on pääosassa ne 33 vuotta, jotka hän on jaksanut puurtaa vapaana toimittajana (freelancerina), ja yrittäjänä vuodesta 1982, Helsingin vuoden yrittäjä (1996) ja Kaarelan vuoden yrittäjä (2010) tittelin saajana, myös verovelkojen vuoksi konkurssin kärsineen yrittäjän tuskat kokeneena. Vuonna 2009 opetusministeriö myönsi hänelle ylimääräisen lehtimieseläkkeen ”tunnustuksena ansiokkaasta toiminnasta lehtimiehenä”. Tähän tunnustukseen on helppo yhtyä tuntien Karin toimintatarmon, ahkeruuden ja monipuolisen asioihin perehtyneisyyden. Vertaa esim. kirjan lopussa 5 sivun mittainen lista Karin uraputkesta.
Varsinaisen elämänuran ja ansioiden hankinnan ohella Kari on jakanut aikaansa ja voimiaan moninaisissa yhdistysten mm. kotiseutuyhdistysten ja kaupunginosajärjestöjen luottamustoimissa sekä lehtimiesjärjestöissä, Uudenmaan kirjoittajat ry:n varapuheenjohtajana ja yhdistyksen lehden Eliaksen päätoimittajana. Tässä vain muutamia keskeisimpiä Karin toimintasaroista, unohtamatta TV-ohjelmia, lyhytelokuvia Mätäjoen juoksun varrelta ja Mätiksen vesifestivaalien ansioituneena promoottorina ym. ym.
Karin sanoin: ”Stadilaisena ja Stadin Slangi ry:n Tsillari-lehden päätoimittajana minusta on kliffaa heittää hetulaa myös tästä rikkaasta faijani kielestä”. Kari antaa kirjassaan kauniin tunnustuksen myös isänsä, kotiseutuneuvos, Klaus (Klasu) Varvikon elämäntyöstä ja esimerkistä Hermanni Vallilan seudun asukkaiden etujen ajajana.
Muistelmien toinen osa alkaa muistikuvista kirkollisista piireistä. Rukouspalvelun Pirkko Jalovaara kaataa rukouksen voimalla ja pienellä käden tönäisyllä ihmisiä. Karikin on kaadettavien jonossa ja miettii onko kyseessä suggestion ja hypnoosin rajatilasta? Kari jatkaa uskovaisten haastatteluilla arkkipiispa Martti Simojoesta Dalai-Lamaan ja äiti Ammaniin. Hän käy Valamon luostarissa Heinävedellä neljän päivän pyhiinvaelluksella. Myöhemmin Kari on puuhaamassa Tanotorven kirkkokonsertteja Kannelmäen. Pitäjämäen ja Munkkiniemen kirkoissa. Ensimmäinen tapahtuma oli 1995 Kannelmäessä pääsiäisenä 1995 järjestetty Matteus Passio jazzkonsertti.
Musiikki on aina ollut Karin sydäntä lähellä. Hän on järjestänyt monille muusikkoystävilleen esiintymistilaisuuksia. Hän osallistui myös Kannelmäen soitannollisen seuran toiminnan alullepanoon jonka mukaan tuli myös Mia Vasaran flamenco-tanssiryhmä.
Kari on tavannut ja haastatellut myös monia kirjailijoita ja taiteilijoita niin kotimaassa kuin ulkomaillakin yhteisten matkojen merkeissä. Matkat ovat suuntautuneet Pohjois-Korean Pjongjangiin, Moskovaan ja Siperiaan, Jugoslavian Sarajevoon ja Tansaniaan. Osa tarinoista on toisten kertomaa, jotka Kari on muistiin merkinnyt. Jutut ovat pikkutarinoita mitä erilaisimmista aiheista.
On luonnollista, että Kari toiminnan miehenä ja vapaana toimittajana nousi myös alan yhdistystoiminnan kärkeen.. Hän toimi Suomen Aikakauslehdentoimittajain Liiton (SAL) puheenjohtaja vuosina 1984-87. sekä Suomen Sanomalehtimiesliiton freelancer-osaston (nyk. Suomen Freelancerjournalistit ry) puheenjohtaja. Päähuolen aiheena olivat toimittajien tekijäoikeudet, freelancereiden sopimus minimipalkkioista ja eläkekysymykset. Työnantajat pitivät toimitusta lehtien ainoana tuottamattomana yksikkönä. Varsinkin kaupan alan lehdistä puuttuu lähes kokonaan kirjoittavien toimittajien työ. Toimittajista on tullut mainostekstien nikkaroijia. Sähköinen viestintä on vienyt mainosrahoja lehdiltä, se on johtanut puolestaan toimitusten supistuksiin. Vuonna 2014 irtisanottiin 170 journalistia. Useita lehtiä on lakkautettu. Uusi tekniikka tietokoneet ovat vaikuttaneet journalistien työn luonteen ja myös sosiaalisen panoksen muuttumiseen. Ne ovat vieraannuttaneet työn osalta elävästä elämästä.
Kari oli mukana perustamassa Valtakunnallista freelancer-valtuuskuntaa Vapaiden toimittajien teemavuonna 1987. Silloin vapaita toimittajia oli arviolta noin 700. Nyt järjestäytyneitä freelancer-yrittäjiä on noin 1600. Ansiotasovertailussa freelancerit jäävät jälkeen toimituksellisen henkilöstön keskiansioista. Vuonna 2012 freelancereiden keskiansiot olivat 2 025 euroa kuukaudessa ja vakinaisilla toimittajilla 3 625 euroa. Naisten ansiot olivat miesten tuloja pienemmät.
Kari on viettänyt yli 30 vuotta kesänsä Joutsan mökillä. Sieltä on muistelmiin kertynyt monia kiintoisia pikkuväläyksiä paikkakunnan ihmisistä ja tapahtumista. Joutsassakin Karilla oli julkkiksia mökkinaapureina ja saunakavereina. Kaalikeittoa syötiin radiopomojen Erkki Raatikaisen ja Eino S. Revon kanssa.
Kirja päättyy – kuinkas muuten aito stadilaisen tarinassa – stadin slangin historiaan. ”Slangi on murre siinä kuin muutkin. Nimenomaan vanha stadin slangi oli oma kielensä. Sitä puhutaan Suomen kieliopilla”. Suomen, ruotsin ja venäjän ilmaisut sekaantuivat tavalla, mikä vaihteli kaupunginosasta toiseen. Lisäksi maalta muutti uutta väkeä ja niiden mukana tuli myös uusia ilmaisuja slangiin. Niinpä ei ole yksimielisyyttä siitä, ”miten se oikein sanotaan.” Slangi on hyvin vaikea kielimuoto, koska se on puhuttua tarinaa. Siksi sen lukeminenkin on välillä raskasta.
Jäämme odottamaan Karin lupailemaa kolmatta osaa, jolle on jo varattu asiaan kuuluvasti nimikin – Äly hoi! Järki älä jätä! Karin suunnitelmissa on kuitenkin ilmeisesti ensin paneutua Hermannin ja Vallilan kaupunginosien historiaan.
Joten päätämme tämän tarinan stadin kundin Arvo Turtiaisen säkein:
”Oli fimtsika slabaria
risaset pläägät…”
Oiva Björkbacka