”…ei kai eilisestä jäänyt mitään vammoja”
Erkki Tuomioja
Ei kai eilisestä jäänyt vammoja.
Poliittiset päiväkirjat 1998-2000
Toimittanut Veli-Pekka Leppänen
Tammi 2018
Politiikan monitoimimies Erkki Tuomioja julkaisi kolmannen tiiliskivimäisen (700- sivua) poliittiset päiväkirjansa 1998-2000. Kirjan otsikko – Ei kai eilisestä jäänyt mitään vammoja -liittyy päiväkirjamerkintään torstaina 6. ja perjantaina 7. toukokuuta 1999 ja Erkin ja Sauli Niinistöön väliseen sanailuun. Erkki oli huomauttanut Saulille, että piti tämän puheenvuoroa keskustelussa halpahintaisena ja harvinaisen asiattomana. Sauli puolestaan oli vastannut hänelle ominaiseen tyyliin, ”minähän vittuilen missä ja koska vaan kenelle halua”. Mihin Erkki, ”minä myös vittuilen vastaan”. Seuraavana päivänä Sauli oli vähän hämillisenä tullut puhumaan, että ei kai eilisestä jäänyt mitään vammoja, johon Erkki oli todennut, että ei ja niin he vaihtoivat ihan asialliseen sävyyn pari sanaa.
Alkusanoissaan lukijalle Tuomioja korostaa, että kommentit ja arviot ovat paitsi subjektiivisia, täysin ajankohtaan sidottuja eivätkä kaikkien asioiden kuin henkilöidenkään osalta vastaa nykyisiä käsityksiäni. Erikseen on syytä mainita tämä kolmen henkilön osalta. Edellisissä osissa näkyi Erkin antagonistinen suhde Kalevi Sorsaan. Kaksi muuta henkilöä, jotka esiintyvät tässä kirjassa ovat Arja Alho ja Sauli Niinistö, joissa tilanteet ja asioiden hoito saattoivat heidät vastakkain ja kirvoittivat varsin kriittisiä kommentteja toisistaan. ”Siksi olen erityisen iloinen, että molemmat ovat olleet jo pitkään uusissa asioissa ja tilanteissa minulle hyvin tärkeitä ja rakentavia yhteistyökumppaneita”.
Lukijan huomio kiinnittyy tässä yhteydessä siihen, että vastaavanlaista tunnustusta Erkki ei tee tämän kirjan osalta kahteen muuhun tässä useasti esiintyvän henkilön osalta. Paavo Lipponen ja Martti Ahtisaari ovat useimmin kirjassa esiintyvät nimet, joiden yhteydessä on negatiivinen merkintä. Viittauksia Tarja Haloseen on hieman vähemmän kuin Lipposeen, mutta ne ovat pääsääntöisesti kaikki enemmän tai vähemmän myönteisessä hengessä esitettyjä mainintoja.
Lipposen kohdalle korostuu arvio, että tämä pääsääntöisesti asennoituu valtiovarainministeri ja kokoomuksen puheenjohtaja Sauli Niinistön linjoille eri kysymyksissä. Paavo ja Sauli usein neuvottelevat ja sopivat asioista kahden kesken ja Lipponen esittelee ne hallituksen kantoina keskustelematta muiden hallituksen jäsenten tai edes sosdem. ministeriryhmän kanssa. Erkki mainitsee useamman kerran, että Lipposen tyyliin kuului korostaa, että vain hänellä on yleinen mandaatti puhua yleispolitiikkaa” ja että ”hän on se, joka kuitenkin joutuu näistä puheista vastaamaan”.
Ahtisaaren osalta Tuomiojan kriittiset maininnat koskevan presidentin puheiden tasoa ja sisältöä. Yhden uudenvuoden puheen hän tosi mainitsee olevan kohtuullisen hyvän ja asiapitoisen (kiitos puheenkirjoittajalle). Mutta moitteena, ettei puhujan oma anti ja panos sinänsä hyvien ja oikeiden asioiden eteenpäin viemisessä ole uskottava. Edeltäjää presidentti Koivistoa lainaten toteaa, että Jugoslavian pommitusten yhteydessä Ahtisaari turhan jyrkästi haukkui Milosevicia ja tarjoutui itse amerikkalaisten käyttöön Kosovon välitystehtävässä.
Erkki kertoo harkinneensa vakavasti onko mitään motivaatiota jatkaa politiikassa. Vuoden 1999 eduskuntavaalien yhteydessä hän pohdiskelee ”Onko mitään järkeä ja moraalia ylipäänsä olla edes ehdolla Lipposen puolueen listoilla, jos perspektiivinä on tarjota vain jatkoa nykyiselle menolle, nykyiselle hallituskoalitiolle ja nykyiselle pääministerille?”
Tuomioja ilmoittautuu Lipposen haastajaksi puolueen puheenjohtajavaalissa seuraavassa edustajakokouksessa. Iltasanomien gallupissa suosituimmasta puheenjohtajaehdokkaasta Lipposen jälkeen Erkki Tuomiojaa kannattaa 28%, Antti Kalliomäkeä 14%, Sinikka Mönkärettä 13%, muut alle 10%. Gallup tulosta Erkki kertoo ”kommentoineensa hyvin varoen ja pidättyvästi”.
Tuomioja harkitsee myös suurlähettilääksi siirtymistä, mutta ei saa haluamaansa Osloa ja kieltäytyy Prahasta. Yhtenä vaihtoehtona hän miettii historian tutkijaprofessuuriakin. Vaaleissa hän tulee kolmanneksi suurimmalla äänimäärällä Helsingin demareiden listalta. Eduskuntaryhmän puheenjohtajan paikka vaihtuu 1999 kauppa- ja teollisuusministerin salkkuun, joka vuonna 2000 presidentinvaalien jälkeen Tarja Halosen tullessa valituksi presidentiksi vaihtuu ulkoministerin salkuksi.
Ryhmän puheenjohtajakausi näkyy päiväkirjamerkintöinä lukuisina kokous- ja neuvottelumainintoina ja vaalikampanjaan liittyvinä puhetilaisuuksina. Ministerikausi tuo merkintöihin lisää useita lounaspalaverejä erilaisissa kokoonpanoissa ja asiayhteyksissä.
Erkki on UKK:n tavoin pitäänyt fyysisestä kunnostaan tarkasti huolta. Juoksulenkit mainitaan siinä missä UKK hiihtomatkansa. Varsinaisesti painonvartijoihin Erkki ei ilmeisestikään kuulu. Ainakin painomääriä ei ole merkitty, kuten Kekkosella oli tapana. Lukijan kannalta nämä vähemmän merkitykselliset lounaspalaverit ja tapaamiset sekä monet ulkomaanmatkat lisäävät kirjan sivumäärää. Tekijän idea lienee ollut osoittaa näillä kalenterimerkinnöillä miten monipuolista ja aikaa vieviä nämä päivittäiseen rutiinin kuuluvat poliitikon ja varsinkin ministerin tehtävät ovat.
Politiikan sisältökysymyksiä kirjassa käsitellään tuoreeltaan suhteellisen laajasti. Niistä mainittakoon eduskuntaryhmän käsittelyssä olleet lakiasiat. Eduskunta- ja presidentinvaalivalmistelut sekä kunnallisvaalit syksyllä 2000. Hallitusohjelman rakentaminen ja henkilövalinnat eri tehtäviin.
Ulkomaankauppa- ja teollisuusministerin sekä ulkoministerin tehtäväkenttään tehtäviin kuuluu luonnollisesti runsaasti ulkomaisten kollegoiden tapaamisia ja EU:n asioiden käsittelyä erilaisissa ministeriryhmissä. Näitä koskevat päiväkirjamerkinnät ovat noin puolet kirjan sivumäärästä. Asioiden luonteesta johtuen myös päiväkohtaiset merkinnät ovat pitempiä usein sivun/puolentoista mittaisia.
Loppukesän aikana ulkoministeriötä työllisti Filippiineillä tapahtunut panttivankikaappaus, jossa oli mukana kaksi suomalaista. Panttivankidraama kesti yli 140 vuorokautta ja vaati monia neuvotteluja ja kontakteja Filippiinien hallitukseen. Niihin osallistui diplomaatteja useista maista, joiden kansalaisia oli panttivankien joukossa.
Vuosi päättyy ystävien kanssa perinnelounaaseen ravintola Presidentissä ja ilta Espoon uudenvuoden vastaanottoon.
Oiva Björkbacka