Geopolitiikkaa ja finanssipolitiikkaa
Paasikiven toteamus, että maantieteelle emme voi mitään, tuli mieleeni Kreikan kriisin yhteydessä. Sallittaneen muutama lisäkommentti geopolitiikan ja historian yhteydestä Kreikan tapauksen yhteydessä. Ensinnäkin miksi Saksa on vetänyt tiukinta linjaa Kreikan lainajutun ratkaisussa. Suomen hallitus on lähinnä peesannut Saksan perässä. Selitystä tähän voitaneen hakea historian hämärästä.
Nykyinen Kreikan hallitus esitti Saksaa järkyttävän miljardien laskun natsien tekosista toisen maailmansodan aikana miehitetyssä Kreikassa. Kreikassa oli sodan aikaan voimakas vastarintaliike Jugoslavian tapaan. Sodan päätyttyä natsi-Saksan tappioon Kreikkaan muodostui vahva vasemmisto kommunistien johdolla. Titon johtaman Jugoslavian kommunistit halusivat tukea avoimesti Kreikan vasemmistoa. Mutta Stalin, jonka kädet oli sidottu liittoutuneille kumppaneille USA:lle ja Britannialle annettuun lupaukseen, että Kreikka kuuluu Britannian ja USA:n vaikutuspiiriin, esti Titoa lähettämästä joukkojaan Kreikkaan kommunistien tueksi.
Samoin Italian ja Ranskan vasemmistohallitukset kaadettiin USA:n Marshall avun tuella, eikä Neuvostoliitto tehnyt mitään niiden auttamiseksi. Suomi kieltäytyi ottamasta vastaan Marshall apua Neuvostoliiton painostuksen vuoksi. Maassamme oli liittoutuneiden valvontakomissio, jossa tahdin määräsi Neuvostoliitto. Suomessa kolmen suuren hallitus jatkoi vuoteen 1948 vaaleihin saakka kansandemokraattien mukana ollen.
Kreikkaa on sotien jälkeen hallinneet vuorotellen oikeistolaiset ja lähinnä sosialidemokraattinen Pasok puolue. Välillä on ollut kaksikin sotilasjuntan hallituskautta. Jaltan ja Potsdamin sopimukset Euroopan uudelleen jaosta liittoutuneiden kesken olivat ratkaiseva tekijä Naton ja Varsovan liiton aikoina, siihen miten nämä kiistakumppanit suhtautuivat toisen osapuolen toimiin etupiirinsä puitteissa. Se koski yhtälailla Kreikan liittämistä Natoon ja USA:n painostusta Italian ja Ranskan hallitusratkaisuissa, kuin Neuvostoliiton toimintaa Unkarissa, Puolassa ja Tšekkoslovakiassa ilmenneiden kapinaliikkeiden tukahduttamisessa.
Kreikan nykyinen kriisi on seurausta tästä sotien jälkeisestä kehityksestä Euroopassa. Kreikan talouskriisi ei ole tietenkään nykyisen vasemmistohallituksen aikaansaama, mutta se pannaan kantamaan sen seuraukset ja maksattamaan laskun Kreikan veronmaksajille, kun Saksan ja Ranskan suurten liikepankkien lainasaatavat on saatu työnnettyä sekä kreikkalaisten että muiden euromaiden veronmaksajien kannettavaksi.
Putin kysyykin oikeutetusti: missä olivat IMF ja EU, kun Kreikan talous päästettiin kriisiin. Miksi vasta nyt herättiin, kun jo vuosia oli selvää mihin Kreikan talouden holtiton velanotto johtaa. USA:n ja EU:n oikeistojohtajat pelästyivät vasemmistolaisen Syrizan vaalivoittoa ja uutta hallitusta, joka ryhtyi peräämään uutta velkojen järjestelyä. Pelättiin dominoteorian mukaan, että Kreikan itsenäisempi linja tarttuu muihinkin. Erityisesti USA ryhtyi varottelemaan EU:n johtajia, ettei Kreikkaa saa päästää irti läntisestä liekaköydestä, eurosta ja EU:sta ja sen mukana kenties Natostakin. Tämän arveltiin johtavan Venäjän vaikutuksen kasvuun ja jotkut näkivät jo uhkakuvia Venäjän tukikohdista Kreikan rannikolla. Tällainen kehitys oli tietenkin pysäytettävä alkuunsa. Parhaiten se kävisi tietenkin kaatamalla Kreikan nykyinen hallitus, jonka toivottiin kompastuvan EU:n tiukkoihin lainaehtoihin. Nyt vain odotellaan, milloin hallitus kaatuu ja Kreikkaan saadaan uudet vaalit — mahdollisesti jo syys-lokakuussa.
Angela Merkel ymmärsi USA:n huolen ja painosti Saksan parlamentin taipumaan uusiin velkaneuvotteluihin Kreikan kanssa. Nyt tuli taas uusi ongelma, kun Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) kieltäytyi uusista velkaneuvotteluista ellei Kreikan lainaehtoja uudelleen järjestetä, ts. joko leikkaamalla vanhoja velkoja tai alentamalla tuntuvasti korkoja. Tätähän Kreikka on vaatinut ja monet kansainväliset talousasiantuntijat kannattaneet. Ilman sitä ei Kreikka tule selviytymään velkasitoumuksistaan. Toisaalta pankit ovat jo saaneet osansa korkeiden korkojen muodossa ja lisäksi veronmaksajien rahoja peittämään mahdollisia tappioita lyhennysten ja korkojen viivästymisen vuoksi. Meillä kuitenkin pääministeri Juha Sipilä oli lomaltaan tavoitettuna tiukkana ettei mitään lainojen leikkauksia voida sallia, mutta toisaalta korosti, että IMF:n mukana olo on tarpeellista finanssipoliittisen asiantuntemuksen vuoksi.
Kreikka ei ole pyytänyt talousapua Venäjältä eikä Venäjä ole puolestaan sitä tyrkyttänyt. Tietenkin Venäjäkin on kiinnostunut siitä, että Kreikka vapautuisi EU:n holhouksesta ja ensimmäisenä tekonaan irtaantuisi EU:n talouspakotteista Venäjää vastaan. Venäjän duumassa puolestaan esitettiin, että Putin lieventäisi vastapakotteita Kreikan maataloustuotteiden osalta sallimalla niiden tuonnin Venäjälle.
Oma lukunsa on USA:n ja EU:n pakotepolitiikka Venäjää vastaan. Siinäkin finanssipolitiikalla on keskeinen rooli. Suomikin on joutunut kokemaan pakotteiden ja vastapakotteinen aiheuttamat taloudelliset menetykset. Nyt USA julkaisi uuden pakotelistalaajennuksen, joka koski myös eräiden suomalaisten firmojen ja kansalaisten valuuttasiirtoja ulkomaille. Eikä tämä ole suinkaan ensimmäinen kerta. USA saneli jo Neuvostoliiton aikoina suomalaisille firmoille, mitä ne saavat myydä ja viedä Neuvostoliittoon Suomessa valmistetuistakin tuotteista. Nato rajoittaa Suomen kansallista itsemääräämisoikeutta enemmän kuin YYA aikanaan. Sehän on nähty vaikkei vielä olla kuin Naton kumppanimaa. EU:n kautta USA ja Nato holhoaa ja määrää Suomen ulkomaankaupasta, jakelee viisumikieltoja, jotka koskettavat Suomeakin. YYA-kaudella USA rajoitti Suomen kauppayhteyksiä Neuvostoliittoon mm. kieltämällä Suomea viemästä täällä suunniteltuja ja rakennettuja syvänmeren tutkimusaluksia Neuvostoliittoon, puhumattakaan tietotekniikkaa koskevista kaupoista ym.
Kreikan tilanne on tietenkin vaikea, mutta ei se sentään ole ”ruton ja koleran” valintavaihtoehdon edessä kuten Timo Soini asian kärjisti. Saattaisi olla jopa eduksi, jos lännen painostuksen tuloksena Kreikka lopulta päätyy luopumaan eurosta. Kepun kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrysen alullepanema nimienkeräys kansalaisaloitteeseen kansanäänestyksestä Suomen kuulumisesta euroalueeseen herätti Keskustan puoluetoimiston, joka kiirehti julistamaan aloitteen Väyrysen yksityispuuhakseen.
Ans´ kattoo miten eduskunta asiaan suhtautuu, kun yli 50 000 suomalaisen allekirjoittama aloite tulee aikanaan käsittelyyn yhdessä neutraalin avioliittolain peruuttamisaloitteen kanssa!?
Oiva Björkbacka