Hulluna kakkuihin
Kuinka pienestä ja odottamattomalta suunnalta voikaan suuri innostus lähteä! Minä, 47-vuotias perheenäiti, löysin itselleni harrastuksen, josta on hetkessä kasvanut intohimo.
Vuoden 2014 keväällä lupasin jotain aivan kummallista ystävälleni: yrittää tehdä hänen lapsensa ylioppilasjuhlissa tarjottaviin lakkikakkuihin pienet syötävät lyyrat. Omituinen lupaus henkilöltä, joka ei vastaavaa ole koskaan tehnyt. Ostin tarvikkeet ja kävin lupaukseni kimppuun, ja onnistuin! Olin niin innoissani, että päätin tehdä juhliin myös sokerimassasta ruusuja. Kun nämäkin onnistuivat, niin ostin vähän lisää tarvikkeita ja äkkiä teinkin usealle ystävälleni heidän toiveittensa mukaisia kakkukoristeita – sellaisia, joita kaupoista ei saa.
Kesän jälkeen eräs ystäväni kysyi, ehtisinkö auttaa häntä tekemällä hänen lapsensa juhliin koristeen lisäksi myös täytekakun. Huomasin heti kakkua tehdessäni, että tätähän minun pitää tehdä enemmänkin. Pidin siitä, että sain sen oman hetkeni, ja siitä, kun huomasin onnistuvani. Olin leiponut jonkun verran aiemminkin, mutta vain oman perheen käyttöön. Nyt sain myös auttaa läheisiäni uudella tavalla. Tavalla, joka saa minut ja monen muunkin hyvälle mielelle.
Harrastuksesta aikaa itselle
Löysin siis yhdistelmästä kakku ja sen koristelu itselleni niin hyvän harrastuksen, etten välillä muuta vapaa-ajallani haluaisikaan tehdä. Tämä harrastus on hyvä, koska se on niin halutessani todellakin aikaa vain minulle itselleni. On myös ollut kertoja, jolloin tyttäreni tai mieheni on leiponut kanssani, eli olen saanut perhettänikin harrastukseni pariin.
Voin myös itse valita kuinka arvokas harrastukseni on, eli kuinka paljon olen valmis hankkimaan tarvikkeita. Kaikkea ei kannata hankkia, koska kakku- ja koristetarvikkeita löytyy ainakin pienen kaupan verran. Hyvää tässä on sekin, että rakennan aina jotain uutta, erilaista ja konkreettista, ja saan siitä palautteen kakun pyytäneeltä ja monesti myös kakkua syöneiltä. Tein Facebookiin oman sivuston leivontaa varten, että kaikki tekemäni löytyy yhdestä paikasta, myös käyttämäni ohjeet. Saan sitäkin kautta palautetta ja hyvä mieli jatkuu edelleen!
Koristeiden oltava syötäviä
Olen jo useaan otteeseen saanut kuulla, että minulta pyydetään kakku ja sen koristeet, koska kakut ovat todella hyviä ja koristeet ainutlaatuisia. Koristeista haluan aina tehdä kokonaan syötäviä, koska mielestäni kakku pitää saada syödä kokonaan. Innostun koristeiden teossa yleensä ehkä vähän liikaakin; kun minulta pyydetään esim. yksi muumihahmo, teenkin kolme, koska mielestäni se näyttää kokonaisuutena paremmalta.
Sain viime syksynä tehdä 5 vuotta täyttävän Late Lammas -fanin kakkuun koristeet. Aloitin tehtävän katsomalla netistä mikä ihme se Late Lammas on (eihän jo 19-vuotiaan äiti tuollaista tiedä). Ajattelin tehdä yhden lampaan ja ehkä jotain muuta sen mukaan. Into vei taas kerran mukanaan ja teinkin kolme lammasta, Vuhku-koiran ja vähän jotain muutakin. Koristeiden noutaja oli mielestäni aidosti erittäin tyytyväinen lapsensa puolesta.
Jokainen kakku omanlaisensa
Kakku syntyy eri tavalla; aloitan kyselemällä allergioista ja mielimauista. Kuuntelen, kirjaan ylös kaiken ja suunnittelen itsekseni kakkukokonaisuuden. Tänä keväänä eräs merkonomiksi valmistuva nuori nainen pyysi minulta valmistujaisjuhlaansa kakkua. Hän ei suoraan osannut sanoa kakun makuja, joten ehdotin muutamaa makuyhdistelmää varsinkin aikuiseen makuun. Sopivat maut löytyivät eli appelsiini-valkosuklaamousse appelsiinipaloilla ja suklaamuruilla.
Täytteiden raaka-aineet valitsen usein monen eri reseptin väliltä, että maut osuvat kohdalleen. Usein muutankin vielä valitsemaani reseptiä. Täytteitä haluan laittaa aina reilusti, ovathan ne iso osa kakkua. Kakkupohjana käytän isoäitini sienikakkureseptiä. Sitä en ole uskaltanut muuttaa yhtään, koska se ”toimii”.
Erilaisia kuorrutuksia
Kakun ulkonäköön haluan myös panostaa. Kävin hyvän pursotuskurssin, jossa opin paljon kakun päällystämisestä kermalla. Teen mielelläni aina erilaisia kermapursotuksia ja käytän niissä värejä. Sokerimassalla päällystetyistä kakuista saa ehkä hiukan näyttävämpiä kakkuja, mutta kaikki eivät niistä pidä. Suklaakuorrutteiset ja ”naked cake” -kakut (ilman mitään kuorrutetta) ovat myös hyviä vaihtoehtoja. On kuorrutus mikä tahansa, niin onhan se hyvä, että pöytää koristaa kaunis kakku!
Nyt, reilu vuosi ensimmäisestä lyyrastani olen aivan hulluna kakkuihin ja kakkukoristeisiin! Voin suositella tätä harrastusta muillekin. Uskon, että kaikki osaavat leipoa jotain. Minun juttuni näyttää olevan kakut, vaikka leivon usein muutakin. Meidän kotiharrastajien ei onneksi tarvitse tehdä kondiittorien työtä vastaavaa, eihän näitä kaupassa myydäkään.
Teksti ja kuvat Päivi Vaarakallio
www.facebook.com/HullunaKakkuihin