Ihmisiä rännillä – Majavan matkassa
Olen tavannut tai pitäisikö sanoa nähnyt Jörn Donnerin ainoastaan yhden kerran elämässäni. Se tapahtui joskus 1980-luvulla Espoon Dipolissa. Olin siellä Markkinoinnin Ideapäivillä ja halusin kuulla arvostamani Donnerin esityksen.
Ennen luentoa kävin Dipolin miesten huoneessa vastaamassa luonnon kutsuun. Ollessani juuri rännillä ovesta tuli sisään joku mieshahmo samoissa merkeissä. Vilkaisin sivusilmällä sisään tulijaa ja huomasin, että siinähän se itse Jörkka oli.
Tämän tapahtuman olen muistanut elämäni läpi. Uskoisin, ettei Jörkka ole koko tapahtumaa sen kummemmin mieleensä painanut. En ainakaan ole saanut kutsua mihinkään hänen elokuvaansa.
Nämä rännitapaamiset saattavat olla monellekin julkisuuden ihmiselle perin kiusallisia. Tauno Palo kertoi muistelmissaan joutuneensa pesettämään housunsa monta kertaa vessakäynnin jälkeen. Syy oli se, että hänen vierellään asioiva kaveri äkkäsi, kuka hänen vierellään lorotteli ja kääntyi vaistomaisesti todeten hämmästyneenä, että jumalauta, itse Tanehan se siinä. Ja taas kastuivat Tauno Suuren lahkeet… Tyytyväisenä omien hermojeni hallintaan toteankin, että Jörkan lahkeet säilyivät kuivina.
Olen seurannut suurella kiinnostuksella Donnerin uraa. Hän on ollut eräs aikamme jättiläisistä. Televisiossa esiintyessään hän on ollut uskomattoman terävä ja nopeaälyinen. Jos joku oli hänen mielestään dille tai mulkvisti, niin hän sen myös koko kansalle kertoi. Ehkä juuri tämä oli se syy, miksi Jörkkaa niin suuresti arvostin. Röyhkeys ja rehellisyys, ne ovat lahjoja, joita ainoastaan taloudellisesti riippumaton ihminen voi viljellä ja esittää. Useimmilla meistä jää kommentointi tekemättä. Se jää asteelle ”meinasin sanoa”. Varmasti hyvä niin Hienotunteisiahan meidän tulee olla.
Jörkan tuotannosta en juuri paljoakaan ymmärrä. Elokuvat ovat mielestäni puisevia ja töksähtäviä. Naiskauneutta niissä tietysti kohtuullisessa määrässä esitettiin. Kaikki muistavat, kuinka Halkola veti herneet nenään Mustaa valkoisella-filmistä. Jörkan kirjat olivat kaksijakoisia. Raportit ja matkakuvaukset olivat mestarillisia. Sukuhistorialliset romaanit olivat aika pitkäveteisiä. Kirjoitusmaanikkona hän kirjoitti jatkuvasti.
Myös silloin, kun ei oikein sanottavaa ollut. Karsinta olisi parantanut yleistasoa.
Donnerin Mestarillista tuotantoa edustavat kertomukset hänen asevelvollisuus- ja eduskunta-ajaltaan. Kummankin instituution hän lyttäsi täysin.
Donnerin yksityiselämä oli sekä tylsää että värikästä. Suurimman osan ajastaan hän oli erakko. Liikkeelle lähtiessään alkoi otsikoita syntyä. Käsittääkseni hän liioitteli suuresti tekemisiään, jotka liittyivät alkoholin käyttöön tai naisten parissa seikkailuun. Se on aika normaalia hänen taustansa omaaville ihmisille. Hän halusi mielellään olla rahvaanomainen ja ronski, siis jonkinlainen herraspojan syndrooma. Eihän se kuitenkaan onnistu kuin oikeasti rahvaanomaisilta tyypeiltä. Ehkäpä joku Pentti Saarikoski poti samaa tautia.
Donner oli uskomattoman karismaattinen henkilö. Myös Ruotsissa hän oli yhtä kuuluisa kuin Suomessa. Hän oli myös ainoa suomalainen, joka on saanut Oscarin. Sen hän sai yhdessä Ingmar Bergmanin kanssa tuottamasta elokuvasta Fanny ja Alexander.
Politiikka itsessään kiinnosti Donneria, eivät kuitenkaan poliitikot, joita hän piti sivistymättöminä ja typerinä. Ei hän varmaankaan ihan väärässä ollut. Poliittista vakaumusta hänellä ei ollut. Siksi hän vaihtoi puoluetta aina silloin tällöin. Käskyjä tai neuvoja hän ei ottanut. Puolueet kuitenkin pyysivät jatkuvasti häntä mukaan, koska hän toi takuuvarmasti ääniä missä sitten olikin.
Liikemieskokeiluissaan hän useimmiten epäonnistui. Olipa hän lähellä menettää koko omaisuutensa Kustavin lomakylähankkeiden kanssa.
Donner harrasti liikuntaa. Kuitenkin hän oli samalla piintynyt tupakoitsija. Se koitui hänen kohtalokseen. Keuhkosyöpä nujersi miehen. Pää säilyi kirkkaana elämän loppuun asti.
Uskonasioihin hän suhtautui asiallisesti, tunsi pappeja ja piispoja. Liekö ollut Donnerin huumoria, kun hän toivoi hautajaisistaan iloista tilaisuutta ilman pappien kehumisia. Sen hän toivoi, että hautajaisissa otettaisiin reippaasti alkoholia ja puhuttaisiin mukavia.
Donner poistui ja jäi suurmiesten lailla elämään persoonallisuutensa ja tuotantonsa kautta.
Heikki Majava