Jo joutuvi joulu… – Pääkirjoitus
Sylvian joululaulu on käännös Sakari Topeliuksen runosta Sylvias hälsning från Sicilien vuodelta 1853. Sylvia tarkoittaa mustapääkerttua, joka talvehtii Italiassa. Itse runo kertoo etelän ihmeistä, mutta myös koti-ikävästä ja isänmaanrakkaudesta.
Mikäpä sopisi paremmin jouluun tänä päivänä? Monet meistä viettävätkin joulua ulkomailla, kuka Espanjassa, kuka Italiassa. Monet ulkomailla syntyneet viettävät omanlaistaan joulua Suomessa. Ollessamme poissa kotoa tunne kotimaasta ja siihen liittyvistä arvoista ja asioista selkiytyy. Joillekin ne ovat hyvin yksinkertaisia ruokiin ja sosiaalisiin piireihin liittyviä, toisille syvempiä, oikeudenmukaisuuteen, yhtenäisyyteen ja tasa-arvoon liittyviä.
Suomalaisille itsenäisyys ja joulu ovat läheisiä asioita, sillä niissä konkretisoituvat monet arvostamistamme asioista. Yhteinen historia, lapsuus, perhe, menneet tapahtumat ja käänteet ovat tuolloin pinnalla. Vaikka pakoilisimmekin kulutusjuhlaa ja lahjarumbaa, niin joulu herättää meissä kaikissa syviä tunteita, sillä niin monet elämämme tärkeät tapahtumat liittyvät siihen. Monet saattavat jopa vältellä joulua, koska sen nostattama nostalgia voi olla myös surumielistä.
Joulussa on jotain hyvin primitiivistä. Se on monilta osin pakanallinen juhla kaikesta kristillisestä perinteestä ja Jeesuksen syntymästä huolimatta. Olemme syöneet kinkkua, lipeäkalaa, puuroa ja monia laatikoita jo ammoisista ajoista. Alkoholilla, erityisesti oluella, on myös ollut siinä merkittävä osuus, vaikka sitä ei läheskään kaikissa perheissä tarjoilla. Alun perin sana joulu on tarkoittanut keskitalven talvipäivänseisauksen juhlaa ja se on samaa germaanista kantaa juhla-sanan kanssa.
Joulussa on myös jäänteitä kekristä, joka oli muinaissuomalainen sadonkorjuun juhla, jolloin syötiin ja mässäiltiin. Kekri merkitsi vuoden vaihtumista maatalousyhteisössä ja siihen liittyi kiitos saadusta sadosta. Kun kekri kirkon toimesta kiellettiin, niin juhlatapa unohdettiin, samoin kuin vanhat laulut ja runot. Suomalaiset alkoivat noudattaa näitä vanhoja kekritapoja jouluna. Tästä yhtenä esimerkkinä on kekripukki, sarvekas ja pelottavan näköiseksi tarkoitettu olento. Kansanomaisten syys- ja talvijuhlien juhlaruuat, olkikoristeet, himmelit ja olkipukit ja seuraleikit siirtyivät myös jouluun.
Joulu ja uusi vuosi liittyvät tiiviisti yhteen. Vuodenvaihde ja kekri tarkoittivat samaa asiaa. Ennen vanhaan oli tapana tehdä erilaisia taikoja tulevan vuoden viljasadon varmistamiseksi. Pikkulintujen ruokkiminen talipalloilla ja viljalyhteiden sitominen kuuluvat näihin. Ehkäpä joulukuusen koristelu onkin alkujaan liittynyt juuri ulkosalla tehtävien taikojen tekoon. Joulusaunalla ja tontuilla on myös vahva perinne. Kristillisyyden ja sotien myötä tapoihin tulivat joulukirkko ja hautausmaalla käynti.
Lapsuuden jouluihin liittyy aina jotain mystistä. Joulupukin tulo oli tietysti tämän kaiken kohokohta. Aikuistuesssa joulun merkitys väheni, voimistuakseen jälleen omien lasten jouluodotuksen kautta. Sain itse lapsena viettää monet joulut niin kaupungissa kuin maalla. Armeija-aikanani olin joulun Upinniemen laivastoasemalla. Opiskeluaikoinani vietin jouluja ulkomailla. Kerran otin joulun vastaan espanjalaisten kanssa, jolloin jouduin toteamaan, että juhla ei ole samanlainen kaikissa kristillisissä maissa, vaan sen viettotavat eroavat suuresti. Esim. venäläiset eivät vietä joulua ollenkaan tai sitten he viettävät sen eri kalenterin mukaisesti. Ulkomailla joulua viettäessäni olen sitonut joulun vahvasti suomalaiseen kulttuuriin ja tapoihin ja kodin kaipuu on elänyt silloin vahvana.
Joskus joulu voi olla hyvin surullinenkin. Perheiden hajoamiset ja sukulaisten poismenot voivat tuottaa jouluisin syvää ahdistusta. Joulu yksin kotona on suurta tuskaa. Olennaista kuitenkin on, että hakeutuisimme toistemme seuraan ja pyrkisimme nauttimaan kaikesta siitä, mitä joulu meille suo. Se on parhaimmillaan läheisyyttä ja lämpöä, iloa ja hyvää mieltä, herkullisia ruokia ja erilaisia rintaa lämmittäviä traditioita, yhteistä aikaa lapsien kanssa ja tunne siitä, että elämä jatkuu turvallisena.
Toivotan kaikille Tanotorven lukijoille hyvää ja lämmintä joulua!
Olkoon uusi vuosi kylmä ja luminen.
Jauri Varvikko
jauri.varvikko@eepinen.fi