Kannelmäen kirkko 50 vuotta
Oman kirkon kaipaaminen
Kaarela oli 1400-luvulla osa Helsingin pitäjää ja sen seurakuntaa, jonka kirkkona oli Helsingin pitäjän kirkko, nykyinen Pyhän Laurin kirkko (vuodelta 1494). 1800-luvulta on mainintoja Kaarelan kylän seurakuntaelämästä. Ensimmäinen Kaarelasta valittu kirkkoneuvoston jäsen oli vuonna 1870 J. Hiljander. Kokoontumispaikkana tuohon aikaan oli Kaarelan nuorisoseurantalo ja kirkkomatkat suuntautuivat pitäjän kirkkoon.
Etelä-Kaarela kuului Helsingin pitäjän seurakuntaan aina vuoteen 1953 saakka, jolloin se liitettiin suuressa alueliitoksessa Malmin seurakuntaan. Etelä-Kaarela muodosti vuodesta 1956 lähtien Pakilan kanssa yhdessä seurakuntapiirin ja kirkkona toimi Pakilan kirkko. Alueella oli pulaa palkatuista työntekijöistä ja Etelä-Kaarelassa syntyi myös kaipaus omasta kirkosta. Vuonna 1960 asetettiin toimikunta Etelä-Kaarelan työkeskuksen ja kirkon suunnittelua ja rakentamista varten. Seuraavana vuonna Etelä-Kaarela liitettiin osaksi Huopalahden seurakuntaa. Etelä-Kaarelasta tuli itsenäinen Kannelmäen seurakunta vuoden 1966 alusta ja Veikko Vanha-Perttulasta sen ensimmäinen kirkkoherra.
Jumalanpalveluksen ja muina kokoontumispaikkoina olivat vuodesta 1959 nykyinen Kaarelan raitin koulu ja Malminkartanon ruokala. Vanhaistentie 4C tornitalon pohjakerroksesta vuokrattiin tila seurakuntakodiksi. Tilan ahtauden vuoksi jumalanpalvelukset siirrettiin vuonna 1960 valmistuneeseen Kannelmäen uuden kansakoulun juhlasaliin, missä niitä pidetiin kirkon valmistumiseen 1968 saakka.
Kirkon suunnittelu ja toteuttaminen
Työkeskuksen paikaksi oli alun perin tarkoitettu Pajupillintie 28 ja sen vierestä Pajupillintien puoleinen osa Kaarelantie 86 tonttia. Kirkon paikaksi oli kaavailtu Vanhaistentie 4, jossa sijaitsevat nykyisin tornitalot. Työkeskuksen paikka ei kuitenkaan soveltunut kyseiselle tontille, niinpä Helsingin kaupunki, joka omisti Vanhaistenpuistoon rajoittuvan tontin, ja seurakuntayhtymä vaihtoivat tontteja ja kirkko ja työkeskus rakennettiin nykyiselle paikalleen.
Kirkkovaltuusto päätti helmikuussa 1964 asettaa arkkitehti Martti Jaatisen työn rakennustyön pohjaksi. Rakennusprojektia pitkitti ja kädenvääntöä aiheutti erityisesti juuri kirkkosalin kattorakenne, joka oli suuresti tavallisuudesta poikkeava.
Kirkon rakenteet
Kirkon erikoiset kattorakenteet antavat kirkolle sen telttamaisen erikoisen muodon. Katto muodostuu neljästä pinnasta, joiden geometrinen muoto on nimeltään hyperbolinen parapoloidi. Seitsemän senttimetrin vahvuisen betonikaton sisäpinnan laudoituksen jälki kertoo arkkitehdin alkuperäisestä suunnitelmasta, jonka mukaan katon piti olla teräskaapeleiden varaan ripustettu kevytrakenteinen puukatto. Neljä esijännitettyä nurkkapilaria ottavat vastaan kirkkosalin katon painon, jota kullekin pilarille tulee 580 tonnia.
Kirkon tunnusmerkkinä pidetään ristiä. Kannelmäen kirkko kokonaisuudessaan muodostaa ristin lintuperspektiivistä katsottuna. Tämän ristin lisäksi kirkon huipulle pysty-tetyt neljä betonipalkkia poikkipalkkeineen muodostavat ristin, kun sitä katsotaan neljästä eri ilmansuunnasta. Risti löytyy myös kirkon sisältä, katon ylimmästä huipusta.
Alttari-ikkuna
Aluksi alttari-ikkunaa peitti riisipaperinen sermi. Vuonna 1969 Helsingin seurakuntien kuvataidetoimikunta järjesti lasimaalauskilpailun. Jätetystä 38 työstä toimikunta esitti turkulaisen taiteilijan Hilkka Toivolan työtä ”Chiesa nuova” eli Uusi kirkko lasimaalauksen työn pohjaksi. Taiteilija kertoi lähteneensä liikkeelle väreistä, joilla hän täytti pintaa ja sen ohessa hänelle syntyi ajatus Johanneksen evankeliumissa olevista Jeesuksen sanoista: ”Minä olen viinipuu ja te olette oksat.” Lasimaalaus, jolle taiteilija antoi lopullisessa muodossa nimen ”Elämänpuu” julkistettiin 17.9.1972. Teos on 30 metriä leveä ja korkeimmalta kohdaltaan kolme metriä, ja se koostuu 111 erillisestä ruudusta.
Kalusteet
Alttarikalusteet on valmistettu saarnista ja niiden suunnittelu on ilmava. Alttarin muoto tuo havainnollisesti esille sen tarkoituksen palvella ehtoollispöytänä. Alttaripöydän vasemmalla puolella oleva puisen ristin keskukseen on kiinnitetty Börje Rajalinin suunnittelema hopeinen, kullattu risti, jota koristavat viisi punaista kiveä kuvaavat Jeesuksen viittä haavaa. Samoin kirkkohopeat ovat Rajalinin suunnittelemat. Ristikuvio toistuu myös Vuokko Nurmesniemen suunnittelemissa kirkkotekstiileissä, alttari- ja saarnatuoliliinoissa sekä pappien liturgisissa vaatteissa. Kirkkosalissa on 520 istuinpaikkaa ja sen kalusteet sekä ristin on suunnitellut arkkitehti Kari Asikainen.
Kirkossa on Asko Rautionahon suunnittelemat, Kangasalan Urkutehtaan vuonna 1970 (Opus 849) valmistamat 29-äänikertaiset urut, jotka vihittiin käyttöön syyskuussa 1970. Uruissa on kaunis ja lämmin sointi, joka johtuu osaksi myös kirkon akustiikasta, jolle katto antaa täyteläisen ja paikoin stereofonisen soinnin.
Kirkossa ei ole aitoja kelloja, vaan ääni tulee kirkon katolle sijoitetuista kaiuttimista ja kellosävelmä on professori Taneli Kuusiston säveltämä.
KANNELMÄEN KIRKKO 50 VUOTTA
Su 2.9. klo 10 Juhlamessu.
Rovasti Pentti Simojoki saarnaa. Kirkkokahvit.
Klo 12.30 Ohjelma jatkuu kirkossa.
Tervetuloa!
Tanotorvi palaa Kannelmäen kirkon vaiheisiin seuraavassa numerossa.
Lähde: Pentti Simojoki ”Kannelmäen kirkosta ja kirkon vaiheilta”.
Koonnut Erja Vaarala-Saarenpää.