Kuin raivo härkä – Majavan matkassa
Elämä ja Siperia opettaa. Jos havaitsee, että valittu polku ei johda järkevään suuntaan, on pysähdyttävä ja käännyttävä. Arvostan omaa päätöstäni, jonka tein seisoessani M/S Bjarmian bryggalla yytsikissa talvella 1961. Totesin, että tässä hommassa eivät palmut huoju eivätkä kaislahameet suhise. Niitä olin lähtenyt hakemaan vaan en löytänyt. Nostin Kotkassa syydkeissin kaijalle ja aloin etsiä seikkailujen sijaan kunnon duunia. Hyvin siinä kävi, olen tyytyväinen. Kaikki löytyi. Toki virheitä tein, mutta pyrin korjaamaan ne saman tien.
Vaan mennäänpä nyt näihin vaaleihin. Nuorena kundina luulin, että kyllä ne maisterit ja etenkin diplomi-insinöörit ovat maailman viisaimpia ihmisiä. Myöhemmin kyllä huomasin että no joo, kyllä kai, mutta ainoastaan omilla erikoisaloillaan. Muutoin ne eivät juuri ihmisestä erotu.
Sipilän hallituksen aloittaessa kuvittelin, että nyt se elämä iloksi muuttui. Kyllä noin loistavasti omat busineksensa hoitanut ukko hoitaa myös maan asiat. Eväitä olisi ollut.
Takin napitus epäonnistui, ensimmäinen nappi meni väärään reikään ja muut siinä perässä, kun maahamme tunkeutui 2015 suuri joukko nuoria, joutilaita sällejä pyytämättä ja yllättäen. Vaikeaa oli uskoa, että nämä virnuilevat ja röyhkeästi käyttäytyvät jolpit mitään oikeita hädänalaisia olisivat.
Eivät heille kelvanneet edes kilttien tätien tuomat leikkinallet. Mutta sitten Sipilä teki ensimmäisen virheensä. Hän lupasi majoittaa osan näistä sankareista hulppeaan yksityiskotiinsa.
Sana levisi, tänne olemme tervetulleita. Nyt jälkeenpäin kun asiaa miettii, niin tilanne on koko lailla sama kuin talvella 1940 Raatteentiellä. Sielläkin tuli likimain samansuuruinen joukko maatamme vapauttamaan. Jäi paraatimarssi suorittamatta ja voitonjuhlat Oulussa pitämättä. No joo, ravit jatkuvat, kuten Santeri Ahlgren sanoo. Me emme voi tehdä mitään asialle, koska meitä sitovat tekemämme sopimukset. Näyttää kuitenkin siltä, että muita maita ne eivät enää sido. Katsotaan nyt, saako uusi hallitus muutoksen aikaan.
Ihmetystä tässä herättää, että mikä sekotti muuten niin viisaan Sipilän pään. Vastaus on se, mikä on aina aiheuttanut sen, miksi miehet alkavat käyttäytyä kummallisesti. Naiset. Tässä tapauksessa kuitenkin nainen, tuo ihana alppimaan tumma ruusu Anne Berner. En tuomitse, hullu olen minäkin joskus ollut.
Voin vaan kuvitella juurevien alkiolaisten isäntämiesten kauhun, kun he yrittivät varoitella Sipilää, älä hyvä ystävä… Kuuroille korville menivät hyvät neuvot.
No, asiat menivät ns. ketuille. Noususuhdanteelle emme mitään voineet, siksi työttömyys väheni. Moni mietti, että kuinkas se nyt uskova ihminen tuollaiseen haksahti. Voin kertoa teille salaisuuden, ne niitä pahimpia ovat… Ei tullut mistään jarrumiestä hätiin, tämä tuleva Köyliön elinkeinoasiamieskin seisoi vieressä silmät ymmyrkäisinä voimatta tehdä mitään.
Kyllä Vapaavuori olisi ottanut hurahtanutta ukkoa niskasta kiinni ja sanonut, nyt jumalauta riittää joutavointi… Mennyt on mennyttä, kuinkas tästä eteenpäin?
Rinne tulee syöksymään bussillaan rotkoon kuten vaalivideossa. Nuoremmat demaripomot eivät asiaan puutu, vaan ajattelevat, että antaa tämä pötikän itse ryssiä hommansa… heillä on aikaa.
Sipilällä ei ole hädän päivää, hän on varakas mies. Kotikin säilyi, siellä voi mukavasti jatkaa Pelle Pelottoman hommia… Anne Berner on varakas niin ikään. On välitilinpäätöksen aika. Hän pakkaa ansaitsemansa eurot ja kruunut ja vie ne yksityiskoneella Sveitsiin hyvään turvaan. Niin ovat muutkin menestyneet poliitikot aina tehneet.
Nuorison esiinmarssi tulee jatkumaan muissakin puolueissa, ja se on hyvä asia. Vaan paras viimeiseksi. Tulitteko huomanneeksi aivan loistavan hämäyksen? Niin, tarkoitan Paavo Väyrysen upeaa näyttelijäsuoritusta. Kaikki uskoivat, että hän otti oikein kunnolla turpaansa tämä tähtiliikkeen kanssa. No niin otti, mutta hän teki sen tarkoituksella. Nyt häntä ei osata varoa, kaikki luulevat, että nyt se vihdoin poistui viimeisen kerran.
Oletteko nähneet vanhoja kunnon jenkkileffoja, joissa lähes raakiksi isketty vanha nyrkkeilijä pyörii maahanlyötynä verisen vaahdon pursutessa suusta ja sieraimista. Kansa ulvoo miehen tappiota, vedonlyöjät hyppivät ilosta, kunnes ukko nousee huojuville jaloilleen ja hyökkää vastustajansa kimppuun kuin raivo härkä, tyrmää tämän ja voittaa skaban.
Näin käy Väyryselle. Muut mokaavat hommat, hänet pyydetään takaisin puheenjohtajaksi anteeksi pyydellen ja hänestä tulee pääministeri eikä niihin pressanvaaleihinkaan niin kauhean pitkää aikaa ole…
Heikki Majava