Mannerheim, kukat ja Pitäjänmäen asema
Helmikuussa 2014 olisi Pitäjänmäellä syytä järjestää pieni historiallinen juhla. Silloin tulee kuluneeksi 80 vuotta siitä kun marsalkka Mannerheim saapui nimikkojunallaan ensimmäisen kerran Mikkelistä Pitäjänmäelle. Mikkelistä oli lähdetty liikkeelle klo 22:n jälkeen. Perillä oltiin klo 8.45.
Junassa oli useimmiten A90 -salonkivaunu, missä oli salonki, työhuone ja neljä makuuhyttiä, joissa oli kahdeksan vuodetta. Lisäksi oli pari autovaunua, joissa kuljetettiin kenraalien autoja. It-vaunussa oli talvisodan aikana kaksi konekivääriä, joista toinen myöhemmin muutettiin it-tykiksi.
Ennen Helsingin suurpommituksia talvella 1944 juna oli ajettu Pasilan tavara-asemalle tai Töölön sotilaslaituriin. Pommitusten pelossa juna ohjattiin joko Pitäjänmäen tai Herttoniemen asemalle. Marsalkka poistui junasta aamukahvin jälkeen. Hän matkusti autossaan Kaivopuistoon asunnolleen tai Tamminiemeen neuvottelemaan presidentin ja hallituksen sisärenkaan kanssa. Paluumatkalle lähdettiin illalla.
Mannerheimin juna oli ensimmäisen kerran Pitäjänmäen asemalle 7.2.1944. Seuraavan kerran juna saapui Pitäjänmäelle 26.2.1944 klo 8.45. Kun Mannerheim oli 18.45 palaamassa junaansa Pitäjänmäelle, alkoi ilmahälytys. Vihollisen koneet pudottivat valopallo ryhmiä ja kaupunki oli valaistu kuin päivällä. Marsalkan seurue ei jatkettukaan matkaa Pitäjänmäelle, vaan Malminkartanon pelloille. Ja sinne kahden kolmen sadan metrin päähän seurueesta ylilentävä kone pudotti pommin.
Kun pitäjänmäkeläiset saivat tietää. että Marsalkan juna ainakin kerran kuussa on yötä Pitäjänmäen asemalle, alkoivat monet kylän naisista aamulla ja illan suussa osuttaa reittinsä aseman kautta. Jospa näkisi Mannerheimin. Etenkin talvella Marsalkka oli naisten mielestä komea näky valkoinen turkislakki päässään.
Kun ensimmäisen kerran kuulin, että naiset halusivat nähdä Mannerheimin asemalla, pidin tarinaa kaupunkilegendana. Mitä asiaa Mannerheimilla muka oli Pitskussa. Oli kuin olikin! Puolustusvoimien SA-kuva-arkistosta löytyy kuva, jossa lotat ojentavat Mannerheimille kukkia Pitäjänmäen asemalla 6.8.1944.
Kun Mannerheimista oli tullut Tasavallan presidentti käytiin hallitusneuvottelut 2 – 5.8.1944 junassa, joka tällöinkin seisoi Pitäjänmäen asemalla. Neuvottelut olivat hikiset paitsi helteiden myös alkeellisten saniteettitilojen vuoksi. Junassa oli vain yksi wc. Tunnelma neuvottelupaikalla kiristyi välillä pelkästään olosuhteiden vuoksi. Viestiyhteydetkin olivat yhden ainoan puhelimen varassa.
Lapsena Mannerheim oli kummallinen tapaus. Useimpien kavereiden ja tuttavien kotona oli Mannerheimin kuva seinällä. Isä ei suostunut silloin kertomaan miksi meillä ei ole. Olin jo pienenä innokas juttelemaan ja välillä kerroin tarinoita Mannehömistäkin. Radion uutisissa kerrottiin tietysti mitä marsalkka ja mitä presidentti Mannerheim oli tehnyt. Pitihän uutiset kertoa isälle ja äidille.
Isä osti uuden radion kun oli kolmen neljän vanha. Halusin ehdottomasti tietää minkä takia isä oli ostanut meille kiroomaradion eikä tanssimuradiota niinkuin Alli-tädillä oli. Kirouksia ja uhkauksia kuuli aika usein radion jumalanpalvelusten saarnoista ja pieni tyttö olisi mieluummin kuunnellut tanssimusiikkia, jota tädin kanssa kuunneltiin. Myöhempinä vuosina suhteeni radioon oli työnkin takia hyvin uutispainotteinen – ei kiroomuksia eikä tanssimusiikkia.
Jos olisin ollut sotavuosina edes teini-iässä, olisin minäkin varmaan stalkannut Pitskun asemalla Marsalkkaa.
Leena-Maija Tuominen