Pääkirjoitus – Ajatusten ailahtelevaisuus
Tulipahan sairastettua korona. Ensin sitä pelättiin ja odotettiin pari vuotta, ja sitten kun tartunta tuli, oli vain tunne, että jaahas, sairastetaan sitten. Muutaman päivän olin todella sairas, hyvä kun pääsin sängystä. Sitten se oli ohi. Nyt on sellainen olo, että hyvä kun tuli ja meni. Ei tarvitse pelätä lähikontaktia, pestä ja desinfioida loputtomasti käsiä. Jättäisin maskinkin pois, ellei se niin kauhistuttaisi kaupassa muita kanssakulkijoita.
Korona on tehnyt meistä arempia ja yksinäisempiä. Se on eristänyt monet koteihinsa. Erityisesti vanhukset ovat joutuneet kärsimään eniten, sillä tapaamiset ja harrastukset ovat olleet pannassa, eikä sukulaisetkaan ole tartuttamisen pelossa käyneet kyläilemässä.
Koronapassi aiheutti hetkellisen riehaantumisen. Kaikki ryntäsivät sosiaalisiin rientoihin sen enempää miettimättä. Ravintolat ja sisäaktiviteetit olivat taas kaikkien ulottuvilla. Lähes kahden vuoden loputon yksinulkoilu tuli päätökseensä. Kahden rokotteen suojaan uskottiin lujasti.
Koko idea oli täysin päätön. Kaksi rokotetta ei suojannut tartunnalta. Itsellänikin oli kaksi rokotetta. Passi on pelkkä paperi. Se ei kerro onko sen omistajalla tartunta vai ei, eikä se suojaa tartunnalta. Se loi keinotekoista turvan tunnetta, joka nyt sitten purkautui jättimäisenä omikron-aaltona joulupyhinä.
Ihmisen psykologiaan liittyy tarve uskoa eri asioihin ja perustella ja painottaa niitä eri tavoin. Sen seurauksena syntyy lukematon määrä erilaisia virhearviointeja. Ajattelumme ajautuu helposti harhateille, emmekä kykene jäsentämään asioita johdonmukaisesti. Erilaiset kriisit, pelot, toiveet, kuvitelmat ja epärealistiset odotukset saavat tunteemme valloilleen.
Korona on hallinnut koko maapallon väestöä tiukasti. Se tuli sopivasti, jos ajatellaan sitä, miten jakautuneita olimme jo ennestään. Kaksijakoisuus on ollut avainsana pitkään. Liberaalit ja konservatiivit ovat vääntäneet kaikesta: maahanmuutosta, avoimuudesta, rasismista, uskonnoista, arvoista, sananvapaudesta, sukupuolesta, itsenäisyydestä, ilmastonmuutoksesta jne.
Nyt vänkäykseen saatiin mukaan vielä koronarajoitukset, jotka peittivät monelta osin allensa aiemmat asiat. Sen verran koronapelko on helpottanut, että nyt on jälleen aikaa vääntää vaikkapa Natosta ja Venäjästä.
Oleellista näille kaikille asioille on pelko, tiedon puute tai tiedon hahmottamisen vaikeus ja asioiden asettaminen oikeaan asiayhteyteen. Painotamme eri tekijöitä tiettyjen ennakkoluulojen ja -asenteiden perusteella. Emme mieluusti vaihda näkemyksiämme, vaikka vastakkainen näkökulma perusteltaisiinkin meille pätevästi.
Saatamme kuitenkin vaihtaa ajatustemme ja mielenkiintomme kohdetta sujuvasti. Siirrymme teemasta toiseen sen mukaan, mikä nyt sattuu olemaan ajankohtaista, muodissa tai lähinnä meitä koskettavaa. Yleistä kuitenkin on, että samat rintamalinjat kulkevat aina mukana ja konsensus- tai yksimielisyysvaikutus säilyy.
Tästä syystä onkin hyvin tavallista, että tietyt ihmiset ovat esim. sosiaalisessa mediassa aina samalla puolella ja toiset vastapuolella. Jako ’väärin’ ja ’oikein’ ajatteleviin tuntuu kumpuavan jostain syvemmältä taustoistamme ja biologiastamme ja sillä ei ole mitään tekemistä loogisen ajattelun kanssa.
Olen taipuvainen näkemään, että kyse on erilaisista primitiivisistä suojamekanismeista tai niiden puutteesta, laumakäyttäytymisestä ja sen dynamiikasta. Haemme perusteluja omalle toiminnallemme sen mukaan, miten ne helpoiten meille sopivat ja huomioimme vain omaa käsitystämme vahvistavan informaation. Kiellämme epämukavat ja sekavat, vaikeasti hahmotettavat ajatusmallit.
Meillä kaikilla on taipumus pitää omia näkemyksiä parempina kuin toisten, varsinkin, jos kuvittelemme itse ’keksineemme’ asian. Hyvin todennäköistä on, että ’tajuaminen’ on syntynyt luetun ja sosiaalisen kanssakäymisen perusteella ja ei ole sen ainutkertaisempaa kuin naapurinkaan ajatukset asiasta.
Jauri Varvikko
jauri.varvikko@eepinen.fi