Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Joko pistit veronpalautukset palamaan? Ulkomaanmatka? Joululahjoja? Vaatteita ja hemmottelua? Suuri osa suomalaisista nautti jälleen kerran isoista veronpalautuksista. Niillä sitten ostellaan lahjoja ja herkkuja joulupöytään; ehkä kunnon rakettipaketti uudenvuodenaatoksi? Tai normaalia suurempi luotonlyhennys, että on sitten enemmän pelivaraa ensi vuonna?

Näin raha kulkee käsiemme kautta, mutta vain lyhyen aikaa. Edes pankit eivät pidä rahaa nykyisin omanamme, vaan se käväisee tileillä hetken aikaa, jatkaakseen matkaa globaalissa numerovirrassa. Ennen tiliemme valuutta oli pankkien velkaa meille, nyt se on meidän velkaamme rahoitusyhtiöille ja siksi talletuksille ei makseta korkoa, vaan kuluttajat maksavat korot.

Normaali länsimaalainen tuhlaa vuodessa noin kymmenen tonnia hiiltä, mikä on myös paljon rahaa. Kotitalouksien kulutus muodostaa viime kädessä suurimman osan kaikista päästöistä. Kulutamme asumiseen, liikkumiseen, lämmitykseen, ruokaan ja shoppailuun… Nyt skeptikko huutaa, että mitä sitten, ei ole vaarallista! Alarmisti taas sanoo, että lopeta lihansyönti, sammuta valot ja myy autosi!
Tässä syntyy helposti se suurin harha, että hallitsisimme lähipiirimme kokonaiskulutusta.

Todellisuudessa viritelmä menee vaikkapa niin, että kuljet polkupyörällä tuulessa ja tuiskussa koko vuoden, asut puolihämärässä ja jätät lihan ja palkitset lopulta itsesi tuhlaamalla vuoden aikana säästämäsi hiilen viemällä perheesi etelään lomalle. Kun säästät yhdessä paikassa, tuhlaat enemmän toisessa. Saamamme palkka ei säily, vaan menee johonkin. Bruttokansantuotteen kasvaessa tarjonta ja kysyntä lisääntyvät ja päästöt kasvavat.

Toinen harhakuvitelma on se, että jos en vaikka tankkaa bensaa, niin se säästyy. Ei. Länsimaisen kysynnän pienentyessä öljyn markkinahinta putoaa, jonka jälkeen kehittyvien maiden kulutus kasvaa. Jos et aja tänä vuonna autolla Lappiin, niin lentoyhtiöt saavat kerosiininsa hieman halvemmalla ja Virtanen maksaa lentolipusta sen ja sen verran vähemmän. Jos Virtanenkaan ei lennä, niin elintasonsa noususta nauttiva kiinalainen kyllä ostaa menopaluulipun Suomeen poroja katsomaan.

On hyvin yleistä, että poliitikot ja jopa ympäristötutkijat sortuvat idealististista syistä joskus tekemään kuluttajia ja kulutusta koskevia virhepäätelmiä. Yleisin virhepäätelmä syntyy niin sanotun Jevonsin paradoksin kautta. Kuvittelemme, että teknologinen kehitys ja jonkin asian tehostaminen vähentäisivät kulutusta. Tosiasiassa ne lisäävät kulutusta, sillä tuotannon tehostaminen tiputtaa valmistuskuluja ja tuotteen tason nostaminen lisää kysyntää. Esimerkiksi korkeatasoinen, halpa ja vähän kuluttava auto lisää ajamista.

Tällä hetkellä Euroopassa pyritään suitsimaan öljyn- ja hiilenkäyttöä veroja kiristämällä ja puhdasta energiantuotantoa lisäämällä. Kuluttajatasolla ajatellen päästöjen pitäisi pienentyä. Makrotasolla ajatellen meidän sähkönkulutuksemme lisääntyy, muiden maanosien öljynkulutus kasvaa, valtio tuhlaa kansalaisilta keräämänsä sähkö- ja öljyverorahan muuhun, tuotantoyritykset ulkoistavat loputkin työpaikat ja yleiset levottomuudet, vaikkapa Pariisissa, saavat lisää tulta. Kuinka kauan uskoisitte eurooppalaisten pysyvän rauhallisina, jos kulutuskäyttäytymistämme ohjailtaisiin pelkin veronkorotuksellisin keinoin?

Onkin kaksinaismoralismia, että yhteiskuntamme huutaa vuosikymmenet jatkuvan kasvun perään, kouluttaa meistä urbaaneja himoshoppailijoita, tuomitakseen lopulta ohjeidenmukaisen käyttäytymisemme, minimalismia ja katumusta vaatien. Samaan aikaan se on antanut suuryritysten putsata meitä vastuuttomasti ja mahdollistanut työn siirtymisen muualle. Olemme homo consumericuksia, ennalta-arvaamattomia ja kyltymättömiä massakuluttajia, jotka eivät muuksi muutu, vaikka mitä tehdään. Kerääminen ja kuluttaminen on luontomme.

Annoitko jo periksi? Emme yksilötasolla kykene vaikuttamaan globaalin ihmismassan aiheuttamaan tuhoon ja rasitteeseen, mutta valinnoillamme on merkitystä. Voimme vaikuttaa esim. volyymiin ja laatuun. Suosimalla kotimaista tuotantoa, kuten elintarvikkeita, voimme vaikuttaa sen monipuolisuuteen ja kestävyyteen. Lähiruoka, ehkä jopa itse kerätty tai tuotettu, on aina varma valinta.

Kun teet vielä viimeisiä jouluostoksia, niin en kehota säästämään, vaan miettimään, voisiko rahat kuluttaa johonkin pysyvään, joka ei katoa hiilenä ilmakehään aivan heti tai rasita luontoa erityisesti. Jos pystymme kuluttamaan laadukkaasti, sitoutuvasti ja uudistuvasti, on se pois köyhtyvän pallomme kokonaisrasitteesta. Anna lähipiirillesi ja ympäristöllesi pysyvä joululahja; lahja joka ei päädy heti Ämmäsuolle tai pöntöstä alas. Hyvää joulua!

 

Jauri Varvikko,
jauri.varvikko@eepinen.fi