Pääkirjoitus – Kun vapaa katoaa
Mikä on sopiva määrä vapaa-aikaa? Olen viime aikoina joutunut tahtomattani tilanteeseen, että vapaa-aikaa ei liiemmin jää. Kuvittelin jo osaavani asioiden priorisoinnin ja aikatauluttamisen. Olin tietoinen liian tiukkojen suunnitelmien ja suurien työkuormien aiheuttamasta stressistä.
Poltin 30-kymppisenä itseni loppuun keräämällä ympärilleni aivan liian monta projektia ja hallitusjäsenyyttä. Silloin sitä painoi nuoruuden innolla kuin raivo härkä ja kuvitteli voimiensa olevan rajattomat. Seurasi tietysti seinäänajo ja kaiken kaatuminen.
Olen puhunut viime vuodet vapaa-ajan merkityksestä niin psyykkiselle kuin fyysiselle terveydelle. Olen pyrkinyt toimimaan degrowth-lähtökohdista, kestävän kehityksen ehdoilla ja inhimillisten arvojen mukaan. Suurimmat iloni ovat olleet vaellus ja ajattelu, joiden olen kokenut vastaavan ihanteellista asetelmaa ihmisen, luonnon ja henkisen hyvinvoinnin välillä.
Koko hedonistinen paletti on pysynyt kasassa ja olen tullut hyvin pienellä toimeen. Kulutukseni on ollut kohtuullista, vapaa-aikani riittävää ja mieleni tasapainossa. Viime aikoina on kuitenkin tapahtunut jotain kuin varkain… huomaamattani. Ja nyt olen jälleen oravanpyörässä. Ilolle ei ole enää aikaa.
Ehkä hieman summaan. Pitkällä aikavälillä työsarkani tuotto-odotukset ovat heikentyneet, joten yritykseni ei voi palkata väkeä kuten ennen. Teen siis lukemattomia hommia: kustannan, toimitan, myyn, taitan, oikoluen, valokuvaan, hoidan reskontraa, laskutusta, postitusta… Käytännössä minulla on yrittäjänä kahdeksan eri toimenkuvaa.
Vaimollani on uusi työpaikka ja hän on opettajana joutunut tekemään töitä myös iltaisin. Valmistelemaan materiaaleja, testejä, korjaamaan kokeita… Aiemmin hänestä oli minulle apua lehtitöissäni, mutta sitten ongelmia aiheutti liian tiukka yrittäjälainsäädäntö ja nyt aikakaan ei enää riitä. Vaimoni kiireet lisäävät painetta kotitöiden jaon osalta.
Olen myös luonteeltani sellainen, että jos joku vapaaehtoinen ei heti nosta kättään, niin otan homman vastuulleni. Vuosien varrella vastuita vain kertyy ja niistä on vaikea päästä irti. Olen esim. sukuseurani sihteeri ja sukututkija. Tällä hetkellä kirjoitan sukumme historiikkia ja valmistelen esitelmää 70-vuotisjuhlaan sekä organisoin sen ohjelmaa. Kaarela-seuran asiat ja tulevien Mätäjokifestivaalien järjestelyt painavat myös päälle.
Työtaakka on lisääntynyt, koska jokainen euro on tärkeä. Aloitin vuoden alussa uuden lehden kustantamisen ja olen ottanut jokaisen taittotarjouksen vastaan. Kevään aikana olen tehnyt jo 16 lehteä. Näistä Tanotorvi-lehtiä on viisi. Olen suunnitellut ja taittanut lukemattoman määrän mainoksia, julisteita, ruokalistoja ym. paperille painettavaa tai tulostettavaa sälää sekä kustannustoimittanut pari kirjaa.
Arvatenkin rakkaalle vaellusharrastukselle ei ole jäänyt aikaa, vaan suunnitelmat ovat kariutuneet. En ole ehtinut harrastaa mitään, en käydä kuntosalilla, en kävelemässä. Istun työpöytäni ääressä päivät pitkät, mitä nyt välillä käyn tapaamassa, kuvaamassa ja haastattelemassa ihmisiä. Teen töitä viikon kaikkina päivinä.
Koska osa tehtävistä on luottamustoimen ja harrastusten kaltaisia, ottavat ihmiset yhteyttä myös viikonloppuisin ja iltaisin. Jos ei puhelin soi, niin tekstareita, wattsup-viestejä ja sähköpostia tulee. Reagoinko heti? Siirränkö maanantaille? Vastuullinen henkilö löytää usein itsensä kirjottamassa vastausta takaisin lähes mihin vuorokauden aikaan tahansa.
Itse otan irtioton pakenemalla mökille. Pois toimiston läheltä. Perustelen mökillä ololla itselleni, ettei minulla ole velvollisuutta hoitaa kaupunkiin kuuluvia asioita. Myös mökillä on loputon jono töitä, mutta ne ovat pääosin ulkotöitä, eivätkä stressaa samoin. Stressaavan työviikon vastapainona ei vain usein osaa olla. Nollauspaineen kasvaessa myös alkoholin käyttö helposti lisääntyy. Ylikierroksilla käyvän elimistön pysäyttäminen on hankalaa, jolloin viikonloppunakaan ei tule nukuttua riittävästi.
Odotamme kesälomaa kuin kuuta nousevaa, mutta olemme saattaneet buukata senkin liian täyteen. Kalenteri aikatauluttuu ja jaksottuu joka viikon osalta. Vaikka kalenteri näyttäisi näennäisesti tyhjältä, niin heinäkuusunnuntaiden ja maanantaiden kohdalla voisi yhtä hyvin lukea: … paluu kotiin, pyykinpesua, yritysasioiden hoitoa, laskujen maksua, lähtö seuraavaan paikkaan….
Tyydyn vain toteamaan ”Älä tee niin kuin minä teen, vaan tee, niin kuin minä opetan!” Kaikkea ei tarvitse suunnitella etukäteen. Älä buukkaa koko kesälomaa täyteen. Kaikista velvoitteista ei kannata stressata. Älä kerää liikaa töitä. Irrottaudu arjesta. Ota rennosti.
Jauri Varvikko
jauri.varvikko@eepinen.fi