Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Kerroin viime pääkirjoituksessa opettajavaimoni työttömyystilanteesta ja että hänestä ollaan tekemässä yritykseeni väkisin yrittäjää. Luulimme alkuun taistelevamme siitä, onko vaimoni määräaikainen, työllistämistuettu työ päättynyt yrityksessäni helmikussa lain mukaisesti vai ei. Teimme heinäkuussa monisivuisen valituksen, jota varten luimme sivukaupalla lakia ja kahlasimme läpi erilaisia pykäliä.

Tilanne on vain huonontunut. Saimme 31.7. työvoimaviranomaisilta uuden lausunnon: ”Hakijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen, koska hän työllistyy päätoimisesti yrittäjänä 1.12.2014 alkaen… Hakijaa kuultu… Hakija on TTL:n mukaan katsottava päätoimiseksi yrittäjäksi työllistymisen alkamisesta 1.12.2014.”

Mitä!? Vuodesta 2014? Mitä silloinen tyttöystäväni teki tuolloin? Hän muutti kanssani asumaan. Eikö yrittäjän kanssa saa asua muuttumatta yrittäjäksi? Suomalainen työttömyysturvalainsäädäntö on kuin 1800-luvulta. Osakeyhtiölaista riippumatta puolisosi on sama kuin sinä, herra ja rouva Jauri Varvikko. Yrittäjän puolisolla ei ole itsemääräämisoikeutta.

TE-toimisto pyrkii kiemurtelemaan irti siitä, että se hyväksyi työllistymisssuunnitelman mukaisesti ensin vaimoni työkokeilun yrityksessäni ja sitten työllistämistuen. Nyt vaimollani ei takautuvasti olekaan ollut oikeutta työttömyysetuuteen neljään vuoteen. Perusteeksi esitetään, että hän on kirjoittanut tähän Kaarela-seura ry:n lehteen ja että tavallisesti tällainen työ tehdään työsuhteessa. Työttömyyskassa ja Kela perivät koko ajalta maksetut työttömyysetuudet takaisin… Kymmeniä tuhansia euroja. Miten sellainen raha saadaan työttömältä, joka ei ole oikeutettu minkäänlaiseen työttömyysturvaan ja jonka tulot ovat 0 euroa?

Kiinnostaako ketään, että tämä lehti ei ole työllistänyt ketään koskaan? Kukaan tämän lehden kirjoittajista ja kolumnisteista ei ole koskaan saanut penniäkään kirjoituksistaan, vaan kaikki ovat tehneet työtä ilmaiseksi, hyvää hyvyyttään, rakkaudesta ja kiinnostuksesta omaa asuinaluettamme kohtaan. Se kuka muuta väittää, tulkoon esiin. Valtio perii nyt vaimoltani 2000 euroa per kirjoitus, 350 euroa tunnilta. Se on puhdas ryöstö, mutta kuka ryöstää rahattomalta vapaaehtoistyötä tekevältä?

Viranomaistoiminta on muuttunut täysin kasvottomaksi. Tuntuu, että käymme paperisotaa jotain automaatiojärjestelmää vastaan, joka vetoaa aina yhteen ainoaan pykälään: Työttömyysturvalaki 2 luku 5 §. Vaikka mitä teemme, kukaan ei kuuntele. Valtion virkailijat lymyilevät pykälien takana ja työttömyyskassat tekevät kuten virkailijat sanovat. Olen vedonnut Suomen Yrittäjiin ja odotan, että he puolustaisivat meitä tässä täysin mielivaltaisessa asiassa.

Jos sinut erotetaan laittomasti tai jäät ilman palkkaasi, voit toimia heti. Voit aloittaa juridisen prosessin siltä istumalta. Mitä teet, jos vastassasi onkin valtion instanssi, joka käsittelee kaiken omalla vauhdillaan välittämättä mitään oikeuksistasi? Voinko haastaa työvoimaviranomaiset oikeuteen? Miten kyykkyyn minut lyödään, jos häviän jutun? Odotammeko vuosia toimettomina, valitusprosessin kulkiessa meistä riippumatta kohti tuntematonta, mutta hyvin todennäköistä tulosta?

Elin lähes koko ikäni kuvitelmassa, että työvoimaviranomaisten tehtävänä on auttaa työtöntä löytämään töitä, tukea häntä hänen ponnisteluissaan. Oletin, että viranomaisten voimatoimet kohdistuvat vain niihin, jotka eivät ota työtä vastaan tai välttelevät sitä tarkoituksella. Tuo kuvitelma on nyt romahtanut ja näen viranomaiset autoritaarisina, ihmisarvoa alistavina. Avun ja työpaikkojen sijaan he antavatkin raippaa ja kyykyttävät, ajavat ihmisiä nurkkaan ja varattomuuteen.

Uskoni suomalaiseen järjestelmään on mennyt. En ole koskaan pyytänyt järjestelmältä mitään, vaan olen aina ollut maksajana. Nyt meitä lyödään kuin vierasta sikaa, eikä oikeustajuni ymmärrä miksi. Epäreiluuden tunne on todella syvä. En tunne maan hallintoa kohtaan kuin halveksuntaa. Lainsäädäntö ei toimi oikein ja ihmisiä eritellään idioottimaisten kriteerien perusteella. Kukaan ei käytä järkeä, eikä misssään taivuta.

Jos työvoimaviranomaiset ehdottavat sinulle yrittämistä, oman firman tai toiminimen perustamista, niin muista, irtisanoudut samalla oikeudestasi työttömyysturvaan ja olet vastuussa myös puolisosi työttömyysturvasta. Vuosituloillasi, yrityksesi tuloksella ja palkanmaksukyvyllä ei ole merkitystä. Puolisosi ammatilla, tuloilla tai työpanoksella vielä vähemmän. Parempi, jos puolisosi ei edes vahingossa eksy työhuoneeseesi.

Jos puolisosi joutuu viranomaisten hampaisiin, vain hän on todistamisvastuussa. Viranomaisille riittää pelkkä epäilys. Ja tässä tapauksessa ollaan syyllisiä niin kauan kuin toisin todistetaan tai yrityksesi kuopataan lukemattomien nimettömien suomalaisten yritysten hautausmaalle, jossa kylmät tuulet kuljettavat kuolleita positiivisia ajatuksia, toiveita ja uskoa tulevaisuudesta, omasta ja perheen hyvinvoinnista kadotukseen.

 

Jauri Varvikko,
jauri.varvikko@eepinen.fi