Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Korona tuli huonoon ajankohtaan. Elämme muutenkin niin individualistisessa yhteiskunnassa, että ihmiset saivat nyt entistä enemmän syitä olla välittämättä enää toisistaan tai ylipäätään mistään. Jokaisella tuntuu olevan oma, validi mielipiteensä joka asiasta, eikä muiden mielipiteitä tarvitse kuunnella. Joka paikan asiantuntijuus on in ja se näkyy sosiaalisessa mediassa päivittäin.

Omat valinnat ja mielipiteet oikeutetaan erilaisilla selityksillä ja muiden koetaan tekevän vain vääriä valintoja. Elämme uudenlaisessa syyttelykulttuurissa, jossa syyllistämisen tarkoituksena ei ole lisätä yhtenäistä käyttäytymistä ja vahvistaa koheesiota, vaan korottaa itseä muiden kustannuksella.

Tekeekö joku asioille sitten jotain vai jupisevatko kaikki neljän seinän sisällä? Ehkäpä tällä tavoin jupistiin ennenkin, mutta se ei vain tullut julki, kuten nykyään. Ruudun takaa on niin helppo räpättää. Kasvotusten syntyy aivan toisenlainen sosiaalinen asetelma.

Kun on kyse omasta terveydestä ja hyvinvoinnista ja niitä koskevista välittömistä uhista, muuttuvat ihmiset itsekkäiksi. Pandemia ohitti hetkessä ilmastonmuutosta ja maahanmuuttoa käsittelevät keskustelut. Kuinka moni on huomannut, että Armenian ja Azerbaidzhanin välillä soditaan? USA:n vaalit taitavat olla ainoa ulkomaan uutinen, joka läpäisee koronauutiset ja sekin taas johtuu Trumpista.

On hyvä, että ihmiset huolehtivat terveydestään. Ihmisten lukumäärä vain aiheuttaa ongelmia. Harrastin vuosia vaeltamista kansallispuistoissa, sillä halusin päästä eroon kaupungin melskeestä ja stressistä. Nyt olen lopettanut vaeltamisen, koska puistot ovat niin täynnä ihmisiä. Jokaisella metsään tulijalla on tietysti oma näkemyksensä maailman parhaasta makuupussista, teltasta, vaelluskengistä, rinkasta…, sillä ovathan he nyt kaikki ammattilaisia sarallaan.

Jokainen myös kuvittelee, että hänellä pitää olla lain suoma oikeus metsästykseen, kalastukseen, poluilla pyöräilemiseen, ilmaisiin polttopuihin nuotiopaikoilla, luonnon hyväksikäyttöön ja kulutukseen. Olen vetäytynyt suosiolla kesämökilleni piileskelemään. Onneksi mökkinaapureinani ei ole juuri kesämökkeilyä aloittaneita mökkeilyn ammattilaisia uusine grilleineen, veneineen, virveleineen ja mielipiteineen, miten mökillä oikeasti pitää viettää aikaa.

Rehellisesti sanoen, olen kyllästynyt ihmisiin ja heidän oikkuiluihinsa. Haluan oikeasti pois kaupungista. En jaksa käydä keskustelua siitä, mikä on oikein, mikä on väärin. Mikä käytös on suotavaa, mikä ei. Mitä minun pitäisi suvaita ja mitä ei. Miten minun pitäisi elää tai olla lasten kanssa tai miten ei. Mitä syödä ja miten. Olen kyllästynyt, että meitä mitataan ja arvotetaan koko ajan. Haluan vain olla.

Ehkä korona tuli kuitenkin hyvään ajankohtaan? Nyt kukaan ei kysele, jos haluat ottaa etäisyyttä, tehdä kotona töitä ja ajaa joka viikonloppu mökille piiloon. Olen myös oppinut arvostamaan luontoa, maata ja eläimiä eri tavoin. En enää ajattele niitä ’ammattilaisena’, dippailun kautta, vaan tunnen löytäneeni jonkin todellisen yhteyden, johon ei liity kuluttamista, suunnitelmallista harrastustoimintaa ja huikeita elämyksiä.

En ole Beatles-ikäluokkaa, mutta John Lennonin ja Paul McCartneyn biisi Let it Be on viimein avautunut minulle. Ristiriitojen aikakaudella on parempi antaa olla kuin jatkaa änkyröintiä. Pääsee helpommalla.

 

* * *

Lehtemme saa jatkuvasti palautetta Kannelmäen Sitratorin ja juna-aseman roskaisuudesta. Roskiksia ei joko tyhjennetä riittävän usein, roskia on levitelty tai sitten vastuualueiden jakautuminen aiheuttaa päänvaivaa ja raja-alueet jäävät siivoamatta, koska kukaan ei halua siivota roskia toisen alueelta.

Olen huomannut tämän myös itse ja en vain Kannelmäessä. Esimerkiksi pois viskattuja kasvosuojia lojuu luvattoman paljon pysäkkien, liikkeiden ja toimipisteiden edustoilla. Roskakorit täyttyvät niin nopeasti, että linnut pääsevät täysiin astioihin käsiksi ja levittelevät maskeja sitten pitkin pihoja.

Kaupungin, liikelaitosten ja taloyhtiöiden olisi hyvä lisätä roskisten tyhjentämiskertoja, sillä käytettyjen muovisten maskien kulku luontoon on tänä päivänä antkeeksiantamatonta. Myös maskia pitävät voisivat käyttää järkeänsä ja jättää tunkematta käytettyjä naamasuojia täysiin roskiksiin. Suojan voi taittaa taskuun ja laittaa roskiin kotona.

Jauri Varvikko
jauri.varvikko@eepinen.fi