Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Suomalaiset ovat tottuneet viettämään pitkiä vapaita, mutta mitä se sellainen vapaa-aika oikein on? Länsimaisen käsityksen mukaan vapaa-aika tarkoittaa ansiotyön, opiskelun tai muun toimen ulkopuolista, etenkin rentoutumiseen ja virkistäytymiseen käytettävissä olevaa aikaa. Lomat ja ulkomaanmatkat laskettaneen vapaa-aikaan.

Ennen vanhaan vapaa-aika tarkoitti jotain muuta kuin nykyisin. Yläluokalla, etenkin aatelistolla, tuppasi olemaan vapaa-aikaa loputtomasti. Vapaa-aika syntyi rahan ja omaisuuden kautta, sitä ei säädelty lain voimalla. Maanviljelijöillä saattoi olla talvisin vapaa-aikaa, mutta silloinkin puuhasteltiin yleensä jotain muuta tarpeellista, korjattiin vaatteita ja tavaroita, valmistauduttiin tuleviin töihin.

Suuressa osassa maailmaa vapaa-aikaa ei tunneta. Monissa maissa ihmiset työskentelevät viikot läpeensä ilman vapaapäiviä tai lomia. Jopa USA:ssa vapaat ovat kortilla. Keskimääräinen maksettu kesäloma on kaksi viikkoa. Perjantaisin ei mennä mökille, joskus harvoin tehdään lauantai-sunnuntai irtiottoja kaupungin ulkopuolelle. Teollistuneessa Kiinassa keskiluokkaisen perheen vanhemmilla on yleensä sunnuntaivapaita, joita vietetään perheen kesken.

Suomalaiset tekevät vapaa-ajalla yleensä jotain arjesta poikkeavaa: harrastavat, ulkoilevat, lukevat, katselevat elokuvia ja sarjoja, käyvät ravintoloissa, teattereissa, mökillä ja ulkomailla. Ehkäpä juhlivat ja nauttivat alkoholijuomiakin. Harrasteiden tarkoituksena on tuottaa mielihyvää. Puhutaan myös laatuajasta ja joutenolosta.

Korona on pistänyt vapaa-ajan käsityksemme uusiksi. Työt ja vapaa-aika sekoittuvat nykyisin keskenään. Etätyö mahdollistaa eri toimintojen lomittamisen. Töiden lomassa tehdään hommia niin työnantajalle kuin kodin eteen, käydään välillä ulkoilemassa ja hoitamassa ostoksia. Töitä tehdään myös vapaa-ajalla, sillä työ on monilla liukuvaa. Ulkomaan matkailu on ollut vuoden verran jäissä, joten vapaa-ajanvietto keskittyy pääosin kotimaahan. Töitä saatetaan tehdä niin matkustaessa kuin mökiltä käsin.

Pandemia on erottanut ihmiset toisistaan, joten vapaa-aikaa ei vietetä tällä hetkellä isoissa porukoissa. Se on myös aiheuttanut yksinäisyyttä, mikä ahdistaa monia. Yhteiskunnassa tuntuu olevan entistä suurempi tarve verkostoitumiselle ja vapaaehtoistyölle. Useille ikäihmiselle, ja miksei muillekin, vapaaehtoistyöstä on tullut harraste ja sitä kautta sekin voidaan kokea vapaa-ajan täytteeksi.

Olemme kulkeneet pitkän matkan teollisuusyhteiskunnasta, jossa työpaikalla istuttiin tai seistiin kahdeksan tuntia putkeen ja jonka jälkeen työ jätettiin taakse ja alkoi vapaa-aika. Ehkäpä olemme palaamassa takaisin aikaan, jolloin ihminen ei erotellut työtä ja vapaata. Tulevaisuudessa työstä maksettava palkka lasketaankin luultavasti enemmän tulosten ja tarpeellisuuden kuin tuntien perusteella.

Jotta voisimme olla onnellisia ja tuntea itsemme tarpeellisiksi, pitäisi ajanvietettä laskea sen laadun mukaan. Laatuaika on siis jotain, mikä tuottaa meille pitkäaikaista mielihyvää, ei lyhytaikaista. Sana ’vapaa’ on harhaanjohtava. ’Vapaa kuin taivaan lintu’ sanonta ei kerro totuutta. Lintu on hyvin vahvasti evoluutionsa kahlitsema ja tekee todellisuudessa pitkät päivät hommia kupunsa täyttämiseksi, eikä voi irtaantua roolistaan.

Filosofiassa vapaus käsitetään negatiivisena ja positiivisena. Vapautena jostakin ja vapautena johonkin. Oma näkemykseni on, että suomalaisessa yhteiskunnassa kummatkin vapaudet ovat lisääntyneet, jopa siinä määrin, että monet kaipaavat niiden vähentämistä. Loputon vapaa-aika tekee meistä helposti laiskoja ja välinpitämättömiä ja elämä muuttuu tyhjäksi. Jotta voisimme saavuttaa sopivan tyytyväisyyden tason, on myös hyvä, että meillä on vapauksien lisäksi velvollisuuksia. Vapaa-aika on huomattavasti nautinnollisempaa, kun olemme sen ansainneet.

Jauri Varvikko
jauri.varvikko@eepinen.fi