Pääkirjoitus – Paperin tulevaisuus
Sanomalehtipaperin hinta nousee vuodenvaihteessa 54%. Nousu on ennennäkemätön. Se nostaa painokuluja keskimäärin 27%. Polttoainekorotuksista johtuen nousevat myös rahtikulut. Tämä kurittaa Suomen sanomalehdistöä rankalla kädellä.
Suurin syy paperin hinnan kohoamiselle on UPM:n päätös sulkea Kaipolan paperitehdas. Suomessa ei enää tehdä sanomalehtipaperia, vaan se tuotetaan ulkomailta. Suomalaiset painot joutuvat tuomaan paperinsa Norjasta, Ruotsista ja Venäjältä.
Tuotantokapasiteetin vähentämisen seurauksena paperin vienti Suomesta on viime vuosina romahtanut ja se on nykyisin metsäteollisuuden pienin päätuote. Paperista on syntynyt maassamme jopa pulaa, mikä näkyy niin kysynnässä kuin hinnassa. Nyt Paperiliitto uhkaa UPM:ää lakolla.
Korotus tulee pahasti koronan perään ja päälle. Koko Suomen lehdistö on joutunut kärsimään pandemiasta. Ilmoitus-, tilaus-, painos- ja ilmestymismäärät ovat pudonneet kuin lehmän häntä.
Korotukset koskevat myös Tanotorvea. Käytännössä asia merkitsee sitä, että lehden painosmäärää jouduttaneen tarkistamaan. Sivumäärä on jo vedetty minimiin. Sitä ei voi enää vähentää. Tilanne on monin tavoin sietämätön.
Lehti on saanut viime vuosien aikana kritiikkiä kapoisuudestaan. Se on valitettavasti ollut pakon sanelemaa. Pienyritysten määrä alueella on pienentynyt ja monet isot yritykset lopettaneet lehti-ilmoittelun. Lehtien kustantaminen ei ole enää bisnes ja Tanotorvi yksin ei elätä edes allekirjoittanutta.
Kun ilmoittajien määrä vähenee ja ilmoitusten hintoja ei voi korottaa, vaikuttaa se suoraan painettavan sisällön kokonaismäärään. Tuotantokustannusten kasvu vie työltä viimeisetkin hedelmät.
Ensi vuosi näyttää katkeaako kamelilta selkä vai pystytäänkö Suomessa kitkuttelemaan sen yli, että paperin tarjonta kasvaa jälleen kysyntää suuremmaksi. On kuitenkin varmaa, että lehtitaloissa joudutaan jälleen vähentämään väkeä, sillä säästö on otettava jostain.
Tappiolla ei lehtiä voi tehdä, etenkään ilmaisjakelulehtiä. Jos ja kun päätoimittaja on ainoa toimittaja lehdessä, niin häntäkään ei voi vähentää. Ainoa keino on lisätä palkattomien avustajien määrää.
Toivonkin, että ensi vuonna yhä useammat asukkaamme tarjoaisivat auttavaa kättään ja kirjoittaisivat juttuja paikallislehteemme. Alueelliset jutut ovat aina tervetulleita ja julkaisemme niitä mieluusti.
Vielä ei kirvestä kaivoon heitetä. Odotellaan ja katsellaan. Toivottavasti leivän päälle saa muutakin kuin ylähuulen, jos ei nyt leipäkin lopu. Saa nähdä jäävätkö ilmaisut kliseiksi vai ei, sillä sanonta ’paperi ei Suomesta lopu’ on jo kärsinyt inflaation.
Tanotorvi siirtyy tämän numeron jälkeen joululevolle ja odottelemaan, mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Eli heitetään arkihuolet edes muutamaksi päiväksi ja nautitaan läheisistämme ja joulusta. Vielä ei ruokakomero ole tyhjä, joten myös päätoimittaja saanee hankia odotellessaan kystä kyllä.
Hyvää joulua ja uutta vuotta!
Olkaa kilttejä.
Jauri Varvikko
jauri.varvikko@eepinen.fi