Pääkirjoitus – Suuri vihreä puhallus
Nykyaikainen talousjärjestelmä perustuu kahteen asiaan: luottoon ja uskoon. Talouskasvu syntyy siitä, että uskomme asioiden olevan tulevaisuudessa paremmin, mistä johtuen voittoa tekevien kannattaa sijoittaa ansaitsemansa rahat takaisin tuotantoon, eikä piilottaa niitä. Samasta syystä rahoituslaitokset antavat lainaa, koska uskovat saavansa, jos ei nyt rahoja takaisin, niin ainakin suuren tuoton sijoitukselleen. Mitä parempi luottamus, sitä enemmän rahaa ja velkaa.
Nykyajan ihminen ei voi käsittää, miten suureksi ihmiskunnan rahatalous on kasvanut. Maailman tuotannon rahallinen arvo on noin 80 biljoonaa dollaria ja lisäksi sen eri johdannaisiin on sidottu jopa 700 biljoonaa mielikuvitusrahaa, uskoa ja luottoa. Velkaa on otettu reilu 200 biljoonaa dollaria. Kutsumme tätä jatkuvan kakun kasvua kapitalismiksi.
Rattaat eivät saa jäädä lepäämään, vaan ne tarvitsevat koko ajan uusia sijoituskohteita, lisää resursseja ja raaka-aineita, muuten riski kuplan puhkeamisesta ja saatavien luottotappioista kasvaa. Öljy ja hiili mahdollistivat rattaiden pyörimisen pitkään, mutta nyt sen on tajuttu olleen huono sijoitus. Fossiilisten polttoaineiden käyttö aiheuttaa ilmaston lämpenemistä. Olemme myös tajunneet, että maapallon resurssit ovat rajalliset.
Tuleva kasvu vaatii uusia energiamuotoja ja uusia keksintöjä, syvempää uskoa ja ennen kaikkea enemmän luottoa. Jos kasvua on ennen haettu konkreettisista valloituksista, niin nyt sitä haetaan tieteellisistä ja teknisistä innovaatioista. Puun ja raudan rinnalle ovat tulleet ensin muovi ja kumi, sitten alumiini ja titaani ja nyt digitalisaatio.
Kaikki kehityksemme on perustunut joko suoraan tai välillisesti aurinkoenergian hyväksikäyttöön. Fossiilinen energia on kasvipohjaista ja ruokamme vuodenaikojen kierron säätelemää. Energia on säilöytynyt maapallollemme eri muotoihin. Ihminen on ajan mittaan oppinut johtamaan ja vapauttamaan tätä energiaa lämmöksi, liikkeeksi ja lopulta sähköksi.
Viime vuosina investoinnit uusiin energiamuotoihin, vihreään teknologiaan ja kestävään ruoantuotantoon ovat kasvaneet rajusti. Olemme tajuamassa energian kokonaispotentiaalin. Sen voi valjastaa suoraan käyttöön, valmistumista ei tarvitse odottaa miljoonia tai kymmeniä vuosia, tai edes vuotta. Kykenemme tuottamaan ydinenergiaa, kaappaamaan aurinko- ja liike-energiaa ja nopeuttamaan lähes kaikkia maapallon alkuaineiden luonnollisia kiertokulkusyklejä taloutemme kasvattamiseksi. Vain tietämättömyytemme on rajana.
Olemme samalla tyhjentäneet maapallon vihreän energiavaraston. Energia ei lopu, mutta energiankäytön lisääminen lisää raaka-aineiden käyttöä. Kierron nopeutuminen johtaa kierrossa olevien alkuaineiden kasautumiseen ja luonnollisten syklien häiriintymiseen. Vaikka käytössämme olevat luonnonvarat kulutuksesta huolimatta lisääntyvät, luonto köyhtyy, sillä se ei kykene sopeutumaan nopeuteen, millä sitä muutamme ja hyväksikäytämme.
Ihmisten tehtävänä on nykyään kulutus, konsumerismi. Meitä ei tarvita enää maatöissä eikä tehtaissa. Ihmisiä tarvitaan kasvun ylläpitoon, sillä jonkun on ostettava kaikki se, mitä talous tuottaa. Tarvitsemme elintarvikkeita ja elämää helpottavia koneita arjessamme. Vaadimme erilaisia tyydykkeitä, kuten sokerista valmistettuja tuotteita, muotia ja viihdettä, jotka ravitsevat mielihyväreseptoreitamme ja turhamaisuuttamme. Haluamme matkustaa ja nähdä maailmaa, harrastaa ja kerätä asioita.
Nyt olemme uuden ongelman edessä, sillä kulutuksen ja shoppailun pitäisi olla myös ekologisesti kestävää. Sekin on jo ratkaistu: myydään eettisesti kiinnostavia, vihreäksi brändättyjä ja ihmisen syyllisyydentuntoa vapauttavia tuotteita. Ihmismäärän lisääntymisestä johtuen kulutus tulee vanhan tuotannon päälle, koska muuten se ei olisi kasvua, mutta mitä väliä. Rikkaat sijoittavat, jotta me muut voimme ostaa.
Suuryritykset brändäävät itseään kestävyyden ja vastuullisuuden nimissä. Se tuo rahaa sisään. Eettisen muodin mukaisista tuotteista voi pyytää enemmän. Jos ostettu tuote tuo mielihyvää ja vielä kertoo, että sinä välität luonnosta, on kaikki hyvin. Ei väliä, vaikka viimeisellä sarvikuonolla ja tuotteellasi ei ole mitään yhteyttä ja että sinun toimesi ovat pelkkä illuusio talouden pyörän ja kasvun pyörittämiseksi. Abrakadabra ja maailma pelastuu!
Ei, eettinen kuluttaminen ei riitä. Teknologiset ja organisaatioissa tapahtuvat muutokset, kuten energiakulujen leikkaus, pakkausmateriaalien parantaminen, kuljetusmatkojen lyhentäminen vähentävät kyllä energian ja materiaalin kulutusta per tuote, mutta ne eivät johda kokonaiskulutuksen laskuun. Panostukset energiatehokkuuteen, hyötysuhteen parantamiseen ja eri ruokatuotteiden lisäämiseen johtavat tuotantokustannusten ja hintojen alenemiseen ja sitä kautta entistä suurempaan kokonaiskulutukseen.
Jatkuva kasvu ei ole mahdollista minkään värisenä. Meidän on pyrittävä hyvinvointiin ja elämän laadun parantamiseen ekosysteemin kestävyyden rajoissa. Tarvitsemme ensisijaisesti uusia vaihtoehtoja kulutuksen tilalle. Muutos lähtee meistä itsestä ja ympäröivästä yhteisöstämme.
Jauri Varvikko
jauri.varvikko@eepinen.fi