Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Vaimoni on opettaja. Hän on työskennellyt kymmeniä vuosia eri kouluissa, niin peruskoulussa kuin lukiossa ruotsin- ja venäjän kielten opettajana. Hänet irtisanottiin laittomasti työstään jokunen vuosi takaperin. Korvauksista huolimatta isku oli hänelle kovin raskas, eikä hän ole siitä koskaan toipunut, sillä kaikesta kokemuksestaan riippumatta hän ei ole työllistynyt enää vakituisesti. Kieltenopettajien paikkoja ei yksinkertaisesti ole tarjolla. Jokaista avautuvaa paikkaa hakee jopa sata opettajaa. Vaimoni on korkeakoulutettu, mutta julkisen sektorin säästötoimista johtuen virkoja ei lisätä eikä sijaisia palkata pysyvästi.

Kuuluisat 500 päivää kuluivat odotuksessa. ”Kyllä sieltä kohta joku paikka tulee. Ei tämä ole kuin ajan kysymys. Työllistyt varmasti. Opettajia tarvitaan…” jaksoin toistaa. Kymmeniä hakemuksia, harvoja haastatteluja, useita yhden, kahden päivän sijaisuuksia Länsi-Helsingin eri kouluissa, lukemattomia uusia kasvoja ja vieraiden aineiden opetusta. Ei tuettua lisäkoulutusta, ei ohjattua opastusta uuteen teknologiaan tai opetussuunnitelmaan. Sitten 500 päivää oli ohi.

Pudotus Kelan peruspäivärahalle oli kova kolaus. 32,40 + lapsikorotus 5,23 per arkipäivä. Brutto jotain 800 kuukaudessa. Jouduimme tiukkaan paikkaan, sillä sanomalehtien teko ei ole tänä päivänä tuottavaa, vaan elän yrittäjänä käytännössä kädestä suuhun ja jokainen tappiolla tehty lehti pudottaa ansiotuloa. Minulla ei ollut kykyä tarjota vaimolleni työtä. Perheemme puskurit oli käytetty, vain velka jatkoi kasvuaan. Vaimoni osoitti selviä masentumisen merkkejä. Ajauduimme näköalattomuuteen.

Mitä voin tehdä? Voisinko auttaa vaimoani tarjoamalla hänelle mahdollisuuden tehdä vaikka ilmaiseksi töitä yrityksessäni, että olisi edes jonkinlainen tarpeellisuuden tunne? Kysyin TE-toimistolta, onko yritykseni mahdollista saada työllistämiseen tukea. Vuoden 2016 tuet oli käytetty, joten sain kielteisen vastauksen. Ehdotettiin palkatonta muutaman kuukauden työkokeilua, minkä otimme vastaan. Vaimolle maksettiin pari euroa päivässä kulukorvausta. Sitä vastaan hän kirjoitti useita lukemianne juttuja, hoiti laskutusta, reskontraa, postitusta…

Vuoden 2016 lopussa TE-keskus ehdotti palkkatuen hakemista. Valoa tunnelissa! Teimme innoissamme hakemuksen, joka hyväksyttiin. Helmikuussa 2017 vaimoni aloitti palkkatuetun työn yrityksessäni. Fiilikset olivat hyvät. Samaan aikaan myös vaimoni saamat sijaisuudet lisääntyivät ja osa tuloista tuli jälleen opettajan töistä. Todelllisuudessa yritykselläni ei olisi ollut varaa palkata uutta työntekijää edes palkkatuella, mutta katsoin, että vaimoni hyvä mieli oli pieni hinta siitä, että kompensoin kaiken oman palkkani ja tuloksen heikkenemisen kautta.

Palkkatuki loppui tämän vuoden tammikuussa, enkä kyennyt työllistämään vaimoani, sillä yritykseni taloudellinen tilanne oli vain huonontunut vuoden aikana. Edessä oli paluu Kelan peruspäivärahalle. Vaimoni tasapaino järkkyi. Kaikki näytti taas mustalta. Vaimoani pelotti uusi aktiivimalli. Entä jos hän ei saa aktiivimallin verran opettajansijaisuuksia…? Lupauduin antamaan hänelle sen verran töitä, että aktiivimallin velvoite täyttyy ja ilmoitimme tästä Kelaan.

Huhtikuun alussa Kela ilmoitti, että vaimoni on oikeutettu ansiosidonnaiseen päivärahaan. Edellisen vuoden aikana oli opettajansijaisuuksia kertynyt siinä mitassa, että päiväraha maksettaisiin Opettajien ammattiliiton kassasta, jonka jäsen vaimoni on ollut 20 vuotta. Maalis-huhtikuussa oli ollut taas aktiivimallin edellyttämiä opettajansijaisuuksia. Aurinko tuntui paistavan risukasaan. Olimme iloisia.

Toukokuun lopussa putosi pommi. TE-toimisto oli ilmoittanut OAJ:n, ettei vaimoni täytä ansiosidonnaisen päivärahan kriteerejä, sillä hänet määritellään yrittäjäksi. Se, että olin tarjonnut vaimolleni osa-aikaista tuntityötä katsottiin yrittämiseksi. Työttömyyskassa ilmoitti ansiosidonnaisen keskeyttämisestä selvityksen ajaksi.

Näillä näkymin opettajavaimostani ollaan tekemässä yritykseni osaomistaja, vaikka hän ei siitä omista mitään eikä hänellä ole siinä minkäänlaista asemaa. Nyt vaimoani uhkaa koko työttömyysturvan menetys, vaikka hän ei ole juridisesti yrittäjä, koska hänellä ei ole yritystä, hän ei ole yrittäjäkassan jäsen eikä hänellä ole minkäänlaista yrittäjätuloa. Valtio ajaa häntä yritykseni rasitteeksi ilman mitään oikeuksia.

Vaimoni ei kestä painetta. Kenen etua tässä ajetaan? Putsataako tilastoja? Vastuu työttömästä ja hänen hyvinvoinnistaan on mielivaltaisesti ulkoistettu heikosti menestyvälle firmalleni. Tilanne on pidemmän päälle kestämätön.

Jauri Varvikko,
jauri.varvikko@eepinen.fi