Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Olen aina suhtautunut nykyteatteriin jyrkän ennakkoluuloisesti kuten kaikkiin muihinkin taidemuotoihin, jotka varustetaan nyky- alkuliitteellä. Ennen oli paremmin. Nykyteatteri näyttää ja kuulostaa minusta siltä, että kirkuvat sekopäät törmäilevät lavan reunasta toiseen kädet levällään sekavia huudellen.

Joskus jopa joku klassinen teos raiskataan aivan mielipuoliseksi. Ammutaan konepistoolilla romukuntoisia jääkaappeja ja pesukoneita. Ai että lehtien kriitikot tykkäävät. Koska en ole asiantuntija, en pysty vastaamaan siihen, tehdäänkö nämä nerontyöt tajuntaa laajentavien aineiden avustuksella vai onko kyseessä määrättyjen lääkkeiden ottamatta jättäminen. No, niin tai näin…

Viime viikot olemme saaneet nauttia huikeasta arjen teatterista. Näytelmän nimi voisi olla vaikkapa Postin nousu ja tuho. Juonen kulku on seuraava: Vanha, hyvin toimiva Posti todetaan auttamattomasti vanhanaikaiseksi ”asiantuntijoiden” toimesta. Kaikki mullistetaan ja hakeudutaan uusille toiminta-alueille. Tämän mahdollistaa se, että Posti on edelleenkin voittoa tuottava liikelaitos.

Otetaan poliitikot apuun, nimitetään uusi matkailusta ja 1 golfinpeluusta kiinnostunut arrogantti hallitus, palkataan miljoonalla eurolla / vuosi toimitusjohtaja, joka pelaa golfia. Muutetaan välillä nimi Itellaksi ja sitten taas takaisin. Miksi siihen ei pysty kukaan vastaamaan. Miljoonia paloi siihenkin touhuun. Ajetaan alas vanha tuottava peruspalvelutoiminta.

Mennään ulkomaille, sehän ainakin oli muotia. Tappioita tulee. Siirrytään väen väkisin logistiikkatoimintaan vajaalla tietämyksellä. Tappiota tulee niin että hirvittää.

Suututetaan henkilökunta ja AY-liike. Ajaudutaan järjettömään lakkoon, jota ei osata hoitaa. Pakkoraossa kutsutaan neljä viisasta apuun ja saadaan vihdoin viimein käsistä karannut lakko loppumaan. Uhkana oli jo tukilakkojen alkaminen. Tällöin kuvaan olisivat astuneet tyypit, jotka ovat oikeasti pahoja ja jotka eivät kaihda mitään keinoja. Amerikassa oli aikoinaan tällainen super AY-mies, Jimmy Hoffa. Jenkit olivat tosin sen verran kovempia, että he valoivat Hoffan sementtiin ja kätkivät kaverin rakenteisiin. Kukaan ei tiedä minne.

Postin toimitusjohtaja loikkasi rahalaukut pullollaan jo aiemmin. Lieköhän mennyt paremmille greeneille pelaamaan.

Jälkipuinti tulee olemaan armoton. Sirpa Paatero uhrattiin. Se oli vahinko, koska Paatero on ainakin näin setämiehen mielestä varsin näpsäkän näköinen donna. Huoltomiesten kannattaa rasvata Postin ja Maan hallituksen ovien saranat.

Sittenpä hieman neuvottelijoiden olemuksesta. Neuvottelija on jonkinlainen esiintyvä taiteilija. Hänen naamansa tulee olla kuin se tunnettu petolinnun takapuoli. Hymyillä ei saa, koska se saatetaan katsoa heikkoudeksi. Uhkailu ja pelottelu kuuluu asiaan. Näytelmää ymmärtämättömästä vaikuttaa, että henkilöt olisivat tosissaan ja toistensa pahimpia vihollisia.

Mieleeni muistuu eräskin poliittinen neuvottelu vuodelta 1939. Tshekkoslovakian presidentti, ikämies Emil Hacha kävi Berghofissa neuvottelemassa Saksan ja Tsekkien YYA-asioista.

Johtaja käytti tapojensa mukaisesti karkeaa kieltä, huusi ja räyhäsi kuin mielipuoli. Se lähestymistapa yleensäkin kannatti. Hitler uhkaili Tshekkoslovakiaa tuholla. Sivistynyt ikämies Hacha sai ilmeisesti sydänkohtauksen ja pyörtyi. Samalla myös Hachan peräruuvi petti ja kakat tulivat housuun. Aatulla oli suuria vaikeuksia pitää pokkansa. Vain vaivoin hän sai pyydettyä vartijat paikalle tyrskäysten lomassa. Vihdoin hän pyysi, että viekää se ukko siistiytymään… Ihmeellinen on puhutun sanan voima. Tshekkien ja Saksan tuleva yksipuolinen yhteistyö sinetöitiin sittemmin hyvässä hengessä.

Stalinin neuvottelutaktiikka oli täysin erilainen. Tulokset olivat kuitenkin vertailukelpoisia Aatun tulosten kanssa. Stalin pysytteli mielellään taka-alalla eikä halunnut antaa mitään suoria käskyjä omissa nimissään. Kerranpa olivat taas kaverukset menossa illalla Stalinin datshalle ryyppäämään. Molotovia ei kiinnostanut juopottelu eikä laulu. Hän oli työnarkomaani ja viihtyi papereiden parissa. Niinpä hän yritti livetä porukasta vedoten työkiireisiin ja verenpaineeseensa. Stalin alkoi tuijottaa Molotovia, latasi kaikessa rauhassa piippunsa ja pössäytti komean savupilven. Toinen silmä sikkarassa hän totesikin sitten Molotoville, että kuulehan Skrabin, eikös se ole parempi, että ihmisellä on vähän verenpainetta kuin että sitä ei ole lainkaan. Niinpä Molotov osallistui pitkin hampain ryyppäjäisiin. Stalinin perustelut olivat kiistattomat.

Tästä huomataan, että samaan hyvään lopputulokseen voidaan päästä monellakin eri tavalla, Tarina ei kerro, tuliko Molotovin taloudessa ylimääräistä housupyykkiä …

Heikki Majava