Pettäjän tie – Majavan matkassa
”Kuinka tulla suuresta rock-tähdestä ja jokaisen äidin ihannevävystä kansainväliseksi hylkiöksi.”
Olen ollut väärässä. Olen erehtynyt raskaasti ainakin kahdesti. Ensin erehdyin Donald Trumpin suhteen. Pidin häntä harmittomana pellenä, jonkinlaisena esiintymisestä nauttivana sketsihahmona. Capitol -kukkulan tapahtumat viimeistään paljastivat, ettei hän nyt niin kauhean hauska ollutkaan. Arvostelukyky petti täysin. Sisällissotaako tällä haettiin?
Erehdyin vähintään yhtä raskaasti Vladimir Putinin suhteen. Pidin häntä oikeasti jonkinlaisena länsimaiden pelastajana pakolaisvyöryä vastaan. Nyt hän on kuitenkin tehnyt jotakin aivan muuta. Eniten pahaa hän on tehnyt kuitenkin omilleen, venäläisille. Samaa tapahtui Saksassa aikoinaan.
Saksalaiset saavat vieläkin kärsiä menneistä hirmuteoista. Yksi tärähtänyt kansanjohtaja voi saada tosi paljon tuhoa aikaan. Mitä Putinille on tapahtunut?
Hän ei enää vaikuta ulkonäöltään eikä ajatteluitaan entiseltä Putinilta. Psykiatri olisi varmaankin oikea henkilö vastaamaan kysymykseen. Ainahan on tiedetty, että hän on erittäin älykäs, mutta samalla tunnekylmä ihminen. Näitähän löytyy parisen prosenttia jokaisesta populaatiosta. Yleensä kanssaihmiset pistävät heidät kuriin. Putinin kaltaiset tuntevat olevansa oikeassa kaikessa, mitä he tekevät tai ajattelevat. Hävetä he eivät osaa. Nurkkaan ahdistettu psykopaatti hyökkää ja on valmis tuhoamaan kaikki, vaikka itsekin tietäisivät tuhoutuvansa.
On luultavaa, että Putin haluaa tehdä itsestään historiassa muistettavan ihmisen. Perinteisesti he ovat olleet kaikki pahantekijöitä ainakin loppuvaiheessa. Hyvää tekemällä on huomattavasti vaikeampaa nousta merkkihenkilöksi.
Putinilla on käytettävissään ydinaseet. Niitä ei kuitenkaan ole mahdollista laukaista yksin, vaaditaan joku toinenkin kahju avuksi. Kirjoitan tätä neljäntenä päivänä Ukrainaan hyökkäyksen jälkeen, joten en voi tietää lopputuloksesta mitään. Riittävän paljon pahaa on saatu aikaan jo nyt.
Miksi tämä aihe minua kiinnostaa aivan erityisesti? Siksi, että olen 2- vuotiaana itse istunut pommisuojassa talvella 1944. Taloamme Huopalahdentie 8:ssa pommitettiin tuolloin. Olen matkustanut Ruotsiin sotalapsena lappu kaulassa sen jälkeen. Olen elänyt historiallisesti mielenkiintoisia aikoja.
Nyt näen televisiossa samanlaisia pakolaisia kuin silloinkin. Naisia ja lapsia. He eivät totisesti olleet mitään röyhkeitä geelitukkaisia nuoria miehiä vaatimuksineen. Saimme aivan väärän kuvan pakolaisuudesta jokunen vuosi sitten.
Voin kuvitella presidentti Niinistön pettymyksen, kun hän totesi, että naamiot on riisuttu ja näkyviin ovat tulleet sodan kelmeät kasvot. Vaikka suurvaltapolitiikka on raakaa, luotetaan silti diplomatiaan ja tehtyihin sopimuksiin. Niinistö on hoitanut tehtävänsä esimerkillisesti. Hän tietää ja tajuaa mitä tarkoittaa, kun vastapuoleen ei enää voi luottaa. Herrasmies-sopimukset pätevät ainoastaan herrasmiesten kesken. Mutapainiin ei pidä ryhtyä sikojen kanssa koska ne tykkäävät siitä. Olemme aina uskoneet, että ei meitä mikään uhkaa, kun emme itse ala pullistella. Se on uskoakseni täysin totta. Maantieteelle emme mitään voi, tässä olemme.
Asioilla on taipumus hoitua, kuten asiat ovat lopuksi aina hoituneet. Ihmiskunta on useimmiten uudistunut kriisien jälkeen. Ihmisen muisti on valitettavan lyhyt. Siksi kai näitä muistin virkistämisiä aika ajoin tarvitaan.
Lopuksi hyviä neuvoja kriisiaikoja varten: Kaikki, mikä toimii sähköllä lakkaa toimimasta. Hankkikaa taskulamppuja, pattereita, patterikäyttöinen radio, näkkileipää, säilykkeitä, huopia lämpimiä vaatteita, hyviä jalkineita, kuukauden lääkkeet, vettä ainakin 20 litraa, miettikää itse lisää mitä sattuisitte kaipaamaan. Kirjoja, lehtiä, seurapelejä, kuten esimerkiksi Afrikan tähti.
Paperille painetut kirjat ja lehdet ovat tärkeitä.
Lista on peräisin jo vuodelta 1960, kun toimin varusmiesaikanani Lappeenrannassa Uudenmaan rakuunoiden lääkintämiehenä.
Minulla ei ole aihetta epäillä listaa koska nälkä uusii ja tuntuu ihan samalta kuin nykyisinkin. Erityisesti painotan, että pataljoonamme komentaja, everstiluutnantti Yrjö A Keinonen oli Mannerheim-ristin ritari ja muutenkin kova sälli…
18