Pienet kukkivat kummut – Majavana matkassa

Miksi nämä viimeaikaiset tapahtumat tuntuvat niin tutuilta? Onko tällaista tapahtunut aikaisemmin?

Tiedotusupseeri-lehtimies Erkki Palolampi sai loppuvuodesta 1939 tehtäväkseen tutustua huhuihin, joissa Suomi saattaisi joutua sodan myllerrykseen, vaikka ei sinänsä ollut syypää tai osapuoli mihinkään. Asiaa pidettiin virallisella taholla mahdottomana kiihkoiluna. Hallitus suhtautui nihkeästi ehdotettuihin asehankintoihin koska sen mielestä kukaan ei meitä uhkaa. Kaikkien yllätykseksi saimme lukea ja kuulla, että Suomen tykistö on hyökännyt rauhallisen venäläisen Mainilan kylän kimppuun aiheuttaen kuolonuhreja. Tästä naapuri sai mielestään oikeutuksen hyökätä Suomeen. Näin Palolampi sai ”pyytämättä ja yllättäen” tilaisuuden tutustua sodankäyntiin.

Hän joutui keskelle pahimpia taisteluita koko 105 päivää kestäneen sodan ajaksi. Maailman ihmetykseksi kestimme varsin hyvin monikymmenkertaista hyökkääjää vastaan. Talvisodasta tuli käsite koko läntisessä maailmassa. Apua emme juurikaan saaneet1 myötätuntoa kumminkin. Taisteluhenkemme oli äärettömän hyvä.

Kaikki yhteiskuntapiirit ymmärsivät, minkä takia taistelimme. Taistelimme henkemme puolesta. Emme uskoneet naapurimme propagandaan, joka osoittautui täydelliseksi valheeksi. Kummallinen oli myös se väite, että muodostimme muka uhkan itäiselle naapurillemme. Miksi rauhallista Suomea vastaan hyökättiin?

Mitä olimme tehneet? No emme tietenkään mitään. Saimme näytteen suurvaltapolitiikasta. Ulkoministerit Molotov ja Ribbentrop olivat sopineet maittensa puolesta seuraavanlaisesta jaosta: Suomi ja Baltian maat kuuluvat Neuvostoliitolle, Puola kahtia. Kuinka voidaan jakaa jotain sellaista, mitä ei omisteta? Suurvaltapolitiikassa voidaan. Mille tahansa konnantyölle tehdään historiallinen oikeutus. Karmeaa mutta totta.

Mennäänpä sitten niihin Talvisodan tapahtumiin. Kollaa oli ja on pieni pohjoinen paikkakunta keskellä ei mitään. Kollaalla tapeltiin rankasti koko sodan ajan. Lepohetkiä ei ollut.

Soturien henkinen ja fyysinen kestokyky ajettiin äärimmilleen. Kollaalla taisteli legendaarinen Muukalaislegioonassa vuosia taistellut todella kova Aarne Juutilainen, Marokon kauhu. Hän oli ihailtu esimies, joka ei pelännyt mitään. Hänestä tuli kansallinen soturi-ihanne siinä kuten jatkosodan romaanipersoona Antti Rokasta. Pysyvään muistiin jäi myös rautjärveläinen, 160-senttiä pitkä maanviljelijä Simo Häyhä. Hän oli poikkeuksellisen hiljainen ja vaatimaton ihminen ja kertoi vaan tekevänsä sen, mikä hänen hommansa oli. Hän ei vihannut ketään. Häyhä haavoittui pahasti sodan lopulla, eli kuitenkin 96-vuotiaaksi kotimökissään Rautjärvellä maata viljellen.

Harvoinpa on ketään toimittajaa paremmin perehdytettyä työhönsä kuin Palolampea. Heti sodan päätyttyä keväällä 1940 ilmestyi hänen jättiläismenestyksen saanut sotamuistelmateoksensa Kollaa kestää. Lause tuli Aarne Juutilaisen suusta, kun hänen esimiehensä kysyi: Kestääkö Kollaa? Kyllä kesti.

Talvisota oli uskomaton sotatapahtuma, joka selvitti Stalinille, keitä tässä yritettiin pelastaa ja vapauttaa.

Stalin ei voinut olla kuulematta Raatteen tiestä. Tämä lyhyt kainuulainen tienpätkä jäi sotahistoriaan nerokkaana taisteluna. Tienpätkälle tuhottiin yli 20.000 vastustajaa lähes ilman omia tappioita. Varmaankin myös Hitler seurasi kiinnostuneena ja teki omat hyökkäyspäätöksensä olettaen, että Neuvostoliitto oli ”savijaloilla seisova jättiläinen”.

Mielenkiintoista kyllä, Neuvostoliitto ei koskaan myöntänyt mitään Talvisotaa olleen. He puhuivat Leningradin sotilaspiirin talviharjoituksesta. Kaatuneiden määrää ei tarkalleen tiedetä. Arvio on noin 150.000. Suomalaisia kuoli noin 26.000. Selvisimme, kiitos siitä. Tulee vaan mieleen, että kuinka tämä toinen pelastustoimi, jossa Ukrainan kansaa pelastetaan natseilta, fasisteilta ja narkomaaneilta, paljonko tämä tulee maksamaan. Loppusumma tulee olemaan hirvittävä, mitä se sitten onkin. Sekin tulee mieleen, että kaksi kautta on presidentille riittävä aika olla johdossa.

Lopuksi pyydän Teitä etsimään netin Youtubesta kappaleen Pienet kukkivat kummut. Se on vuodelta 1940. Esittäjänä Georg Malmsten ja Dallape. Aivan liian harvoin soitettu mestariteos. Siinä kiteytyy mielestäni koko Talvisodan henki ja tapahtumat, edelleen… kuunnelkaa…

 

Heikki Majava

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *