Räpätätiivi on leikkisä taideprojekti, joka ei mene yli hilseen

Kuvassa osa Räpätätiivin osallistujaporukasta. Kuva: Suomalainen Barokkiorkesteri

Osallistun Kansallisteatterin Kaarella- ja Suomalaisen Barokkiorkesterin Juurilla -hankkeiden yhteiseen taideilotteluun, Räpätätiiviin. En tiennyt, mihin lupauduin, mutta päätin heittäytyä leikkiin. Sitä saa mitä tulee.

25.8. Ennen ensimmäisiä treenejä jännittää. Mitähän meikäläinenkin, kirjoittamisesta pitävä taideintoilija siellä teen, Kansallisteatterin taiteilijoiden ja ihan oikeiden muusikoiden seassa? Treenipaikassa, Huopalahden asemarakennuksessa, meitä on kohtuullisen iso joukko paikalla. Ihan tavallisen oloisia, eri-ikäisiä ihmisiä Kannelmäestä, Malminkartanosta ja lähialueilta. Ja tietenkin Kansallisteatterin väki ja Barokkiorkesterin muusikoita. Avarassa tilassa kuului ohjeistus harjoituksiin suomeksi, espanjaksi ja englanniksi. Jännitys alkaa sulaa. Kirjoitetaan tajunnanvirtaa. Se on tuttua puuhaa, joten voin rentoutua. Kirjoitettua tekstiä luetaan ryhmälle. On ylevän kauniita, pohdiskelevia, mystisiä lauseita ja kappaleenpätkiä. Minun tajunnastani irtoaa arkea paperille. Päätetään konsertin teema, ja kirjoitetaan itsenäisesti lisää. Barokkiorkesteri soittaa välillä Händeliä. Joku muusikko hyräilee vieressäni mitä lie barokkihelmeä. Treenien jälkeen puhkun intoa. Viikko aikaa kirjoittaa jotain uutta tekstiä yhteiseen tekstikansioon, siitä kaikesta massasta työstetään teos, johon sovitettaisiin barokkimusiikkia. Parin viikon päästä on seuraavat treenit.

31.8. Iltamyöhällä alan kirjoittaa tekstiä. Tekisi mieli kirjoittaa ylevää, jotain todella viisasta ja puhuttelevaa tekstiä. Olisipa joku sanoma! Mutta tiedän, että jos edes yritän, siitä tulee tekotaiteellista hölynpölyä. Kirjoitan huumorilla höystettyä maanläheistä tekstiä. Leikittelen tyylilajeilla ja aiheilla. En tiedä, mitä tekstit kertovat minusta. Mutta niiden ei ole tarkoituskaan olla maailmankirjallisuuden klassikoita vaan käyttötekstiä yhteiseen pataan, josta keitellään monen kokin voimin yhteinen, värikäs ja täyteläinen soppa!

8.9. Toisissa treeneissä on vähemmän väkeä, sillä meidät on jaettu pienryhmiin. Teksteistä ja barokkikappaleista on tehty yhdistelmiä. Kokeillaan lukea tekstejä ja kuunnellaan, toimiiko ne valitun musiikin kanssa. On aika jännä kokemus kuulla omaa tekstiä yhdistettävän niin mahtipontiseen musiikkiin. Kokeillaan erilaisia versioita. En voi kuin ihailla niitä taitavia muusikoita. Saan vapauden lukea tekstini siten kuin luen, bändi sopeutuu minun rytmiini ja hönkimisiini. Jos harrastuksista puhutaan, niin teen tällaista mieluummin kuin hypin jane fondana jumpassa. Nämä treenit eivät ehkä kuntoa kohota, mutta nämä puhdistavat päätä, karkottavat stressiä ja rentouttavat lähes väkisin. Poistun harkoista hilpeänä, ja olo on kuin olisi saunassa käynyt. On aikamoinen kontrasti näissä tunnelmissa avata kotiovi ja astua takaisin meluisaan lapsiperheen arkeen.

22.9. Treenit. Nyt on päätetty, mitä mikin kappale tulee sisältämään. Harjoitellaan tekstien puhumista mikrofoniin. Yritän ajatella, mitä tekstissä todella sanotaan, ja saada ääneeni lisää energiaa. Vaatii treeniä. Vielä on luvassa yhdet omat treenit ja sitten yhteinen kenraaliharjoitus. Ja sitten alkavatkin esitykset! Voin luvata, että on kuulemisen arvoinen esitys. Tervetuloa!

Karolina Lamroth

  • Ke 7.10.2020 klo 19 Kannel-Krouvissa. Halutessanne pöytävaraukset suoraan ravintolaan (klo 12 jälkeen) puhelimitse 09 504 2144
  • Ke 7.10.2020 klo 21 Willihanhessa. Halutessanne pöytävaraukset suoraan ravintolaan puhelimitse 09 507 2415
  • Tiistai 13.10.2020 klo 18 Kanneltalon Stagella. Ei ennakkovarauksia
  • Keskiviikko 14.10.2020 klo 17.30 Kansallisteatteri lämpiö. Ennakkopaikkavaraukset sähköpostitse: tuottaja Wilhelmina Sederholm, wilhelmina.sederholm@kansallisteatteri.fi
Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *