Rauhan ja rahan geopolitiikka
Pitkän poliittisen uran kansanedustajana ja EU-edustajana tehnyt entinen radion talouspoliittinen toimittaja Esko Seppänen on julkaissut jo 35 kirjaa. Hänen uusin kirjansa Rauhan ja rahan geopolitiikka. Onko maallamme valttia vaurastua? Into 2018, on päivitys Seppäsen pitkään harrastukseen maamme raharikkaiden sukulistan täydentämisessä.
Yrjö Enteen aikoinaan lanseeraaman 20 perheen listan teki kuuluisaksi Kristiina Halkolan 1960-luvulla laulama ”Laulu 20 perheestä” Iltalehden erikoisnumerossa Mahtisuvut toimittaja Jyrki Vesikansa toteaa, että alkuperäisistä 20 perheestä on nykyisten mahtisukujen joukossa enää 5, mutta entisellään on enää enintään Ehrnroothien asema.
Seppänen esittelee konsulttitoimisto Knight Frankin laskelmat Suomen rikkaimmista, joita on monimiljonäärejä 1 080 (omaisuus yli 10 miljoonaa), supermiljonäärejä 460 (omaisuus yli 30 miljoonaa), satamiljonäärejä 64 (omaisuus yli 100 miljoonaa) ja viisi miljardööriä. Forbesin listalle maailman 2000 rikkaimman joukkoon oli päässyt 7 suomalaista miljardööriä kärjessä Koneen suuromistaja Antti Herlin 3,5 miljardiksi dollariksi arvioidulla varallisuudellaan Forbesin listan sijalla 544. Antin ohella listalla oli Herlinien sisaruksista myös Ilkka 1,4 miljardia ja sija 1 468, Niklas samat luvut ja Ilona Herlin 1,2 miljardia, sija 1 678. Muut kolme Forbesin listan suomalaismiljardööriä ovat Planmecan suuromistaja Heikki Kyöstilä 2,1 mrd ja sija 973, Wihuri-yhtiöiden pääomistaja Antti Aarnio-Wihuri 1,9 mrd ja sija 1 098 ja St1 bensiinikauppias Mika Anttonen 1,9 mrd ja sija 1 098.
Markkinavoimien vallankaappaus
Seppänen selvittää markkinavoimien luonnetta ylikansallisena virtuaalikansana, jolla ei ole yhteistä johtoa, ei pysyvää koti- tai sijaintipaikkaa, ei omaa organisaatiota, ei jäsen- tai kansalaisrekisteriä eikä omaa passia, henkilöllisyystodistusta tai ajokorttia.
Markkinavoimilla on oma ylikansallinen markkinaparlamentinsa, joka ei kuitenkaan ole oikeasti lainsäädäntöelin. Siinä ei ole vaaleilla valittuja jäseniä, vaan se koostuu suuren rahan markkinamiehistä ja –naisista.
”Jokainen tietää, että setelit ovat paperinpalasia, joilla ei ole mitään omaa arvoa. Paperiraha on sen liikkeellelaskijan vakuudetonta velkaa paperilappusten haltijalle”.
”Bittirahoitus on sama asia kuin vanhan ajan setelirahoitus. Bitit ovat pelkkiä sähköisiä merkkejä keskuspankkien ja muiden pankkien tietokoneiden kovalevyillä. Suurin osa maailman rahoista on bittirahaa, jonka arvo perustuu samalla tavalla ei-mihinkään kuin paperirahankin arvo. Rahan vakaus on pelkästään uskon ja toivon asia”.
”Kryptovaluutat ovat katteetonta rahaa, luotu tyhjästä”. Bitcoin on digitaalinen kryptovaluutta. Se on nörttien ja hakkereiden mobiilipeli, joka huonoimmillaan on kiusallinen rahamarkkinavirus kryptovaluuttana noin kahdentuhannen muun yksityisen rahantuotantosysteemin suuressa joukossa.
”On täysin käsittämätöntä, miten sellainen rahahuijaus ja huijausraha kuin bitcoin on levinnyt lintuinfluensan nopeudella maapallon jokaiseen kolkkaan”.
Seppänen muistuttaa Kekkosen pamfletin Onko maallamme malttia vaurastua merkityksestä. Siinä 52 vuotias pääministeri hahmotteli ajatuksensa maamme talouden nostamisesta hyödyntämällä silloin jo tiedettyjen maaperässämme piileviä malmivaroja ja Pohjois-Suomen teollistamista ja kehittämistä valtiovallan toimin. Kekkonen muistutti myös, että Suomi oli ikiaikoja hyötynyt Venäjän läheisyydestä ja sen tarjoamasta kannattavasta kaupankäynnistä. Kekkosen malttia vaatimus oli tähdätty palkansaajille, joilta odotettiin palkkamalttia ja säästäväisyyttä, jotta saataisiin kokoon teollistamiseen tarvittavat pääomat. Rahapääoma koottiin turvautumalla Suomen Pankin setelinanto-oikeuteen, eli tietoisesti inflaation avulla. Valtiovallan tuella luotiin elinkelpoisia, hyvin hoidettuja valtion omistamia teollisuusyhtiöitä. Ne maksoivat osinkoja valtiolle ja käyttivät pääosan voitoistaan tulorahoitukseen omiin investointeihinsa. Siten ne lisäsivät yhteistä kansallisvarallisuuttamme. Kekkonen oli valtionyhtiöiden perustamisen kannalla. Kekkosen mielestä kyse ei ollut sosialisoimisesta, vaan valtion omistaman tuotannollisen toiminnan laajentamisesta sellaisille tuotannon aloille, joilla yksityinen yritteliäisyys ei kykene tyydyttämään maan talouselämän kannalta välttämättömiä tarpeita.
Suomen maapohjan sisus, joka pullistelee uusiutumattomia mineraaleja, on vapaasti kenen tahansa vallattavissa. Ulkomaiset yritykset ovatkin käyttäneet tämän mahdollisuuden täysimääräisesti hyväkseen. Suomalainen kaivostoiminta on lähes täydellisesti ulkomaisessa omistuksessa. Ihmetyttääkin, mikä tekee ulkomaiselle omistajille kannattavaksi Suomessa sellaisen taloudellisen toiminnan, mutta ei kannata kotimaisille sijoittajille?
”Kekkonen ei ehtinyt nähdä sitä surullista kehitystä, joka alkoi 1980-luvun lopussa Holkerin hallituksen aikaan, jatkui 1990-luvun alussa Ahon hallituksen aikana ja täydellistyi lähes koko valtion yritystoiminnan yksityistämiseksi Lipposen kahdessa hallituksessa”.
Nyt tätä yksityistämisbuumia johtaa kokoomuslaista politiikkaa toteuttava Sipilän hallitus sosiaali- ja terveyspalvelujen (sote) alalla. Palvelujen alalla kolme ruotsalais-ulkomaalaisomisteista suurta yhtiötä (Terveystalo, Mehiläinen ja Attendo) ja suomalainen Pihlajalinna hallitsevat yksityisten terveyspalvelujen markkinoita ja tulevaisuudessa myös hoivan markkinoita.
Loppuyhteenvetona Seppänen esittää kymmenen pahinta demokratian loukkausta.
1. Yksi ihminen teki vuonna 1918 Suomesta Saksan protektoraatin
Saksalaisten vihjeestä Suomen lähettiläänä Berliinissä ollut Edvard Hjelt pyysi Saksaa lähettämään joukkoja ja sotamateriaalia (valkoiselle) Suomelle. Hjelt teki ilman valtuuksia valtiosopimuksia koko Suomen nimissä, hyväksyi Saksan ehdotuksesta Saksan ja Suomen välisen rauhansopimuksen, vaikka maat eivät olleet sodassa keskenään, hyväksyi kauppa- ja merenkulkusopimuksen, jolla Suomi antoi luonnonvaransa Saksan ensisijaiseen käyttöön ja Saksa sai monopolin Suomen ulkomaankauppaan.
2. Kenraalit veivät Suomen II maailmansotaan
Suomen osuuden Saksan Barbarossa suunnitelman valmistelivat suomalaiset kenraalit salassa. Hävityn sodan jälkeen sotaan syylliset piti kuitenkin nimetä ja sellaisiksi nimettiin sodanaikainen poliittinen valtiojohto, joka sai vankilatuomiot. Kenraaleita ei tuomittu.
3. Pääomamarkkinoiden liberalisointi
Suomessa pääomamarkkinoiden vapauttaminen Suomen Pankin harjoittamasta ulkomaisen velan maahantuonnin luvanvaraisesta sääntelystä toteutettiin kolmessa erässä vuosina 1980, 1987, ja 1988. Päätöksen teki pankin johtokunta kesälomien aikana ilman julkisuutta. Ulkomaisen rahan vapaa maahantuonti velaksi sotki Suomen lainarahan markkinat perusteellisesti.
4. Kolmen kopla jakoi pankkituen ilman asianmukaista valvontaa
Yksityispankkien pelastusoperaatio maksoi valtiolle 7 miljardia euroa. Rahanjaon suoritti käytännössä ns. ”kolmen kopla” Jorma Aranko (pankkitarkastusvirasto), Pekka Laajanen (valtiovarainministeriö) ja Esko Ollila (Suomen Pankki) diktaattorin valtuuksin, sen toimintaa ei voitu valvoa, kun päätösten perusteet ja asiakirjat olivat salaisia myös rahanjaon ainoan valvojan eli hallintoneuvoston jäsenille.
5. Naton ”rauhankumppanuusohjelmaan” mukaan ohi eduskunnan
Reaalisosialismin ja Varsovan liiton romahduksen jälkeen Natolle piti keksiä nopeasti uusi tarkoitus ja olemassa olon oikeutus. Tavoitteeksi otettiin Naton laajentuminen ja uusien jäsenien ottaminen reaalisosialismista vapautuneista maista. Luotiin rauhankumppanuusohjelma (PfP), johon kutsuttiin mukaan ETYJ:in puolueettomat maat Suomi, Ruotsi, Itävalta, ja Irlanti. Presidentti Martti Ahtisaari hyväksyi rauhankumppanuusohjelman jäsenyyden ohi Suomen eduskunnan päätöksenteon.
6. Puolueettomuuspolitiikasta luopuminen
YYA-sopimuksen johdantoon kirjoitettiin Suomen toivomuksesta puolueettomuuspolitiikamme sisältö: ”Ottaen huomioon Suomen pyrkimyksen pysyä suurvaltojen välisten eturistiriitojen ulkopuolella…” Vaikka Neuvostoliiton kanssa tehtyihin asiakirjoihin ei saatu mainintaa puolueettomuudesta, niin maatamme ruvettiin yleisesti pitämään puolueettomana. Sitten EY jäsenyysneuvotteluissa vaati Suomea luopumaan tästä parhaasta turvallisuusbrändistään. Ensin puolueettomuussana ei ollut kelvannut Neuvostoliitolle ja sitten se ei kelvannut EU:lle!
7. EU:n kaikki lait ovat ensisijaisia ja ylempiä kuin kansalliset lait
Tämä asiantila perustuu yksinomaan EU-tuomioistuimen tulkintaan. Siitä ei ole koskaan päätetty missään EU:n lainsäädäntöprosessissa eikä sitä ole koskaan kysytty jäsenmailta.
8. Jotain jäi puuttumaan: kansanäänestys ja laki Emuun menosta
Lipposen I hallitus hoiteli Suomen liittämisen EU:n rahaunioniin (EMU) hyväksyttämällä eduskunnassa hallituksen asiaa koskevan tiedonannon yksinkertaisella äänten enemmistöllä, jolloin ei tarvittu muutoin asian edellyttämää lakivalmistelua.
9. EU: perustuslaki vuotaa laittomia päätöksiä
Virallisesti EU:lla ei ole perustuslakia, koska siitä ei päästy yksimielisyyteen johtuen EU: sisäisestä valtataistelusta, jossa osapuolina ovat demokraatit vastaan federalistit, valtioliittolaiset vastaan liittovaltiolaiset ja kansanvalta vastaan rahavalta.
9. Isäntämaasopimus
Nato laajenee uusien jäsenmaidensa myötä ja myös Suomen kohdalla entistä lähemmäksi Venäjän rajoja. Niin sanottu isäntämaasopimus eli tarkemmin yhteisymmärryspöytäkirja liittyy tähän. Siinä määritellään, millä tavalla Suomi valmistautuu kohtelemaan Naton ja sen jäsenmaiden sotilaita näiden tullessa harjoittelemaan sotaa Suomen maalla, merellä ja ilmassa tai niiden käyttäessä Suomea läpikulkumaana tai hyökkäysalustana Venäjän suuntaan. Tällainen pöytäkirja, todellisuudessa sopimus, olisi pitänyt käsitellä eduskunnassa kaikkine siitä aiheutuvine lainmuutoksineen. Sipilän hallitus ei antanut sitä kuitenkaan edes tiedoksi koko eduskunnalle.
Herääkin kysymys onko Suomi enää kansanvaltainen valtio?
Oiva Björkbacka