Somettaminen ja aikani käyttö
Facebook, nettilehtien lukemista, sähköposteja, googlaamista, bloggausta. Asioita joista en parikymmentä vuotta sitten tiennyt mitään. Osasta en mitään vielä kolme-neljä vuotta sitten. Nyt tietokone, älypuhelin ja tabletti ovat jokapäiväisiä työvälineitä ja ystäviä.
Kävin lukioikäisenä kerran pari viikossa katsomassa äitini tätiä Tampereelle Koukkuniemen vanhainkodissa. Vielä 1960-luvun alussa vanhempi väki toivoi, ettei koskaan joutuisi vaivaistalolle. Nykykäsityksen mukaan hyväkuntoiset vanhukset asustivat omissa huoneissaan ja heillä oli monenlaista yhteistä tekemistä. Mielikuva kaikessa rauhassa keinutuolissa istuvista mummuista ja papoista piirtyi mieleen. Heillä ei ollut kiirettä mihinkään eikä pakollisia velvotteita. Ruokapöytään piti mennä aikataulun mukaisesti. Sairauksista ei nuorille puhuttu, joten siitä puolesta en paljon tiennyt.
En nyt ihan vielä ole siinä iässä että olisin edes 1960-luvulla kalvennut vanhainkotiin, mutta paljon ei puutu. Minut on ”aivopesty” pitämään huolta siitä että säilytän toimintakykyni mahdollisimman pitkään. Eli syön terveellisesti, harrastan monipuolista liikuntaa, pidän huolta sosiaalisista suhteista, osallistun kulttuuri-rientoihin, harjaannutan muistiani. Ohjeita ja neuvoja on lähes loputtomiin.
Ajankäyttötutkimusten mukaan yli 64-vuotiaan aika kuluu kotitöissä, ystävien ja sukulaisten tapaamisessa, harrastuksissa ja liikuntariennoissa. Tilastojen mukaan televisiota katsotaan 3-4 tuntia päivässä, lehtiä luetaan toista tuntia ja radiota kuunnellaan tuntikaupalla. Somessa ei vanha väki kovin paljon vietä aikaansa.
Todellisuus on toisenlainen. Ilman tutkimusta tiedän että minulta menee joka päivä aikaa rutkasti facebook-viestien lukemiseen, netistä löytyy mielenkiintoisia asioita ja sähköpostitkin pitää kahlata läpi. Ei siellä somessa ole pakko olla mukana, sanoo moni. Mutta sieltä saa myös elämäänsä monenlaista uutta tietoa, tietoa tapahtumista ja pysyy ajan hermolla keikanlaisista ilmiöistä.
Nythän on hallitusohjelmaa myöten todettu että näinä ankeina aikoina kulttuurin harrastaminen on elintärkeää. Niinpä vietän sometonta aikaa kesällä taidenäyttelyissä – Mänttään on ainakin pakko päästä, kesäteatterissa ja saattaapa matkan varrella osuva muutama musiikkijuttukin.
Jos on kuutena kesänä käynyt Heinolan kesäteatterissa, on sinne pakko mennä nytkin. Ulkomaalainen –näytelmässä saa tekijöiden mukaan nauraa muukalaisvihalle ja erilaisuuden pelolle. Mukana Anu Sinisalo, Ulla Tapaninen, Taisto Oksanen ja Pari Pehkonen.
Suomenlinnan kesäteatterin Choderlos de Laclosin Valheet ja Viettelijät kuvaa Ranskan aateliston rappiota. Näytelmän on dramatisoinut ja ohjannut Juha Kukkonen. Rooleissa mm. Minna Suuronen ja Antti Virmavirta.
Aion matkata syntymäkaupunkiini ja mennä Pyynikin kesäteatteriin, jossa liikutaan tänä kesänä maalaismaisemissa. Avioliittosimulaattorissa eletään Länsi–Suomen maaseudulla. Maatilaa pyörittää ahkera mutta vähäsanainen Jussi ja hänen hiljaiset sukulaisensa: isä, setä ja pikkuveli. Mikä muuttuu, kun Jussin morsiankokelas, vilkas ja lörppö itäsuomalainen Aino tulee kuukaudeksi harjoittelemaan maalaiselämää. Mukana Esko Roine, Eija Vilpas, Tom Lindholm, Mari Turunen, Ville Majamaa ja Samuli Muje. Näytelmän ohjaa Tommi Auvinen.
Kesällä on hauska mennä yhdessä lastenlasten kanssa kesäteatteriin. Suosikkejani ovat Turun Vartiovuori ja Tampereen Komediateatteri. Tampereella musiikkinäytelmä Ihmemaa Ozissa seikkaillaan Smaragdikaupungissa Velhon, Variksenpelättiminen, Leijonan ja Peltimiehen seurassa.
Turun kesäteatterissa Vartiovuorella on myös seikkailut mielessä. Aarresaarella on luvassa miekkoja, musketteja, suolavettä, viidakon vaaroja ja merten hurjimuksia. On puhuva papukaija ja kolikoiden kilinää.
Lähiseudultakin löytyy hyvää katsottavaa. Tikkurilassa Vantaalla Kotiseutula Påkaksessa viihdyttää pieniä ja suuriakin katsoja Risto Räppääjä ja pakastaja-Elvi. Vantaan näyttämön kesäesitys on iki-ihana Viulusoittaja katolla.
Leena-Maija Tuominen