Talous nilkuttaa – Pääkirjoitus
Suomen talous yskii ja nilkuttaa pahasti. Talouskasvu on ollut viime vuodet miinusmerkkistä ja bruttokansantuote on romahtanut verrattuna moniin muihin Euroopan maihin. Samaan aikaan keskimääräinen ansiotaso on kuitenkin noussut, mikä kertoo eriarvoisuuden kasvusta ja julkisen sektorin palkkamenojen lisääntymisestä.
Kun kuluttajahinnat ovat verojen kiristyessä ja palvelujen kallistuessa jatkaneet nousuaan nopeammin kuin muualla Euroopassa, on lopputuloksena kestämätön alijäämä. BKT:n laskiessa ei veroja saada riittävästi kerättyä ja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon ei riitä enää rahaa.
Aiemmin alijäämää on paikattu devalvoimalla ja vientiponnisteluja lisäämällä. Nyt devalvointi ei enää onnistu ja vienti on yksipuolistunut. Suomi ei tuota enää oleellisia kulutustavaroita tai teknolgiaa. Olemme palanneet ’Suomi elää metsästä’ -aikakaudelle ja viemme pääasiassa puuteollisuuden raaka-aineita, puujalosteita ja erilaisia koneita ja laitteita. Näillä ei pitkälle pötkitä, ellei talous lähde muualla reippaaseen nousuun, jolloin investoinnitkin lisääntyisivät.
Kaikki edellä mainittu tietää työttömyyden nousua. Koska maamme koulutusaste on korkea, tarkoittaa se myös sitä, että korkeakoulutettujen työllisyytilanne heikkenee, etenkin julkisella sektorilla hallituksen leikatessa koulujen ja virastojen budjeteista.
Mistä tämä kaikki johtuu, miksi olemme pahimmassa painanteessa sitten 90-luvun? Mielestäni tilanne kertoo toisaalta eurojärjestelmän toimimattomuudesta. Mallioppilaana joudumme kärsimään heikosta eurosta, kun vielä suurempia virheitä tehneet taloudet pääsevät nuhteilla. Toisaalta menetimme Nokian ja suomalaiset vientiyritykset ovat siirtyneet ulkomaille ja ulkomaiseen omistukseen. Venäjän kauppa on jäissä sanktioista ja öljyn heikosta hinnasta johtuen. Euro on kriisissä.
Emme voi tietystikään syyttää vain euroa, sillä olisimmme ilman euroakin kriisissä, eikä devalvointi olisi kuin hetkellinen ratkaisu. Suomen ongelma on liian suureksi paisunut julkinen sektori sekä vientituotteiden ja -yritysten vähyys. On selvää, että globalisaatiolla on tässä oma merkityksensä. Suomen hallituksella ei kuitenkaan ole muuta vaihtoehtoa kuin rangaista kansalaisiaan, korottaa veroja ja leikata palveluita. Olemme kierteessä, josta ei ole helppoa ulospääsyä.
Miten tämä vaikuttaa meihin kaarelalaisiin? Ostovoiman heikentyessä heikentyvät myös palvelut. Yritysten määrä, koko ja työllistävä vaikutus pienenevät. Palvelut keskittyvät sivukulujen vuoksi kauppakeskuksiin ja marketteihin, jotka voivat kilpailla volyymilla. Kivijalkakaupat katoavat. Lähiöiden palvelurakenne köyhtyy ja yksipuolistuu. Ostamme mieluummin jättiliikkeestä halvalla huonoa kuin pikkukaupasta vähän kalliimmalla laadukasta. Tämä ei voi olla vaikuttamatta asuinalueiden yleiseen viihtyvyyteen.
Olisi kaikkien suomalaisten intressissä, että yrittämisestä ja palkkaamisesta tehtäisiin helpompaa ja halvempaa. Tällä hetkellä palvelutuotteiden hinnoista suurin osa on veroja ja palkan sivukuluja. Jotta itsensä työllistäminen helpottuisi ja olisi riskittömämpää, pitäisi pienyritysten arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa ja alarajahuojennuksen kattoa nostaa huomattavasti.
Hallitus on asiaan puuttunut, mutta riittämättömästi. Ensi vuoden alusta arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa nostetaan 8 500 eurosta 10 000 euroon. Muutos on kuitenkin erittäin pieni. Vastaavasti liukuvan alarajahuojennuksen kattoa nostetaan 22 500 eurosta 30 000 euroon. Hyöty tästäkin on minimaalinen. Jopa Virossa arvonlisäverovelvollisuuden alaraja on 15 000 euroa, Iso-Britanniasa lähes 120 000 euroa. Suomi on totaalinen takapajula EU:n ALV-asioissa.
Jotta työtön voisi työllistää itse itsensä yrittäjänä kannattavasti ja minimaalisin riskein, eikä olisi taakaksi valtiolle, pitäisi arvonlisäverovelvollisuuden alarajan olla Suomessa noin 20 000 euroa. Vastaavasti liukuvaa alarajahuojennuksen kattoa pitäisi nostaa ainakin 70 000 euroon, mikä alentaisi yhden ihmisen yrityksen palkkauskynnystä tai tekisi pienen perheyrityksen toiminnasta järkevää ja kannattavaa.
Emme elä enää suurten tehtaiden ja työläismassojen Suomessa. Jos valtio ei itse pysty luomaan työpaikkoja, antakoon se ihmisten luoda ne. Suomi saadaan nousuun vain yrittämällä, ideoimalla ja uusia palveluja tuottamalla. On valtion tehtävä laatia pienyrittämiselle järkevät puitteet. Pienyrittäjien ostokyvyn kasvu taas toisi lisää veroja ja loisi siten hyvinvointia koko yhteiskunnalle.
Jauri Varvikko
päätoimittaja