Tyhjä katiska – Majavan matkassa
Olin väärässä, kun epäilin, että Kannelmäestä tulee tylsä paikka kun vanha ostari tuhotaan. Vielä mitä. Kyllä elämä aina voittaa ja uudet vehreät versot nousevat esiin raunioista. Yleensä Kannelmäki on ollut tunnettu siitä, että siellä ryöstetään, raiskataan, työnnetään ihmisiä junan alle, ammutaan jne… Nyt Kannelmäki on kuitenkin noussut uuteen tietoisuuteen jopa kansainvälisesti. Tänne on perustettu seksinukkebordelli.
Tällä kulttuuriteolla on ratkaistu monta ongelmaa. Peräkamarin poikien parisuhdeongelmat on ratkaistu. Väestönkasvun ongelmat niin ikään. Nämä miituu-vouhotuksetkin poistuvat.
Kriittiset tahot, he jotka kaikesta naukuvat, väittävät, että tässä halvennetaan jotain määrittelemätöntä tahoa.Tuskin näin on, koska ei tämä nyt niin hirveän halpaakaan ole. Sata euroa tunnilta se ilo maksaa. No halvempaa se kuitenkin on kuin niin sanottujen Kaamasen tien ukkojen turha seikkailu taksiautoilla kapakasta toiseen. Lopputuloksena näillä ukoilla on aina tyhjän katiskan nosto, hukkareissu. Se se vasta kallista onkin.
No, iloisempiin asioihin. Voin kuvitella, että Donald Trumpilla on hauskaa ainakin omassa mielessään, kun hän naureskelee naama punaisena ihmisten hölmöyttä. Olisi jo syytä vihdoin huomata, että kyseessä on suuren luokan humoristi, joka nauttii tästä presidentin roolistaan. Hän lähti kisaan leikkimielellä eikä uskonut koskaan voittavansa. Niin kun sitten kävi, niin hän varmastikin ajatteli kuten se entinen haitaristi, joka kellahti kännissä taksin ovesta iltamapaikan oven eteen.
Järjestysmiehen ihmetellessä että kuinkas sitä nyt noin niin haitaristi totesi että itsehän tilasitte… Trump varmaan mietti myös, että itsehän äänestitte… Nyt alkaa vaikuttaa hieman siltä, ettei hän enää oikein viihdy hommassaan vaan haluaa takaisin entisiin puuhiinsa, rahaa kun on. Hän tuntuu tehtailevan kaikenlaisia skandaaleita kuin liukuhihnalta… kyllähän ne kohta hermostuvat ja antavat potkut. Näyttävästi vaan lyödään rukkaset naulaan ja lähdetään jatkamaan kinkereitä sinne Moskovan loistohotellin sviittiin… elämä on lyhyt… Tämä homma on nähty.
Diktaattorit eivät ole kovinkaan kiinnostuneita siitä, mitä oikeuksia heillä perustuslain mukaan on. He tekevät kuten itse hyväksi näkevät. He ovat yleensä ihmisiä, joista luetaan historiankirjoissa vielä vuosisatojen ja miksei tuhansienkin vuosien kuluttua. Uskoisin, että Trump tulee jäämään jo näilläkin näytöillä jonkinlaiseksi esimerkkitapaukseksi.
Keitähän muita mahtaa ajastamme jäädä elämään historiassa? Aatu ja Joe-setä tietysti, ehkäpä Saddam, Gaddafi ja Berlusconi. Erdogan vaikuttaa myös terhakalta ukolta.
Ruotsilla on ollut historiassaan aikaansaapia kuninkaita. Nyt saattaisi olla Kaarle XII:sta tapaisella ukolla töitä. Ruotsin asevelvollisuus on lopetettu, kodinturvamiehet eli Hemvärn tuskin pystyy palauttamaan rauhaa. Meidän asiamme ovat kunnossa kaikin puolin. Oli yllätys kuulla, kun Gustav Hägglund kertoi haastattelussaan, että Suomella on oikeasti Euroopan parhaiten toimivat puolustusvoimat ja luja kannatus maanpuolustukseen. Saamme olla aika rauhassa.
No nyt kun Kannelmäen ja Trumpin asiat on käsitelty, mitä toiveita ja lupauksia tulevalle vuodelle ja mikseipä koko jatkolle itselläni on? Joskus tulen miettineeksi, olenko mahdollisesti täydellisen mölö pösilö, kun vielä jotain tässä elämässä tavoittelen. Täytän helmikuun lopussa 77 vuotta, ei se kyllä siltä tunnu. Mikään ei vaivaa jos ei ota lukuun itse hankittuja hedekkejä. Nekin menevät lepäilemällä ohi.
Olisipa jatkossa nyt edes näinkin. Asiani ovat koko lailla kunnossa, sen pahempia vihamiehiäkään en tiedä olevan. Kaikkea on melko kohtuullisesti, kirjoja ehkä kuitenkin liikaa. En raaski luopua niistä, koska pidän hyvistä kirjoista, joiden kanssa olen ikäni elänyt. Tulevat polvet eivät kirjoja arvosta. En edes halua tietää, mitä kirjoilleni tai LP-levyilleni tapahtuu sitten joskus…
Joskus mietin, kuinka vaikeaa luopuminen on niillä ihmisillä, jotka ovat satsanneet omaisuuden liialliseen kartuttamiseen. Vaikeaa tulee heillä olemaan. Ihailen karjalaisia, jotka joutuivat jättämään niin kartanot, sahat ja myllyt taakseen, jopa sen pöydällä soivan sirmakankin, he toivat mukanaan tärkeimmät asiat, elämänuskon ja iloisen mielen. Tästäkin syystä viihdyn karjalaisten sakissa.
Olen aika tyytyväinen tähänastiseen elämääni. Virheitä on tehty ja virheet on pyritty korjaamaan. Toivon, etten pilaa hyvää oloani epärealistisilla hankkeilla. Toivon, että pääsisin pakkomielteistäni ja ymmärtäisin realiteetit. Tässäpä tätä nyt aluksi …
Heikki Majava