Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Jokaiseen videoon kuuluu osio parhaimmat mokat. Näyttelijä sekoaa sanoissaan tai purskahtaa nauruun kesken vuorosanojen ja kaikilla on hauskaa. Etsitäänpä nyt parhaimmat mokat satavuotiselta itsenäisyyden taipaleelta.
Mokat leikataan silotellusta versiosta pois samalla kun Suomi-kuva kiillotetaan itsenäisyyden kunniaksi.

Nämä eivät ole mokia
Useat mokina pidetyt tapahtumat eivät ole itse asiassa mokia. Sisällissota ja talvisota eivät olleet mokia, siinä mielessä, että vaihtoehtoja ei jäänyt. Kun ruoka loppuu, sisällissota alkaa. Toisaalta jos olisimme luovuttaneet Hangon talvisotaa välttääksemme, se ei olisi pelastanut meitä, päinvastoin, tehnyt puolustautumisen mahdottomaksi.
Jatkosodan syttymisestä on puhuttu Suur-Suomen luomisena, jollaisen yrittäminen olisikin megaluokan moka. Tosiasiassa Suomi oli kaiken aikaa demokratia, jossa hallitus päätti sodasta ja rauhasta. Maalaisliittolaiset ja sosialidemokraattiset päättäjämme eivät koskaan lähteneet luomaan Suur-Suomea. On aiheetonta itseruoskintaa väittää lähteneemme sotaseikkailuun. Länsivallat jättivät meidät oman onnemme nojaan, ja pelkästään ruokahuollon takia meidän oli tukeuduttava Saksaan. Jatkosodan syttymisen ratkaisi se, että Neuvostoliitto pommitti kaupunkejamme ja pääministeri Rangell totesi meidän olevan sodassa, kolme päivää Saksan aloitettua hyökkäyksensä. Emme osallistuneet yllätyshyökkäykseen.

Parhaat mokat: Pyysimme Saksalta apua
Itsenäistyäksemme pyysimme saksalaisilta apua. Samalla luovutimme itsenäisyytemme pois vastineeksi avusta. Hyvää oli se, että sisällissota loppui lyhyeen sodan ammattilaisten otteessa. Kuularuiskut olisivat jauhaneet ihmislihaa pitkään ilman saksalaisten väliintuloa. Raudun taistelun tapaisilta joukkoteurastuksilta vältyttiin muualla.
Saksalaisten hävittyä maailmansodan vältyimme velan takaisinmaksusta, joutumasta Saksan vasallivaltioksi. Moukan tuurilla saatiin itsenäisyys takaisin, ilman että edes käsitettiin että se menetettiin jo alkumetreillä.

Emme varustautuneet talvisotaan
Ainoa puolue, joka ennen talvisotaa johdonmukaisesti vaati varustautumista sodan varalle, oli marginaalinen IKL. Kokoomukselle oli tärkeää ettei velkaannuta tippaakaan, vaikka taloudellinen tilanne oli hyvin vahva 30-luvun lopulla. Ruotsalaiset halusivat kaiken satsattavaksi olympialaisten suorituspaikkoihin. Sosialistit halusivat sosiaalimenojen kasvattamista, ei sotilasmenojen. Maalaisliitolle tärkeintä oli mollata IKL:ää.
Betoni käytettiin Helsingissä stadionien rakentamiseen, ei bunkkereihin tai panssariesteisiin Kannaksella. Kenraalit riitelivät keskenään asetyypeistä, eikä tilauksia saatu tehtyä. Sotavoimamme eivät olleet varautuneet sotaan edes housuilla ja henkseleillä.

Yhdentyminen Eurooppaan
Yhdentymistä ei voi pitää mokana, koskapa suomalaiset ovat sitä halunneet. Käytännön tasolla se on ollut täynnä megaluokan mokia. Ihmiset eivät vieläkään käsitä, että itsenäisyys meni tässä samalla tavoin kuin saksalaisten kanssa vuonna 1918. Lehdistö, vallan vahtikoirat toimivat lammaskoirina, joilla äänestäjät ajettiin kyllä-aitaukseen. Vastustavat äänet vaimennettiin isojen lehtien ”herrasmiessopimuksella”, joten kansalaiskeskustelua ei syntynyt jäsenyydestä. Saati sen ehdoista, liityimme hyvin heikoilla ehdoilla.

ETA-sopimukseen liittyminen
Pölvästimme pylväsnavetassa ihmettelivät että onkohan tämä ETA joku tulliliitto, kun tähän pitää liittyä. Kansanedustajilla ei ollut mitään käsitystä siitä, että tällä päätöksellä kaikki lakimme muuttuivat toissijaiseksi EU-lainsäädäntöön nähden. Saimme 60 000 sivua uutta velvoittavaa lainsäädäntöä. Pieninkin liite EU-lainsäädännössä ohittaa perustuslakimme. Se että tässä tapahtui maanpetos, perustuslain rikkominen, ei ole valjennut vieläkään porukoille, ei herroille eikä narreille.

EU-sopimukseen ja euroon liittyminen
Ihmiset eivät kuulemma tienneet, että samalla kun EU:sta päätettiin, päätettiin myös liittyä eurojärjestelmään. Tämä EMU, kumma lintu, oli European Monetary Union, eli eurojärjestelmä. Sen tähden euroon voitiin myöhemmin liittyä pelkällä hallituksen ilmoituksella, kun olimme jo sitoutuneet EU:hun myös euron osalta, vaikka emme sitä kansanäänestyksen aikaan tienneetkään.
Euroon liittyminen ei ollut suinkaan mikään valintakysymys, vaan liittyminen oli EU-maille pakollista. Ruotsi pääsi eroon eurojärjestelmästä selostettuaan ettei heidän perustuslakinsa salli siihen liittymistä. Ei olisi meidänkään perustuslakimme sitä sallinut. Päättäjämme eivät antaneet sen häiritä, olimme luvanneet muuttaa järjestelmämme euro-yhteensopivaksi ja vaikka muutoksia ei tehtykään, mies ei sanojaan syö ja niin liityttiin.

Vahva markka
Tyhmä voisi kysyä, miksi markkamme piti olla niin vahva. Niinpä. Jos markka olisi vastannut sen todellista arvoa, korkotaso ei olisi huidellut kymmenen ja kahdenkymmenen prosentin välillä. Oikea termi onkin keinotekoisesti yliarvostettu markka. Sitä piti yliarvostaa, antaa kilpailuetua ulkolaisille toimijoille, jottei talous olisi ylikuumentunut. Kumminkin talous kuumentui osittain yliarvostuksen johdosta. Rahaa tyrkytettiin suomalaisille korkean koron houkuttelemana. Maaliskuussa 1989 selvisi, että päättäjät eivät ole edes samalla kartalla kuin todellisuus, kun Liikasen esittelemä, Koiviston fundeeraama ja Kullbergin siunaama 4%:n revalvaatio tehtiin.
Jos markka olisi ollut oikeasti vahva tai vakaa, korot olisivat tietenkin olleet alhaisia, kuten Sveitsissä, missä maanosan vahvin valuutta pitää korkotason hyvin alhaisena.

Pankkikriisi
Jo varhain päättäjämme, siis se yksi joka määräsi tuolloin valtiosäännön mukaan ulkosuhteistamme ja joka oli yhdentymisen pääarkkitehti, fundeerasi ratkaisua siihen, miten pankkimme pääsisivät sellaiseen kuntoon jota yhdentyminen edellytti. 8%:n vakavaraisuus oli vaatimuksena, ja pankkimme eivät olleet lähelläkään tuota. Säästöpankkimme olivat kroonisesti alle 2%:n eivätkä liikepankkimmekaan yltäneet niiltä vaadittuun 4%:n vakavaraisuuteen todellisuudessa. Yksityispankkimme olivat tuhlanneet kaiken tienaamansa pankkikilpailuun ja pankkipalatsien rakentamiseen. Vuosina 1989-1990 alkoi kaatua niskaan myös höllällä kädellä myönnetyt luotot. Vaikkapa Ilkka Kylävaaralle, ilman ainuttakaan järkevää bisnesideaa tai vakuutta, oli myönnetty 40 miljoonan edestä luottoa.
Arvelen, että presidentti Koivisto on halunnut Eurooppaan vaikka raamit kaulassa. Delorsin Uusi Eurooppa on ollut demareiden räätälöimä unelma, ja kenties Koivisto itsekin on osallistunut keskustelijana sen suunnitteluun. Kun tilaisuus liittymiseen tuli, keinoja ei kaihdettu ja niinpä määräaikana pankkimme olivat kuin olivatkin yhdentymisen edellyttämässä kunnossa. Tosin asiakkaidensa, suomalaisten yrittäjien, pankkijärjestelmän ja lainmukaisuuden kustannuksella.
Joku voi kuvitella, että silloiset valuuttakorilainat olivat ulkomaisia lainoja, mutta eivät ne olleet. Ne olivat kotimaisia lainoja joihin määriteltiin takaisinmaksu ulkomaan valuutan määräisinä. Muoto otettiin kansainvälisestä pankkivekselistä, vaikka vekselit kirjoitettiin pankkikonttoreissa. Tähän määrämuotoiseen asiakirjaan ei voi kansainvälisen lain mukaan tehdä yksipuolisia muutoksia, mutta Suomi on erilainen maa. Täällä velkapapereita niputettiin ja siirreltiin pankista pankkiin ilman että velallisilla tai takaajilla oli aavistustakaan kuka heitä kulloinkin velkoo.
Olisi ollut sellainenkin mahdollisuus että rapakuntoinen pankki saneeraa ja jatkaa toimintaansa, kunnes se ajan kanssa pääsee tolpilleen. Tätä vaihtoehtoa ei käytetty, terveitäkin pankinosia ajettiin alas ja fuusioitiin jotta päästiin loppujen kanssa tuohon korkeaan vakavaraisuusvaatimukseen. Kaikki vähäarvoinen siirrettiin roskapankkiin, ja jakajapankit saivat parhaat osat noin 10 mrd markan alennuksella (Prepulan arvio).
Pankkikriisin aiheuttamista ja sen jatkohoitoa voi mielestäni pitää isoimpana mokana itsenäisyytemme aikana. Tosin, miten sen ottaa, jos yhdentyminen on oikeusjärjestystä tärkeämpää niin antaa palaa vaan. Kenties tässä on parasta se, että pääsimme näillä keinoin EU:n ”ytimeen”.

Ja loppua ei näy
Työttömyysjärjestelmän uudistus joka jäi 90-luvulla kesken, luopuminen puolustuskyvylle keskeisistä miinoista, jatkuva velkaantuminen, Kreikan tukeminen, sote-uudistus, digiloikka allikkoon, ihmisestä johtumattoman ilmastonmuutoksen (hiilidioksidin pitoisuus on pieni ja se on vähätehoista) idioottimaiset estämistoimet, hallitsematon maahanmuutto, yhteiset vastuut Euroopan kanssa, eihän näille vanhoille ja uusille mokille lopulta voi kuin nauraa.

Esko Karinen

Lähde liittymissopimusten osalta: jormajaakkola.fi, myös Karjalan kuvalehti 1, 2 ja 3/2017