Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Maassamme on käyty viimeisenä parina viikkona poleemista keskustelua Kaipolan paperitehtaan sulkemisesta. Kyseessä on UPM:n päätös lopettaa sanomalehtipaperin valmistus Suomessa, mikä johtaa 450 työpaikan menettämiseen.

Yhteiskunnallisesti päätös on merkittävä, sillä paperinvalmistus on ollut suuri tekijä suomalaisessa teollisuudessa. UPM:n perusteita ei voi kuitenkaan ohittaa. Vaikka Suomessa luetaan eniten maailmassa sanomalehtiä, on paperin kokonaiskulutus pientä verrattuna tehtaan tuotantokapasiteettiin.

Kyse on siis globaalista markkinasta, jolla on ylituotantoa. Vastaavasti tuotantokulut Suomessa ovat monia muita maita korkeammat. UPM:n päätös perustuu pitkän jakson odotuksiin. Ne eivät valitettavasti ole suotuisat, sillä sanomalehtiä painetaan ja luetaan niin meillä kuin maailmalla entistä vähemmän kaiken informaation siirtyessä sähköiseksi.

Uutislehdet ovat joutuneet antautumaan sähköisille, nopealla aikataululla lukijoiden saataville tuleville someuutisille. Ilmoitusmarkkinat ja tilaajakannat ovat kutistuneet ja vieneet ison osan lehtien tulosta. Se on johtanut sivu- ja painosmäärien putoamiseen.

Tanotorvikin on saanut kritiikkiä siitä, että lehden sivumäärä on pudonnut. Tämä ei johdu siitä, etteikö uutisia tai jutunaiheita riittäisi, vaan siitä, että sanomalehtimarkkinat ovat olleet myllerryksessä useita vuosia. Sanomalehtien kannattavuus on pudonnut kuin lehmänhäntä.

Jos Tanotorvessa oli 20 vuotta sitten keskimäärin 16-24 sivua, joudutaan sitä nyt tekemään 8-16 sivuisena. Jotta lehti olisi yhä ilmoittajille kiinnostava media ja tavoittaisi mahdollisimman suuren lukijakunnan, on painosmäärä pidetty kuitenkin lähes samansuuruisena läpi vuodet.

Toinen merkittävä tekijä on pienten kivijalkayritysten katoaminen lähiöistä ja maakunnista. Kaikki palvelut keskittyvät kauppakeskuksiin ja suurien ketjujen käsiin, jotka kykenevät keskittämään markkinointinsa valtakunnallisiin somekanaviin, televisioon tai omiin mainosjulkaisuihin. Pienyritysten kannalta paikallislehtien katoaminen on näivettävä tekijä, sillä yrittäjien kyky tavoittaa uusia asiakkaita pienenee.

Sanomalehdet sinnettelevät yhä, mutta ne ovat liikevaihdon pudotessa joutuneet tiukentamaan kulurakennettaan. Toimitusten koko on pienentynyt ja työnjako yksipuolistunut. Jos ennen jokaiseen tehtävään on ollut oma tekijänsä, niin nykyisin samat ihmiset tekevät kaikkia töitä. Minäkin tomitan, valokuvaan, taitan, laskutan ja hoidan reskontraa. Kaukana ovat ne ajat, kun Tanotorvi ylläpiti toimitusta, tilasi maksullisia juttuja, käytti ulkopuolista valokuvaajaa, tuotti lehden taiton latomossa ja maksoi palkkaa täysipäiväiselle sihteerille.

Kun markkinat muuttuvat ja kapenevat, muuttuu koko bisneksen rakenne. Kasvupotentiaalia ei ole, mistä johtuen sanomalehtipainojen määrä on jatkuvasti pudonnut. Jos Suomessa oli 20 vuotta sitten 1300 painoalan firmaa, on niistä jäljellä enää reilu puolet. Kun sanomalehtipainaminen vähenee, vähenee myös sanomalehtipaperin kulutus, mikä pakottaa paperintuottajat tekemään sen mukaisia päätöksiä.

Pitkällä tähtäimellä kyse ei ole vain paperista, vaan siitä, että kaikki tuotantoteollisuus keskittyy yhä suuremmille yrityksille, yhä suurempiin yksiköihin ja halvemman kustannusluokan maihin. Paikallinen ja perinteinen tuotanto katoaa ja johtaa kuluttajien valinnanvaran vähenemiseen.

Pääkaupunkiseudun vetovoima ei ole vielä kadonnut, mutta muualla maassa kuntien palvelurakenne yksipuolistuu, heikkenee ja yritykset katoavat. Tämä näkyy tyhjinä liikehuoneistoina ja teollisuusrakennuksina, korjaamatta ja myymättä jääneinä taloina, ihmisten pakona suuriin kaupunkeihin ja niiden asuinlokeroihin.

Joku voisi kysyä, onko somen ulkopuolella kohta enää elämää? Kyllä on, mutta tuotannon vähetessä ja palveluiden muuttuessa sähköisiksi, koko yhteiskuntarakenteemme on murroksessa. Yritysten investoinnit kasvualueiden ulkopuolelle vähenevät. On mahdoton yhtälö, että valtio ylläpitäisi kuntia ja kansaa ilman kassavirtaa ja verotuloja.

Helsingin lähiöt ovat monessa mielessä pieniä kuntia. Väestömääriltään jopa pienten kaupunkien kokoisia. Siinä kun valtio on pakotettu investoimaan kuntiin, on kaupunki pakotettu investoimaan lähiöhin. Ulkopuolisten toimijoiden vastuun kasvaessa häviää kuitenkin paikallinen päätösvalta ja se keskittyy yhä harvempien käsiin. Asukkaista tulee ulkoisista tekijöistä ja niiden mielivallasta riippuvaisia. Tendenssi on huolestuttava, koska se rajaa kansalaisten itsemääräämisoikeutta ja vapautta.

Jauri Varvikko
jauri.varvikko@eepinen.fi