Kaikkien aikojen sää – Toisinajattelija
Poikkeuksellisia säitä on koettu Euroopassa. Ja Meksikossa, Uruguayssa ja Argentiinassa myös.
NOAA:n raportin mukaan vuosi 2017 oli 138-vuotisen mittaushistorian lämpimin. Tosin gridi, eli mittauspisteiden peitto ei ole ollut tuolloin alkuunkaan kattava mutta kumminkin. Vuosi oli myös auringon 11-vuotisen syklin säteilyltään tehokkain, mutta se on kai eri juttu.
Hiilidioksidipitoisuus on noussut korkeammaksi kuin koskaan, mikä on ymmärrettävää, kun lämpeneminen nopeuttaa lahoamista ja aikaansaa suuremman hiilidioksidipitoisuuden ilmassa.
Ollaan silti tukevasti alle puolen promillen pitoisuudessa, vesihöyryn määrän ollessa meren yllä satakertaisen ja vesihöyryhän (olisi oikeampaa puhua vesikaasusta) on hiilidioksidin veroinen kasvihuonekaasu.
Jos nyt edes kasvihuonekaasusta voi puhua, maapallon ilmasto kun ei ole millään tavoin kasvihuoneen luontoinen. Kasvihuonevertauksen on keksinyt Arrhenius 1800-luvulla, ajalla jolloin avaruudesta ja ilmakehästä ei tiedetty juuri mitään, ja avaruudenkin kuviteltiin koostuvan eetteristä.
Aikaisemmin arvioitiin, että ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos vaikuttaa erityisesti talvien leudontumiseen. Mutta jos kesät lämpenevät (tai yksi kesä lämpenee), sekin voidaan lukea ilmastonmuutoksen syyksi.
Yleensäkin selitys tulee aina jälkikäteen. Olipa kylmää tai lämmintä, se on aina ihmisen aiheuttamaa.
Omasta mielestäni tämän kesän sää osoittaa parhaiten juuri sitä, miten sää on vaikeasti ennustettavaa. Tänä kesänä mannerilmasto vei voiton meri-ilmastosta ja Venäjän korkeapaine voitti Pohjois-Atlantin matalapaineet. Säätila on kompleksinen ja niin monimutkainen, ettei se ole ennustettavissa. Mutta ihmisluontoon kuuluu etsiä lainalaisuuksia sieltäkin missä niitä ei ole.
Hiukan näköalaa voisi antaa satunnaisuuden käsite. Esimerkiksi yksittäisen aallon korkeudelle ei voida laskea maksimia. Yksittäinen aalto voi olla laskennallisesti lähes miten suuri tahansa valtamerillä.
Monen mielestä sellainen lottorivi, joka koostuu numeroista 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7 olisi erittäin harvinainen ja poikkeuksellinen. Tosiasiassa se on yhtä todennäköinen kuin mikä muu tahansa arvonnan tulos.
Vast´ikään on saatu kuulla tiedemiehen ennustuksena että todennäköisenä pidetään erittäin suurta myrskyä. Sellainen kun iskee, sekin voidaan sitten lukea ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen ansioksi.
Tosiasiassa vuosisadan vaihteessa 1800-luvun lopulla Suomeen iski kesäinen hirmumyrsky, joka kaatoi huomattavan osan silloisista puista. Vahingot maalla ja merellä olivat mittavat.
Nyt sellaisen myrskyn iskiessä vahingot olisivat vielä mittavammat, koskapa ollaan rakennettu vesijättömaille, rakennusten tulvavesien hallinta on täysin sähköllä käyvien pumppujen varassa ja kun sähkölinjat katkeilevat, isoja tulvavahinkoja syntyy. On rakennettu väärin, kaatoja rakennuksen suuntaan ja kaupunkien hulevesijärjestelmät ovat täysin riittämättömiä kaatosateita vastaan. Osassa rakennuskantaa hulevesiä on yhdistetty lainvastaisesti viemärijärjestelmään, ja viemäritkin tulvivat yli rankkasateiden aikana. Kun viemärivesi tulee lattialle pytystä, sekin on kai sitten ilmastonmuutoksen syy.
Ennenvanhaan jos torppa oli kivien päällä, se nostettiin niille takaisin eikä salaojista nähty edes unia. Lasivillaa ja muita märkyydestä pilaantuvia rakennusaineita ei ollut vielä keksitty.
Ja mikähän sen 1800-luvun lopun hirmumyrskyn aiheutti? Oliko jo silloin siirrytty tuplapäreiden polttamiseen, oliko pärepihtiin ruvettu laittamaan kaksi pärettä yhden sijasta? Koneiden voiteluun käytettiin vielä valaanrasvaa, ja vasta kokeiltiin, voitaisiinko Bakun avolähteistä nostettavaa mustaa haisevaa mönjää, raakaöljyä, kenties käyttää johonkin.
Nykyinen puhe unissakävelijöistä on rasittavaa, kun unessa kävelevät ne, jotka uskovat ihmisen kaikkivoipaisuuteen, ja kykyyn vaikuttaa johonkin niin mittavaan kuin maapallon säähän, jonkin niin epäuskottavan kuin hiilidioksidin pitoisuuden välityksellä. Tyyppi, joka ensimmäisenä huomasi kohonneet pitoisuudet, mittasi hiilidioksidin pitoisuuksia yhden maailman isoimman tulivuoren rinteellä, Mauna Luassa. Täysin kreisi paikka mitata kaasua, jota tulivuori purkaa sisuksistaan kaiken aikaa.
Mielestäni on hullua, että tiedemiehet ensin sanovat, ettei sääilmiö peilaa muutoksia kasvihuonekaasuissa, mutta eivät kuitenkaan malta olla todistelematta jos jonkinlaisilla aasinsilloilla että siitä kumminkin on kysymys.
Esko Karinen