Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Bernie Sanders, sosialisti, olisi voittanut Trumpin presidentinvaalissa, niin yllättävältä kuin se tuntuukin. Tämän osoittaa useampikin kyselytutkimus. Ikävä kyllä Clinton kiilasi demokraattien ehdokkaaksi, vaikka Clintonin klaaniin oli jo täysin kyllästytty ja sillä ei ollut samanlaista vetoa äänestäjiin. Tiedettiin, että monia pettymyksiä aiheuttanut Obaman linja olisi vain jatkunut ja rahaeliitin ote maasta lujittunut. Sanders olisi voittanut vaikka sosialisti on haukkumasana ja arvostus alimpia mahdollisia USA:ssa.

Bernie ryhtyi politiikkaan Vermontissa. Koulutus Chicagossa, jossa Bernie kouriintuntuvasti koki poliisin väkivallan ja puolueellisuuden ihmisoikeustaisteluissa ja Vietnamin sotaa vastustettaessa. Lapsuuden Bernie vietti Brooklynissä, New Yorkissa.

Bernie ei ole demokraatti, vaan sitoutumaton. Käytännön tasolla hänet on kongressiedustajana ja senaattorina sulautettu demokraattiseen apparaattiin. Vailla sitoutumista ei voisi toimia USA:n järjestelmässä.

Kannukset ja hyvän maineensa hän hankki paikallispoliitikkona, jossa hän löi vasten kaikkia odotuksia järjestäytyneet ehdokkaat. Valttina oli se, että Bernie todella välitti asukkaista ja pyrki parantamaan oloja.

Ongelmat
Pienen kansalaisen asema on kurjistunut USAssa jo pitkään. Palkat matavat, kustannukset ovat taivaissa. Rikkaan eliitin tulot ovat nousseet räjähdysmäisesti, mutta murusia ei ole varissut alaspäin.

Nyt eniten ansaitseva prosentin kymmenesosa ansaitsee enemmän kuin 90% kansasta. Miesten ansiot eivät ole nousseet, vuosiansioiden ostovoima on 2144 dollaria pienempi kuin 43 vuotta sitten. Japanilaisilla ajatellaan olevan pitkät työpäivät, mutta amerikkalaisilla on pidemmät. Keskityöaika on 47 tuntia viikossa, monilla pidempi. Vuosiloma on minipituinen, sairausajalta ei saa palkkaa. Monien on tehtävä useampaa työtä pärjätäkseen. Virallinen työttömyysluku on matala, mutta todellisuudessa kaksinkertainen, sillä osa-aikaisia ei lueta työttömiksi, eikä sellaisia jotka ovat luopuneet työn hausta eikä myöskään jos paikkakunnalla ei ole avoimia työpaikkoja.

Tärkeää olisi saada sairausvakuutus, mutta monilla ei ole. Vakuutus edellyttää isoja omavastuuosuuksia, vakuutus on tiukkaan rajattu ja ylimenevän joutuu itse maksamaan. Sairausvakuutus on kallis, ja nyt periaatteessa pakollinen. Hillary Clinton on tehdyn sairausvakuutusuudistuksen takana, ja se ei taatusti tyydytä ketään.

Nyt USA on ainoa hyvinvointivaltio missä on ihmisiä, joilla ei ole lainkaan pääsyä terveydenhoitoon. Lapsikuolleisuus on kehitysmaiden tasolla, ja synnytyksen jälkeinen loma jää viikkoon tai kahteen.
Erittäin huolestuttava on lääketehtaiden valta. Lääkkeiden hinnoittelu on vapaata ja sama lääke voi olla kymmenen kertaa halvempi Kanadassa. Tilanteeseen ei kannata odottaa parannusta, sillä lääketehtaat maasuttavat poliitikkoja runsaskätisesti.

USA on heittäytynyt moniin sotiin, mikä on ollut turhaa ja vahingollista.
Yhdysvaltain infrastruktuuri hajoaa käsiin, sillat sortuvat ja saasteista likainen ja hapan vesi irrottaa vesijohtoputkista lyijyä. Kun köyhät juovat vesijohtovettä, se johtaa myrkytyksiin ja lapsien kohdalla oppimisvaikeuksiin.

Miten tähän jouduttiin
Sanders pitää keskeisenä presidentti Bill Clintonin vaalirahauudistuksia, jotka antoivat puhevallan vaalirahoittajille. Ennen vaalirahoitus oli rajoitettua, nyt lähes vapaata. Poliitikoista on tullut oligarkkien edusmiehiä.

Bill Clinton poisti keskeisiä 30-luvun lamakauden jälkeen laadittuja rahamarkkinasääntöjä ja näistä vapautuksista johtui olennaisesti vuoden 2008 rahamarkkinaromahdus.

Tehdyt kauppasopimukset ovat olleet erittäin epäedullisia USAn taloudelle, ja työpaikkoja on menetetty ulkomaille miljoonia. Tässä Trump ja Sanders ovat samoilla linjoilla, menetettyjä työpaikkoja on hankittava takaisin USA:an. Vapaa kauppa merkitsee palkkojen suhteen kilpailua pohjalle ja palvelee vain eliitin etuja. Laittomien, eli paperittomien luomaan työvoimaongelmaan Trumpilla ja Sandersilla onkin sitten aivan erilaiset näkökohdat.

Tavoitteet
Wall streetin, rahaeliitin ja omistavan luokan valtaa poliittisiin päätöksiin on rajoitettava. Esimerkiksi Kochin perheen omaisuus on 82 miljardia dollaria, ja he rahoittavat poliitikkoja enemmän kuin kumpikaan puolue omiaan. Keskimääräinen poliitikko kuluttaa varainhankintaan enemmän aikaa kuin mihinkään muuhun. Poliitikkojen rahoittajia kuunnellaan tarkalla korvalla, kansan tahdon kuuleminen unohtuu.

Omistavan luokan on alettava maksaa veroja, nyt suurituloisimmat eivät sitä juuri tee.

Sanders vastustaa mm. kiinteistöveron korotusta sen tähden että se osuisi tavallisiin ihmisiin. Sanders ei jahtaa rikkaita, vaan superrikkaita ja tarkemmin sanoen haluaisi että nämä alkaisivat maksaa veroja.

Ja tilanne Suomessa
Meidän tilanteemme on kovin erilainen, sikäli että Suomessa ei ole superrikkaita kuin kenties yhden käden sormiin mahtuva määrä ja näiden intressinä tuskin on vaikuttaa Suomen politiikkaan.
Meidän vasemmistomme jahtaa hyvin toimeentulevia tai ylempää keskiluokkaa, mikä on eri asia kuin mitä Sanders, Amerikan sosialisti, tavoittelee.

Maailman superrikkailla on kiinnostusta myös Suomen markkinoihin. Jollemme pidä varaamme, näiden vaikutusvalta kasvaa myös Suomessa ja erityisesti vasemmiston avulla. Tuntuu hyvältä liittoutua pääpaholaisen kanssa jotta saa tehtyä haittaa paikallisille napamiehille.

Sähkönsiirtoverkkomme on jo siirtynyt kansainvälisen rahaeliitin haltuun. TTIP-sopimus olisi ollut huolestuttava askel kohti superrikkaiden kasvavaa vaikutusvaltaa maassamme. EU:n kautta superrikkaiden vaikutusvalta lisääntyy myös Suomessa, EU on amerikkalainen mittatilaustyö, joka lisää heidän vaikutusvaltaansa Euroopassa. Tässä sosialistit ovat olleet suuremmaksi avuksi kuin kansallismieliset konsanaan.

Kaivoslakimme sallii kaivostoiminnan maassamme ilman että maamme hyötyy siitä juuri lainkaan.
Seuraavaksi kansainvälinen rahaeliitti kai saa nimiinsä Suomen järvet ja pohjavedet. Lainsäädäntömme suojaa nykyään puutteellisesti kansallisvarallisuuttamme. Lobbaaminen ei ole tuntematonta Suomessakaan. Pelkään pahoin että Suomen poliittinen järjestelmä on kovin suojaton ulkopuolista vaikutusta vastaan. Ja tämä pätee sekä venäläistä että amerikkalaista vaikuttamista vastaan.

Sokeat pisteet
Demokraattien asenne on alentuva, sinisilmäinen ja hurskasteleva, aivan kuten meidän vassareillamme.
Sanders kuvittelee, että työntekijöiden oikeudet voivat toteutua tilassa, missä hallitsematon maahanmuutto tuo miljoonia laittomia siirtolaisia etelästä.

Sanders on ilmastohenkinen. Muuta ei voisi ollakaan, sillä ilmastonmuutos on olennainen osa USA:n demokraattisen puolueen asialistaa. Yksikään demokraatti ei voi olla puolueessa kannattamatta tätä aatetta.

Trumpin noustua valtaan NASAssakin pääsevät taas ääneen ilmastoskeptikot. On harhaluulo, että NASAn kannanotot johtuisivat tieteestä. Ei, ne johtuvat siitä, kumpi puolue on kulloinkin vallassa. NASA on presidentin alainen virasto. Vastoin propagandista tiedonvälitystämme, tieteen tekijöiden omat kannat ovat hajallaan. Vain harva ilmastotiedemies pitää ilmastonmuutoksen torjumista tärkeämpänä kuin talouden hyvää hoitoa. Suomen päätökset luopua kivihiilen käytöstä ja ajaa alas maailman edistyksellisimmät sähkön ja kaukolämmön yhteistuotantolaitokset ovat ilmastotiedemiesten enemmistön mielestä aivan järjettömiä tekoja.

Ilmastobluffauksessa tiedemiehiin kuitenkin vedotaan. Pitäisi kysyä, miten mikään tiedemies voisi uskoa ihmisen vähäisen toiminnan ohjaavan ilmastoa kun auringossa auringonpilkutkin ovat maapallon kokoisia ja vaikuttavat ilmastoomme paljon enemmän.

Bernie Sanderskin tekee sen yleisen virheen, ettei kiinnitä huomiota mittaluokkiin, eli siihen miten mitätön ihmisen vaikutus on ilmastoon, vähätehoisen kaasun pikkuruisella pitoisuudella, josta vain mitätön osa on ihmisen aiheuttamaa.

Yhteenveto
Yhteenvetona sanoisin, että vaikka meillä politiikassa on liikaakin sosialismia ja ammattiliittojen valtaa, niin USA:n politiikkaan pikku ripaus sosialismia olisi ollut paikallaan.

Esko Karinen

Lähde: Bernie Sanders, Mahdollisuuksien maa