Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Ilmastotiede nojaa käsitykseen, että auringossa ei tapahdu mitään, mikä selittäisi ilmaston muuttumisen.

Aurinkotutkijoilla on tästä eri käsitys, heidän mukaansa aurinko ei ole mikään staattinen kappale, vaan keltainen peto joka on arvaamaton ja syöksee valtavia, erisuuruisia fotonisuihkuja kaikkiin suuntiin. Yksi loviisan ydinvoimalaitos mahtuu pikkulan kokoiselle alueelle ja niitä on päällekkäin tuhansien kilometrien syvyydelle. Aurinko on myös mahtavan kokoinen, suurempi kuin tulemme ajatelleeksi.

Ilmastotiede sanoo, että auringon kokonaissäteilyssä ei tapahdu mainittavia muutoksia, vaikka tavanomainen promillen muutos moninkertaisesti ylittää ihmisen tuottaman energian ja aikaansaa syklisyyttä ilmastoon.

Säteilyn aallonpituuksista ilmastotiede tyytyy toteamaan, että niissä tapahtuu isoja muutoksia. Nämä muutokset ovat merkittäviä ilmastolle aurinkotutkijan mukaan.

Miten kokonaissäteilystä edes viitsitään puhua, kun eri aallonpituudet tuottavat aivan erilaisia vaikutuksia? Vaikutukset eivät ole vertailtavissa.

Seuraavassa lyhyt luettelo aallonpituuksista suurienergisimmistä eli lyhytaaltoisemmista alkaen:

Gammasäteily: Tämän ja tätä vahvemman säteilyn maapallon magneettikenttä onneksi kääntää meistä pois. Tappavaa säteilyä joka etenee vaikeuksitta rakenteiden läpi.

Röntgensäteily: Magneettikentästä huolimatta saamme viidessä päivässä auringosta sen määrän röntgensäteilyä kuin keuhkokuvasta.

UVE: Voi edetä vain tyhjiössä, joten UVE, ekstreemi ultraviolettisäteily lämmittää vain ilmakehän yläosaa. Ja sen se tekee suurella energialla, yksittäiset ilmamolekyylit voivat lämmetä 2000 asteeseen. UVE myös muuttaa yläilmakehän kemiaa. Juuri UVE muuttaa aurinkotutkijan mielestä ilmastoa, kun sen määrä on kasvanut yhdessä auringonpilkkujen kanssa.

UVC: UVC:tä ei esiinny maan pinnalla sillä ilmakehä absorboi sen.

UVB ja UVA: Hajottavat ihon DNA:ta. Toisaalta ihmiskunta on mukautunut sietämään tätä säteilyä. Mahdollistavat rusketuksen ja D-vitamiinin tuotannon ihossa. Kohtuullisen määrän UV-säteilyä arvellaan olevan monella tavoin hyödyllistä iholle ja koko elimistölle.

Näkyvä valo: Näiden aallonpituuksien johdosta näemme auringon paistavan.
Infrapuna-alue: Suurin lämpö tulee tästä säteilystä. Ei pidä kuitenkaan luulla, etteikö muutkin aallonpituudet olisi energiaa joka voi muuttua lämmöksi. Infrapunan voi nähdä punaisena hehkuna.

Mikroaallot ja radioaallot: Nämäkin lämmittävät, joskin ovat jo aallonpituuksien pienienergisimmässä päässä.

Edelläsanottu luettelo osoittanee, että kokonaissäteilystä puhuminen on aika suurpiirteistä puhetta. On myös suuri ero, puhutaanko maanpinnalle tulevasta vai ilmakehään tulevasta säteilystä.

Hiilidioksidi

Hiilidioksidi on molekyyli, joita on hyvin harvassa ilmakehässä, noin joka 2500. molekyyli on hiilidioksidia (pitoisuudella 400 ppm, miljoonasosaa). Infrapunafotonin osuessa molekyyliin, se lähettää fotonin satunnaiseen suuntaan. Tätä tapahtuu vain kapealla kaistalla infrapuna-aallonpituudella. Siten tulevasta auringon säteilystä osa menee takaisin avaruuteen, osa pääsee maapallolle. Sama toiseen suuntaan, osa maapallon suunnasta tulevasta infrapunasäteilystä heijastuu takaisin maapallolle, toinen osa avaruuteen. Hiilidioksidin lämmittävä vaikutus on vähäinen, ja sen teholla ei sulatella jäätiköitä eikä lämmitetä valtameria, eikä sillä saa myöskään aikaan helleaaltoa.

Minkäänlainen asiallinen tutkimus ei myöskään osoita, että hiilidioksidi voisi aiheuttaa sään ääri-ilmiöitä. Miten se sellaista aiheuttaisi? Tällaisen väittäminen on puhdasta pseudotiedettä.

Vertailun vuoksi voisi mainita, että vesihöyry tekee samaa kuin hiilidioksidi, hiukan eri aallonpituudella, ja jopa hieman leveämmällä kaistalla, ja sen pitoisuus voi olla satakertainen hiilidioksidiin verraten meren yllä tropiikissa, ja meillä usein 50-kertainen meri-ilmastossa.

Auringon säteilyn syklit

Auringolla on todettu noin 11-vuotinen sykli, ja kokonaissäteilyn vaihtelut maan pinnalla muuttuilevat noin promillen rajoissa. Tämä syklisyys näkyy hyvin, uusia lämpöennätyksiä syntyy ja poru ilmastonmuutoksesta lisääntyy aina noin 11 vuoden välein.

Nyt on lisäksi todistettu, ja mitä eleganteimmalla tavalla, että auringolla on tämän lisäksi pitkä sykli. Hyvä tutkimustulos eli todistus nimittäin on sellainen, että ratkaisu on yksinkertainen ja se selittää tapahtuneetkin muutokset.

Jo satoja vuosia on kerätty tilastoa auringonpilkuista. Pilkku kuulostaa aika mitättömältä, mutta pilkut ovat kyllä maapallon kokoisia ja isompiakin. Kokonaissäteily ei lisäänny sen tähden että pilkku on muuta aurinkoa viileämpi, toisaalta sitä lyhytaaltoisempaa on sen säteily.

Tutkimusryhmä Zharkova, Shepherd, Popova ja Zharkov Iso-Britanniassa ovat onnistuneet mallintamaan auringon pitkän syklin perustuen tähän auringonpilkkujen muutokseen (tutkimus Valentina Zharkova et al. 2015). Voimakeskittymien siirtyminen auringossa vuoroin voimistaa ja heikentää auringonpilkkujen määrää ja niiden säteilyä.

Auringonpilkkujen sykli kestää 350 – 400 vuotta. Zharkovan ryhmän tutkimus on mielestäni vakava ja merkittävä tieteellinen löytö.
Sen avulla tiedetään, että kun 1600-luvulla pidettiin talvimarkkinoita Thamesin jäällä, kysymys ei ollut anomaliasta, epäsäännöllisyydestä, vaan auringon syklin matalaenergisestä vaiheesta. Tuolloin luisteltiin Hollannin kanavilla, ja Suomessa koettiin tunnetun historiamme kovin nälänhätä, kun neljännes suomalaisista kuoli nälkään ja nälän aiheuttamiin tauteihin vuosina 1667-1669.

Auringon pitkä sykli selittää vähittäin suotuisammaksi muuttuneen ilmaston, ja varsinkin kokemamme 1800-luvulta voimistuneen ilmastonmuutoksen.

Tulevaisuus…

Kun laskelmat syklistä ja selostus siitä, mitkä voimat auringossa synnyttävät syklin pätevät menneisyyteen, ne pätevät tulevaisuuteenkin.

Olemme syklissä auringon korkean aktiivisuuden ajan lopussa, ja muutaman vuosikymmenen kuluessa tulemme kokemaan sekä Maunderin että Daltonin minimin.

Tämä ei tiedä hyvää meille, ilmastomme tulee muuttumaan epäsuotuisammaksi, eli saamme kylmää. Huonoja satovuosia tiedossa. Etelämpänä, missä viljelyolot ovat osittain muuttuneet epäsuotuisammiksi liiallisen kuumuuden tai kuivuuden johdosta, se merkitsee paranevia satonäkymiä.

Mitä tämän pitäisi merkitä…

Miljardeja kuluttavaa ilmastontutkimusta voitaisiin vähentää ja tutkia sitä lähinnä akateemisesta mielenkiinnosta.

Hiilen käyttöä ei ole syytä rajoittaa, ilmastoa lämmittävästä kaasusta ei tule olemaan haittaa. Hiiltä riittää kyllä seitsemäksi sadaksi vuodeksi ja seuraavan lämpimän kauden alkaessa ihmiskunta käyttäisikin jo aivan muita energian lähteitä kuin fossiilisia.

Hyvinvoinnin säilyttäminen ja kehitysmaiden kehittyminen edellyttää halpaa energiaa, joten meillä on täysi syy käyttää fossiilisia kunnes ne korvaa joku kehittyneempi tuotannon muoto.

Ja mitä tapahtuu…

Ei mitään tapahdu. Maailmassa vallitsee kollektiivinen aikalaishulluus, joka vannoo virheellisen ilmasto-opin nimeen.

Ilmastontutkijat ovat reagoineet Zharkovan tutkimukseen vastaamalla, että hiilidioksidi on kuitenkin merkittävämpää ja ihminen aiheuttaa ilmastonmuutoksen.

On arvoitus miten asia ratkeaa, sillä tiedemaailma ja poliitikot eivät voi myöntää, että haukutaan väärää puuta ja kulutetaan resursseja tuulentupiin.

Esko Karinen