Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Greatest briton, suurin britti, sanotaan uuden Churchill-elokuvan trailerissa. Soppiipa tuota eppäillä. Churchill liittoutui maailman verisimmän diktaattorin, Stalinin kanssa ja aiheutti päätöksillään koko brittiläisen imperiumin hajoamisen pitämällä yhtä britti-imperiumin suurimpien vihollisten, Neuvostoliiton ja USA:n kanssa.

Imperiumin vastustajat
Brittien salainen palvelu taisteli Afganistanissa ja Intiassa Neuvostoliiton syntymästä alkaen venäläisiä ja kommunismia vastaan. Näiden ykköskohde oli britti-imperiumin alusmaat ja erityisesti pääsy Intian valtamerelle.
Roosevelt puolestaan ilmoitti haluavansa britti-imperiumin loppua, se kun haittasi yhdysvaltalaisten ekspansiota maailmalla. Tällä hetkellä brittien aikanaan hallussapitämät öljykentät ovatkin USA:n ohjauksessa, ja britti-imperiumista ei ole kuin hiukan reunoja jäljellä.
Tässä yhteydessä pitää mainita Japani, joka oli vielä yksi uhka britti-imperiumille. Salaisessa rauhantarjouksessaan Hitler lupasi jopa liittoutua Englannin kanssa, mikäli sen imperiumia uhkaisi Italia tai Japani.

…ja puolustaja
Hitlerin mielestä britit tekivät imperiumillaan hyvää työtä viedessään sivistystä ja järjestystä paikkoihin joissa sitä ei ollut. Afrikkaan rakennettiin rautateitä ja Intiassa suurimpia kastijärjestelmän typeryyksiä hillittiin.

Neuvostoliitto brittien liittolaisena
Astrid Lindgren, joka oli tuohon aikaan Ruotsin postisensuurin virkailija ja oli hyvin informoitu siitä mitä ajassa liikkui, kirjoitti päiväkirjaansa:
”Kansallissosialismi ja bolshevismi ovat kuin kaksi hirmuliskoa toistensa kimpussa. Tuntuu inhottavalta, että joutuu olemaan toisen hirmuliskon puolella, mutta juuri nyt ei voi kun toivoa, että Neuvostoliitto saa kunnolla selkäänsä kaiken sen pahan jälkeen mihin tuo maa on yltänyt tämän sodan aikana (Baltian maat ja Puola oli miehitetty ja Suomeen hyökätty aiemmin).”
Tähän aikaan Hitler suunnittelee ”juutalaiskysymyksen” ratkaisua vasta sodan jälkeen, esimerkiksi lähettämällä juutalaiset Madagaskarille (tai Palestiinaan kuten britit ehdottivat). Tuhoamisleirejä ei ole tuohon aikaan suunnitteilla. Samaan aikaan Neuvostoliitossa jatketaan kaiken aikaa ihmisten tuhoamista järjestelmällisesti. Mm. puolalaiset upseerit tuhotaan Katynin metsässä. Ihmisten järjestelmällinen tuhoaminen ja keskitysleirit ovat keskeinen osa neuvostohallintoa koko Stalinin kauden ajan.
Saksalaiset hajottivat synagoogia, mutta venäläiset ryöstivät ja rikkoivat kaikenlaisia uskonnollisia rakennuksia ja laitoksia, mm. luostareita muutettiin keskitysleireiksi ja kirkkoja hevostalleiksi, perunakellareiksi ja elokuvateattereiksi.
Näissä oloissa Churchill salaa Saksan rauhantarjouksen vaikka se pelastaisi imperiumin tuholta ja sen sijaan liittoutuu imperiumin vihollisten kanssa.

Juoppo pummi
Roosevelt kutsuu Churchillia toistuvasti juopoksi pummiksi. Mutta se on vasta kevyt arvostelu, Churchillin käytös muuttuu nimittäin sietämättömäksi jos tämä ei saa viskiä.
Churchillin useimmat radiopuheet on pitänyt BBC:n lastenohjelmien ´Larry the Lamb´, Norman Shelley, hyvä Churchillin imitoija. Churchill oli iltaisin niin juovuksissa, ettei tätä voinut päästää radioaalloille. Näin David Irving väittää, ja löytää tuekseen useita BBC:n silloisten radiotoimittajien lausuntoja.
Pahinta on kuitenkin juovuksissa tehdyt virhearviot. Churchill halusi mm. pommittaa Saksan kaupunkeja kaasupommeilla ja pernaruttopommeilla, mutta alaiset saivat ylipuhuttua hänet. Pernaruttopommit olisivat tehneet Keski-Euroopan asumiskelvottomaksi vuosikymmeniksi, kaasuaseeseen Saksa taas olisi voinut vastata pahemmalla, he kun olivat jo tuolloin kehittäneet hermokaasun, sariinin. Kaasuasetta ei kukaan muu toisessa maailmansodassa tohtinut edes ajatella käyttävänsä, paitsi Churchill.
Churchillin sotilaalliset mokat ovat legendaarisia, alkaen ensimmäisen maailmansodan Gallipolissa tehdyistä virheistä, Battle of Britainin virhearvioihin (Churchill rakennutti epäkelpoja yöhävittäjiä, joissa oli kääntyvä konekivääritorni) ja sukellusvenesodan turhiin uhreihin, jotka aiheutuivat siitä, ettei Churchill suostunut käyttämään lentoasetta sukellusvenetorjunnassa ennenkuin sodan lopulla.
Narvikin maihinnousun fiasko on sekin sälytetty Churchillin kontolle. Maihinnousussa aseet ja miehet olivat eri aluksissa, ja miehillä ei ollut edes alueen karttaa mukanaan.

Focus-ryhmä
30-luvulla Churchill eli jatkuvasti yli varojensa. Kartanon laaja palveluskunta vei paljon enemmän kuin kansanedustajan palkka tuotti. Hän kärsi myös uhkapeliongelmasta. Churchill paransi rahatilannettaan mm. signeeraamalla taulujaan Charles Maurinin nimellä ja myymällä näitä väärennöksiä West Bankin gallerioihin. Lopulta Churchillia uhkasi kuitenkin täydellinen pankrotti.
Tilanteen pelasti sionisti ja miljonääri Sir Bernard Waley Cohen ja hänen järjestämänsä miljonäärien hattukeräys, jolla maksettiin Churchillin focus-ryhmälle siitä että sota saadaan Saksan kanssa aikaiseksi. Tämä rahankeräys on dokumentoitu ja kysymys oli sellaisista summista, että ne lopullisesti paransivat Churchillin kassavajeen.
Sotaa vastaan oli kansan enemmistö. Kukapa sotaa haluaisi. Sopua Hitlerin kanssa kannatti myös Englannin kuningas. Chamberlain oli tuolloin jo sairastunut ja vetäytymässä politiikasta. Myös USAssa oli vahva myönteinen käsitys Hitleristä. Keskitysleireistä ei tuolloin tiedetty juuri mitään. Rotuoppi oli tiedettä, jonka teorioista kaikki tiedemiehet olivat yksimielisiä, samaan tapaan kuin ilmastonmuutoksesta tänään. Oli selvää, että englantilaiset olivat ylempiarvoisia intialaisiin nähden, valkoiset mustiin nähden Amerikassa ja germaaniperäiset ruotsalaiset suomalaisiin mongoleihin nähden.
Vielä Battle of Britainin aikaan saksalaiset lentokoneet käyttivät amerikkalaista korkeaoktaanista bensiiniä, ja Hitler oli tuolloin eurooppalainen valtiomies muiden joukossa.
Vahvoilla puheillaan ja käyttämällä jokainen mahdollisuus Churchill onnistui tavoitteessa ja sai sodan aikaiseksi, vastoin maansa etua.

Puola eli sodan syyt
Puolan jakoi kaksi diktaattoria. Ensin Churchill perusteli sotaa Saksaa vastaan Puolan kohtalolla, mutta perustelu alkoi tuntua ontolta, kun edes Saksan perääntyminen ei olisi tuonut Puolaa takaisin.
Ensimmäisen syyn menetettyä merkityksensä Churchill perusteli sotaa sillä, että Saksa uhkasi Brittiläistä imperiumia. Tämähän ei pidä paikkaansa, jo Taisteluni-kirjassa Hitler ilmoitti ettei halua sotia brittejä vastaan, päinvastoin Hitler ihaili brittiläistä imperiumia. Hitler ehdotti edullisia rauhanehtoja Englannille, mutta ehdot salattiin. Hitlerin halu elintilaan suuntautui imperiumiin nähden kokonaan toiseen suuntaan.
Kun uhka imperiumia kohtaan alkoi tuntua ontolta, syyksi löytyi vielä se, että brutaali diktaattori on pysäytettävä. Tässä tarkoituksessa ei haitannut, että diktaattorin pysäyttämisessä liittouduttiin toisen, vielä brutaalimman diktaattorin kanssa.

Dunkirk
Churchill antoi käskyn ”edetä” rannikolle. Eli vetäytyä rintamalinjasta. Tästä hän ei ilmoittanut kummallekaan sivustalle, ei ranskalaisille eikä belgialaisille. Tämä oli raukkamaista liittolaisia kohtaan.
Päinvastoin kuin ajatellaan, Hitler todennäköisesti salli englantilaisten vetäytyvän saarelleen, jottei liikaa rauhaa estävää painolastia kertyisi englantilaisten ja saksalaisten välille. Saksa halusi tehdä nopean rauhan Englannin kanssa.

Kaupunkipommitukset aloittaa Churchill
Hitler pommitti Dunkirkin jälkeen vain brittiläisiä sotilaskohteita tavoitteenaan taivuttaa britit rauhaan. Lopulta yksi Rotherhiten öljynjalostamoa pommittanut saksalaiskone eksyi sen verran että pommi putosi Suur-Lontoon alueelle. Churchill, ohittaen virkatien, käski heti pommittaa Berliiniä sadan koneen voimin. Tämä toistui kuusi kertaa, ennenkuin Hitler lopulta provosoitui ja sanoi pyyhkivänsä Lontoon kartalta, elleivät Berliiniin suuntautuvat pommitukset lopu. Seuraavana yönä pommitettiin jälleen Berliiniä. Näin Churchill sai minkä halusi, eli Battle of Britainin. Lontoolaissiviilien kuolonuhrit ovat pikemmin Churchillin kuin Hitlerin tunnolla.
Saksalaisten asutuskeskusten mattopommitukset olivat brutaaleja, jos tarkoitus oli estää brutaalius.
Pelkääjä
Samaan aikaan kun kuningatar suojautui saksalaisten pommituksilta Buckinghamin palatsin rappusten alla olevaan kaappiin, Churchill oli bunkkerissa 15 metriä maata ja betonia päänsä päällä. Mutta tämäkään ei riittänyt. Mieluiten hän ajatutti itsensä maaaseudulle ystävänsä huvilalle yöpommituksia pakoon, ja jos se ei käynyt, hän meni maanalaisen asemalle 40 metrin syvyyteen.

Lopuksi
Harvoin yksi mies on vastuussa niin suuresta vahingosta maalleen kuin Sir Winston Churchill.
Itä-Euroopan mailla on syy pitää tätä miestä liikanimensä mukaisesti hulluna koirana, suurimman mahdollisen vahingon aiheuttajana myös heille.
David Irving, jonka esitelmään tämä kirjoitus perustuu, on historiatutkimuksen hylkiö, joka mielellään heittelee kananmunia (kuvaannollisesti). Churchillissä kohde kyllä ansaitseekin sen. Elokuvaa kannattaa käydä katsomassa lähinnä varoituksena siitä, kuinka paljon vanhojakin asioita voidaan vääristellä, saati sitten näitä uudempia.

Esko Karinen

Perustuu David Irvingin esittelyyn kirjastaan Churchill´s War (youtube). Lainaus Jens Andersenin kirjasta Astrid Lindgren, suomennos Kari Koski.